Valmistuminen v. 1971

Viimeinen vuosi alkoi. Me palasimme takaisin Santahaminaan muutamaksi viikoksi. Päivisin oli vielä joitain yleisluentoja, illat olivat vapaat. Me pelasimme sököä illat, välillä myöhäänkin. Ainakin yhden kerran pelasimme yön läpeensä, ja menimme suoraan sököpöydästä luennolle. Kake, Esa, Tuomo ja minä olimme innokkaimpina, aina siinä jotkut muutkin pyörähtivät. Ei niissä istunnoissa isoja rahoja käsitelty, päivärahoilla kaikki elivät. Vaan taisi Esa meistä etevin pihistäjä olla, hänelle monet tiukat potit kääntyivät.
Seisoimme eduskuntatalon edessä. Yllämme oli juhlapukumme, miekat paljastettuina nelijonossa. Liikkeelle mars! Aloimme marssin kohti presidentinlinnaa. Meidät oli määrä ylentää luutnanteiksi ja nimittää eri puolille maata virkoihin puolustusvoiman palvelukseen. Tasavallan presidentti saapui linnan juhlahuoneistoon. Viimeisiä hetkiä kadettina me seisoimme nelirivissä, parvekkeella olivat meidän läheisemme kutsuttuina seuraamaan juhlallista seremoniaa.
Pres. Kekkonen suoritti kuuluvasti ylennyksemme, piti lyhyen puheen ja alkoi onnitella meitä kätellen yksitellen jokaista meistä. Hän eteni rivi riviltä, kättely, reipas puristus, me vastasimme siihen ja sanoimme nimemme ja arvomme.
Jäljellä oli enää varusteiden luovutus ja niiden osto, joita tiesimme tarvitsevamme. Huoltopäällikkö oli hinnoittamassa tavaroita. Nopeasti siinä hoidettiin meidän suuri varustemäärämme. Jos halusimme jonkin esineen, niin huoltopäällikkö sanoi hinnan, joka yleensä oli varsin kohtuullinen. Muistan, kuinka Masa ei halunnut kusiluistimia, hinta putosi putoamistaan. Viimeinen hinta oli 5 penniä, kun huoltopäällikkö luovutti.
Katajanokan kasinolla vietimme valmistujaisjuhlan. Monella luutnantilla oli avecina oma vaimonsa, ja näyttää näissä meidän tapaamisissamme useat parit edelleen taittavan matkaansa yhdessä.