Benjamin Shwarts kapellimestarin ja Javier Periane pianistin huippuesiintyminen

 

Tampereen Filharmonian konsertissa 10.3.-17

Antonin Dvorakin Metsäkyyhky op. 110 aloitti illan konsertin kapellimestari Benjamin Shwartsin johtaessa toista kertaa Tampereen Filharmoniaa. Erinomaisen rauhallinen aloitus käyrätorvilla, mikä sopikin hyvin aiheeseen. Sointi nousi pikkolon äänestä ja herätti aiheen teeman eloon. Valssin tapaan liikahdellut kapellimestari sai salin soimaan, ja asettumaan virran uomaan. Siitä huilu ja oboe nostatti menon virran niskalle ja fagottien johdolla luiskahdettiin alavirtaan, jossa hurjempi virran juoksu odotti kuulijoita. Patarumpu soi rauhan, johon huilut, oboet, klarinetit ja 2. viulun ensimmäinen pultti yhtyi. Alun kaunis teema palautui sellon kantavaan lauluun, jonka kuuluvasti esitti Joonas Pulkkinen kuin esisoittajana. Huilujen linnunlaulu päättyi käyrätorvien hiljaiseen sointiin.

Camille Saint-Saensin Pianokonsertto nro 2 g-molli op. 22, solistina Javier Perianes. Herkkä aloitus, kunnes koko klavieri tuli käyttöön, musiikki rauhoittui kunnes orkesteri tuli taakse. Solistilla oli hyvin vähäeleinen mutta täysin mukaansa tempaava kosketus, kapellimestari piti hyvin orkesterin soiton taustalla voimakkaimmissakin kohdissa. Solistin soitto kuului yksityiskohtiaan myöten mainiosti saliin. Tempo Andante vei pianistin eteenpäin hyvin kauniiseen osaan, jonka valoon huilut ja sellot nousivat, piano johti kirkkailla yläsävelillä, kunnes kiihdytti kapellimestarin johdolla taiturilliseen osaan. Ensimmäisen osan loppu oli hieno yhtäaikaisuuden osoitus kaikilta soittajilta.

Toisessa osassa solisti ja orkesteri pääsivät toistensa rytmiin ja sykkeeseen. Nautinnollista kuultavaa ja nähtävää. Kolmannessa osassa solisti otti alarekisterin voimalla esiin sähköistäen orkesterin. Hetken suvanto ja kapellimestari kiihdytti uudelleen. Solisti vastasi tarkasti, sävelet ryntäsivät ja soittivat samaa teemaa, jonka lautaset lopettivat. Uusi alku hurjaan lopetukseen. Mahtavaa!

Ylimääräinen soi salissa niin hienovaraisesti, tunnelmallisesti ja taitavasti rytmien ja voimakkuuden vaihteluineen ettei ennen. Kosketus, ansatsi soittimeen oli illan kruunu.

Melkoiseen kiitoon 76. Ensimmäinen osa Allegro ma non troppo soi kirkkaasti. Sinfonian voima nousi esiin vasta toisen osan kauniissa sellojen soolossa, johon altot yhtyivät. Sellot palasivat teemaan, huilut toistivat kauniin teeman, tii-daaa- ti-ti lyhentyneenä, ja teemaa vaihdellen eri soitinryhmät tulivat mukaan. Kapellimestari loisti ja sai tarkalla johtamisellaan orkesterin loiston esiin. Neljännessä osassa orkesteri oli vauhdissaan, ja kapellimesteri osasi pitää jousien voiman sopivana muiden soittimien esiin nostamiseksi. Oboe aloitti uuden teeman, jonka pasuunat toistivat johdattaen orkesterin melkoiseen kiitoon kohti voimaa ja ylpeyttä, kunnes sellojen ja 2. jousten pizzicato vei suvantoon. Vaskien ja puupuhaltimien yläsävelmien johdattamana päästiin reippaaseen finaaliin.

Orkesteri osoitti hämmästyttävän taitonsa soittaessaan ensimmäistä kertaa Dvorakin sinfoniaa. Kapellimestari Benjamin Shwarts johti mestarillisen illan, jonka kruununa oli solisti, pianisti Javier Perianesin hurmaava taituruus.