Hannu Linnun ja Jouni Kaipaisen triumfi

Linnun ja Kaipaisen triumfi

Tampereen Sinfoniaorkesteri valmistautui hyvin Hannu Linnun johdolla Jouni Kaipaisen (1956-2015) Sinfonia nro 4 op. 93 kantaesitykseen Polyteknikkojen Kuoron, mieskuoro ja Pauliina Linnosaaren sopraano sekä Jaakko Kortekankaan, basso, kanssa. (3.3.-17)

Hannu Lintu esitti shamanistisen tanssin ja loistavan kapellimestarityöskentelyn Kaipaisen jättiläismäisen teoksen Commedia soidessa käsittämättömällä intensiteetillä, tarkkuudella, äänten voimakkuuden vaihteluissa, eri soitinryhmien säihkyessä ja solistien sekä ennen kaikkea kuoron alkukantaisen voiman välittämisessä kuulijoille. Jo aloitus oli jylhä, lyhyt ja vaikuttava. Siliskansin trumpetti tykitti lempeydellä alkutahdit, jotka sitten hetkeksi sammuivat tunnelman jatkuessa ja voimistuessa muiden soittajien mukana. Solistien esiintulo antoi lupauksen vielä enemmästä. Pauliina Linnosaari, vaaleana olkapäät paljaina kaulassaan hopeinen kaulakoru timanttien loistaessa yhdessä puvun hopeavärin ja kimalteen, lauloi eteerisesti ilman sanoja, hennosti ensin ja valtavaan voimakkuuteen yltyvänä yli koko salin ja orkesterin. Loistava esiintyminen, joka sai jatkossa sanojakin lauluunsa kantoi esityksen loppuun. Hän esitti tässä Kaipaisen runoelmassa Danten Beatricea, joka äänen kuuluessa kaukaisuudesta ensimmäisessä osassa Introduzionen jatkui viidennen osan Paradise terrestre, Maanpäällinen paratiisi ensimmäisessä osassa hänen lohduttaessaan Dantea, Jaakko Kortekangasta. Tämä aloitti kuoron kanssa alussa ensimmäisessä osassa, Johdanto, Introduzione. Hänen bassonsa täytti salin, voimaa ja jäntevyyttä äänessään hän lauloi kuoron kanssa vuorolauluna. Libretto oli jaettu kuoron ja Danten kesken, osassa, jossa libretto käsitteli koko ajan Danten ajatuksia.

Arkaainen tunnelma välittyi Linnun sormista orkesterin ja solistin sekä kuoron matkasta. Sinfonia piti sisällään aivan oman äänimaailmansa, joka selvästi nojautui aikaisempien vuosisatojen tukevaan perinteeseen. Erityisesti lyömäsoittajille sävelletty osuus väläytti sibeliaanisia välähdyksiä, patarummut Tiina Laukkanen ja Peter Fodor olivat taianomaisia, samoin muutkin lyömäsoittimet. Kaikki vasket ja puupuhaltimet loistivat, sävellys sai selvästi soittajatkin huippuvireeseen. Jonas Silinskansin johdolla trumpetti pystyi toistamaan säveltäjän tahdon hienovaraisesta soinnista. Ainoa pieni virhe kuului joskus ulostuloissa pienenä epätasaisuutena.

Koko salillinen kuulijoita nauliutui tuohon yli puolitoistatuntiseen esitykseenkuin huumautuneena. Hannu Linnun johtaminen oli parasta mitä olen nähnyt, hieman ahtaassa tilassaan hän hallitsi koko salia, johti kokonaisvaltaisesti koko kehollaan keinuen ja tanssien aivan uupumatta, hieman hikeä pyyhkien osien välissä.

Muutamat osat jouset soittivat sordiino tallalle asetettuna. Sitä efektiä ei olisi kaivattu, antoi se silti kaukaisemman tunnun, mutta kyllä jouset kykenevät samaan efektiin pelkällä jousen paineen säätelyllä. Erityisesti konserttimestari Pekko Pulakan soittaessa sooloa olisin mielelläni kuullut viulun kirkkaampana. Huilussa Annaleena Jämsä soitti terävät soolot vaihdellen suoran äänen ja laajan vibraaton välillä, erityisesti pidin vibraatosta. Kuitenkin muiden huilujen liittyessä soittoon, Nina Johnson pikkolo ja alttohuilu, Seppo Planman sekä Malla Vivolin huilu, kuului soitto kuin yhdestä puusta. Oboet kykenivät taas yllättämään hienovaraisella soinnillaan, klarinetit erottuivat hieman tummemmalla äänellään edukseen. Soinnin kääntyessä alttojen ja bassojen puoleen jouduin hieman ihmetellen hakemaan bassoa hieman terävämmän äänen alkuperää. No, olihan siellä bassojen takana flyygeli piilotettuna, ja vierellään klavieri. Muutos oli melkoinen edelliseen jousien esitykseen viikkoa aikaisemmin. Koko lava oli käytössä, tilaa olisi saanut olla enemmänkin.

Hannu Linnun laskiessa kätensä viimeisen osan jälkeen, kesti hetken, ennen kuin yleisö ymmärsi taputtaa. Sitten siitä ei meinannut tulla loppua, uudelleen ja uudelleen taputettiin solistit, kapellimestari ja kuoron johtaja Saara Aittakumpu kumartamaan. Lopulta koko sali nousi seisomaan.