Lipputanko 1973

 

Lipputanko

Katselin pihassa vanhaa lipputangon jalkaa. Aika hyvältähän tämä näyttää, ehkä betoni vielä kestää ja raudat voi hyvin hioa ja maalata. Ehkä täytyy hieman vahvistaa kiilakivillä jalustaa. Koskahan tässä viimeksi on ollut tanko. Valtteri sanoi sen lahonneen ja katkenneen, eikä hän ollut saanut aikaiseksi uuden hankintaa. Minä lähden Lehtimäkeen.

Hyppäsin Fordiin ja ajoin suulin eteen, sieltä koppasin etureen mukaani nostovarsien päälle ja hiukan köyttä, jolla sen sidoin huolimattomasti, pysyy se Lehtimäkeen saakka.

Pöly nousi tilustiellä, pieni notkelma ja nousu mäelle. Keltainen talo edessä, puolitoistakerroksinen, oikealla komea tiilinavetta, keskellä pihaa kaadettu kuusi ruotonaan ja Heikki sen vieressä.

-            Morjens, komean pylvään löysit, tuoltako sen hait, haasta vai pellon reunasta?

-            Kyllä se oli pellon reunasta haettava, hakapuut ovat kovin lyhyitä, paksuja ja oksaisia. Lehmät kun sontivat, niin saavat voimaa, ja harvana kasvattavat ensin isoja oksia. Ei niistä kunnon pylväitä saa. Nopeasti kyllä kasvavat.

Ajoin Fordin pylvään eteen, hyppäsin alas ja riivin etureen irti ja asetin sen pylvään latvapään tasalle.

-            Tules Heikki nostamaan hieman tätä tyveä, vaikka eihän tämä paljoa paina, mutta kumminkin, minä  köytän sen nostovarsiin kiinni.

Heikki oli kärppänä mukana, tukkisaksilla hän kevitti hieman tyveä ja minä perriitin Fordia hieman, että Heikki sai tyven nostovarsien väliin asennettuun tukiraudan päälle.

-            Kyllä se on hyvä, minä köytän sitä vähän, niin kestää siinä kotia asti.

Hiukan nykäisin traktoria, etureki oli latvapään kohdalla. Hyppäsin taas alas ja yhdessä nostimme larvan rekeen. Sitäkin täytyi hieman sitaista, jukolaudan ympäri ja reisiin.

-            Nyt se on valmiina siirtoon, mennääs ensin kahveille, Ilmi on jo varmaan keittänyt.

Samassa pirtin ulko-ovi avautui.

-            Tulkaa kahveille ennen kuin lähdette, minä olen keittänyt.

-            Kiitos, tullaan.

Mukavan juttutuokion ja parin kupillisen jälkeen lähdimme matkaan. Eihän se pitkä ollut, mutta jotain tunsin itsekin tekeväni, kun pylvään kävin hakemassa. Heikki istahti reen pankolle, sen verran kuin kykeni pylvään viereen, otti köysistä kiinni ja huikkasi, mennään.

Ajoin aluksi varovasti, tilustieltä ulos, keveä oli kuorma varsalle. Pöly nousi sakeampana kuin tullessa, kivet valittivat kylmän raudan hankautuessa niiden pintaan ja taakse jäi kahden jalaksen vana hiekkaan. Saunanojan kohdalla Valto killisteli ikkunasta, mitäs ne pojat taas touhuavat, heilautin kättäni ja vatkoin Kaukosen kaupan ohi ja oikealle Vaununperän tietä. Se oli saanut päällysteen, koto jo melkein näkyi. Lisäsin kaasua ja vilkaisin Heikkiä. Nauru nousi vastaani ja hän heilautti, anna mennä vaan. Mitään ajattelematta nostin nopeutta aikas lailla ja karautin Innanmaan tiehaaraan. Pihassa Toppasin ja nousin katsomaan kuinka Heikki oli tämän tivolimatkan kestänyt.

-            Annoinkos liikaa kaasua kun tulin, et kuitenkaan tippunut kyydistä?

-            Hieneesti meni, reki kesti, köydet pitivät, hiukan siinä ruosteet jalaksista lähtivät aika kiljunnan kanssa.

-            No hyvä, katsos Valtterikin tulee pihalle.

-            Olette jo saaneet lipputangon tänne saakka, kuinka pitkä siitä tulee? Siihen on määrätty mitat, minkä kokoiseen tankoon saa laittaa lipun, siis jos on pitä tanko, niin lipun on oltava isompi.

Aivan vanhan isännän tapaista, neuvoja kyllä annettiin, eikä mitä, oikeassa hän oli. Minä kyllä laitan niin pitkän tangon kuin tästä tulee ja siihen päähän talon oman lipun. Uutta en osta.

Heikin hurrautin autolla kotiin ja palattuani nostin pylvään poikkipuiden päälle. Hain petkeleen ja aloin kiskoa kuoria irti. Tiukassa olivat kesäkuoret, mutta otteensa irrottivat. Muutaman päivän kuivuttuaan pylväs sai pintaansa käsihöylän. Sillä sitten pari päivää silittelin tankoa hieman suoremmaksi ja ohuemmaksi, tein kavennuksen päähän ja siihen sovitin nupin. Kipiltä kävin sen Vammalasta ostamassa.

Markus saapui Annen Kanssa tanhualle. Mukanaan heillä oli suloinen tyttölapsi, Katri. Tulivat sisälle ja saivat tulokahvit.

-            Nyt sitten on ohjelmassa lipputangon pystytys, olen sen höylännyt ja maalannut, tuletkos apuun?

-            Totta maar, oleto jo porannut reiät valmiiksi runkoon?

-            No en, ajattelin sen työn sinulle, kun olet tarkempi.

Menimme ulos, kaira oli valmiina, Markus otti nopsaan mitat jalustasta, juoki tyven luo, merkkasi ja alkoi kairata.

-            Ensin laitetaan alareikään pultti läpi, sitten nostetaan tanko miehissä ja asetetaan yläpultti paikalleen. Hiioppia ja kantoon.

Kevyt oli tanko vaakatasossa, alapultti meni hyvin, samoin nosto siihen saakka kun kädet ylettivät. Olin tehnyt laudasta pitkän nosturin, ristiin naulattu yläpää tankoon kiinni.

-            Tules Paula työntämään tästä laudasta, niin me Markuksen kanssa saamme hiukan helpotusta.

Kolmisin työ sujui, ja sain yläpultin paikoilleen. Olin vielä muistanut narutkin vetää n upin kautta paikoilleen.

-            Siinä se nyt uljaana seisoo, talo ilman lippua on vaillinainen ja rujo. Lipun täytyy näkyä kauas, täällä asun minä.