Keskustelu Pentti Linkolan kanssa 23. 3. -17

Maaliskuussa kellon siirtämisen uhatessa rohkaistuin puhelimeen

PuheluPentille 23.3 -17

Syksyllä kävin Linkolassa viemässä valmistamani kuvakirjan lahjaksi Sirkalle. Sillä reissulla lupasin ostaa kaksi matalaa madeverkkoa. Ne olivat vielä pyynnin jäljiltä  sotkussa,joten ne olisivat haettavissa vasta selvityksen jälkeen. Lupasin tulla selvitykseen avuksi.

Terveyteni heikkeni nopeasti, kevätpuolella olin jo niin vetämättömissä, etten kyennyt muuhun kuin kaupassa käyntiin autolla ja tietenkin pakollisiin sairaalassa käynteihin. Marraskuun lopussa meitä vielä kohtasi suuri onnettomuus, Paulan veli liukastui metsällä, kaatui ja ampui vahingossa haulikon molemmat piiput vatsaansa. Elämän ja kuoleman rajalla hänet saatiin sairaalaan suolet sylissä. Useiden leikkausten ja kuukausien jälkeen hän alkoi hieman toipua ja pääsi lopulta kotiin.

Syksyn soitossa Pentille kerroin tästäkin tapauksesta.

Päästyäni lopulta hematologin vastaanotolle sain hieman huojentavia tietoja ja oikean lääkityksen, veren vuoto milloin mistäkin loppui. Sain tarmoa soittaakseni Pentille ja kyselläkseni hänen kuulumisiaan.

- Pentti Linkola puhelimessa.

Kuulostelin ääntä, reippautta ei ollut siinä.

- Turtiaisen Pekka täällä, terve. En ole sinullekaan saanut soitettua. Olen ollut aika huonossa kunnossa, mutta miten sinä jakselet? Kuinkas sokeriarvosi ovat?

- No huonosti, minulla on ollut parikin kertaa yöllä hypotuntemuksia ja heikotusta. Niistä olen onneksi selvinnyt suklaan avulla, niinkuin ennenkin.

- Älä, sehän on aikamoista. Miten sinun jalkasi ovat olleet?

- Huonosti, minä huojun eteenpäin, voimia ei jaloissa ole. Olen käynyt ruokakaupoissa Valkeakoskella, ja olen pelännyt että poliisit sakottavat minua juopumuksesta, kun horjahtelen mennessäni.

- Sellaista se on minullakin, kun tuntoa ei kunnolla ole kuin polvista ylöspäin. Kerkiää siinä jo huojahtaa, ennenkuin lihaksista tulee tieto asennosta.

- No et sentään ole kaatunut?

- Sitä varon aivan erityisesti. Kuljen polvet hiukan koukussa ja jalat levällään sellaista pingviinikävelyä.

Nauroimme molemmat toisillemme kuvitellessamme miltä kävelymme näyttää muiden silmissä.

Penttiä kiinnosti minun sokeriarvoni.

- Aamuarvot ovat kyllä hyvät, siinä 5 – 7 välillä, mutta päiväarvot ovat päin helvettiä. Minä kärsin verenvuototaudista, joka paheni tossa kuukausi pari sitten. Verestäni tuli niin ohutta, että se alkoi valua minne sattui, mustelmia tuli itsekseen, pienet verisuonet tekivät punaisia pisteitä rinnan täyteen, nenästä ja takapuolesta valui, joskaan ei aivan solkenaan.

- No hemmetti, mitenkäs sinä pärjäsit?

- Alkuun huonosti, kun sain lähetteen Valkeakoskelle, ja se meni väärään pinoon. Minulle annettiin aika kuukauden päähän. Silloin aloin itse soitella, ja sain lääkäriltä puhelinajan. Hän määräsi heti Marevanin pois ja hevosen annoksen kortisonia. Vuodot loppuivat, mutta sokeriarvot menivät hullumpaan suuntaan. Mutta mitenkäs sinä, oletkos yhtään päässyt käymään missään, konserteissa tai taidenäyttelyissä?

- No olen, kävin Kuhmalahdella katsomassa yhden kuvataiteilijan näyttelyä, pääsin sinne autolla. Ensin ajattelin sen olevan sellaista kubismia tai nykytaidetta, mutta yllätyin iloisesti. Se olikin kaunista esittävää taidetta.

- Kuulostaa mukavalta, taide aina virkistää. Ei vanhana oikein muita iloja enää olekaan kuin taide ja konsertit. No joskus hyvä ruoka.

- Niin on, minulle kävi sillä lailla huonosti, että minä ostin sieltä yhden taulun. Maksoin siitä 350 euroa. Se on paljon eläkeläiselle, kun en saa sitä kuin 720 euroa kuussa.

Minun oli pakko nauraa.

- Anteeksi nyt, mutta kun sinulle käy aina niin kuin minulle noissa näyttelyissä. Mukaan tulee ostettua edes jotakin pientä. Siinäkin suhteessa olemme samanlaisia. Oletkos saanut sen jo seinälle ripustettua?

- Ei, se on vielä siellä näyttelyssä, saan sen sitten tänne kun se loppuu. Lupasivat tuoda sen samaan hintaan kotiin saakka.

- Sepä hyvä.

- Nyt minulle tuli tänne vieras ovesta sisään,täytyy lopettaa, mutta kerro nyt vielä siitä Paulan veljestä, onko hän vielä hengissä.

Kerroin nopeasti kuulumiset.

Pentti vannotti vielä soittamaan uudestaan samana iltana. En ehtinyt. Taidan mennä käymään.