lauantai 2. helmikuuta 2013

Kolmas jakso alkoi Niinisalossa

Aselajijakso alkoi. Meidät tykistön kadetit siirrettiin Niinisaloon Tykistökoululle. Rauhalliset kapteenit I. Ranta ja P. Ekhdal toimivat kurssinjohtajinamme, kapt. J. Lindell opetti mittausoppia, suunnistautumista, suunan ottoa ja siirtoa sekä valvoi meidän lopputyötämme. Iltaisin tähystimme tähtitaivasta ja opimme tuntemaan Aldebaranin ja Betelceusan. Harjoittelimme suunnan ottoa ja jonkin verran tähtikarttojen ja taulukoiden käyttöä. Suuntakehä tuli tutuksi ja juokseminen 50 m. vaijerin kanssa pulttiparilta maastossa tuliasemaan tai tulenjohtopaikkaan. Istuimme Pasin lavalla matkalla Kankaanpään uimahalliin. Majoittumisemme melko uuteen Tykistökouluun oli sujunut hyvin. Kadetti Kyllönen oli valittu kurssimme vanhimmaksi, minä majoituin kad, Nordforsin kanssa samaan tupaan. Majoituskerroksemme oli ensimmäisessä kerroksessa.
"Kyllä me jouduimme paratiisiin," sanoi Kake auringon lämmittäessä pressun läpi meitä.
"Ei, kyllä me tulimme paratiisiin, itse valitsimme paikkamme," tuumin takaisin.
Uimme ja saunoimme kaikessa rauhassa, olimme keskenämme, vaikka saunominen kuuluikin palvelukseen. Palasin saunaan lämmittelemään. Siellä oli Eki ja Kake sekä Hemppa. Lisäksi siellä oli tavallista uimahallin väkeä, myös lapsia. Ylimmällä lauteella oli laiha, vähän meitä vanhempi mies. Hän alkoi lappoa löylyä. Ensin lapset pakenivat. Löylyä tuli lisää ja lisää. Aikuisetkin alkoivat poistua. Minä kysyin heittäjältä, voisiko hän hieman hellätä välillä. Hän paiskoi lisää. Minä kysyin, oliko Pitkästäniemestä kaatunut aitaa, vai mistä hän tuli. Löylynlyöjä sanoi muiden voivan tulla silloin kun hän on poissa, ja löi löylyä. Minä hiukan kyyristyin ja jäin lauteille. Kohta kaikki muut olivat jo poistuneet vilvoittelemaan suihkuhuoneeseen. Minä päätin, että vaikka kuolisin, niin tuo hullu kyllä lähtee ennen minua. Alkoi olla melkoisen kuuma, me höyrysimme punaisina, löylyä tuli vielä, mutta se oli viimeinen kerta. Pitkästäniemestä karannut rojahti suihkuhuoneeseen. Minä otin vielä rauhassa sen viimeisen löylyn ja astelin ulos saunasta. Tuo kaheli istui aivan voimattomana ja punaisena suihkun alla kavereidensa autettavana.
Saunominen ja uiminen oli meillä viikottain ohjelmassa. Saunalle Kankaanpäähän yleensä juoksimme, läpi varuskunnan, ohi viiden tien risteyksen, Niemen talon ohi, santamonttujen vieritse perille. Saunoimme ja uimme verkkaisesti, kunnes varuskunnasta tuli auto meitä noutamaan.

Viikonloppu oli alkamassa, meillä oli vielä edessä suunistuskisa. Kake oli laatinut lähtölistat siten, että Poutasen Masa lähti kuudentena ja Lindstetin Hannu viimeisenä. Masa poimi mukaansa ennen häntä lähteneet, ja Hannu toi loput. Näin pääsimme ajoissa lähtemään lomille, saunan kautta.
Hannu oli kovassa kunnossa ja SM tasoinen suunnistaja. Kerran vaan Pohjankankaalla Hannullakin kartta ja maasto pyörähtivät eri suuntiin ja hän kaahaili tovin pitkin kangasta, kunnes huomasi virheensä.


 

2 kommenttia:

  1. Hyvä tarina, nuoruutta ja vauhtia pytyssä, varsinkin saunahomma, huh huh saunahullut. Tarinasta paistaa yhteisten kokemusten synnyttämä kaveruus, yhteisen ajan tuoma läheisyys, yhteenkuuluvuus - kaiken kaikkiaan palvelusaika on (jälkeenpäin etenkin) upea jakso miehen elämässä. Luulen.
    Tuli lukijankin vierailtua taannoin Niinisalossa, ja sittemmin Parkano-K:pää-Niinisalo -tienoot oli hetken työmaanakin.

    VastaaPoista
  2. Olemme melko säännöllisesti tavanneet kurssina, tykkimiehet

    VastaaPoista