Syksyllä aloitimme viikon kesäloman jälkeen toisella vuosikurssilla. Meidät siirrettiin uudempaan rakennukseen auditorion ja päärakennuksen väliin aivan meren rannalla. Nyt meille jaettiin yksittäistuvat kaikille. Talo oli kahitiilestä muurattu nykyaikainen kasarmi. Meille alkoi jäädä enemmän omaa aikaa koulutuksen jälkeen.
Liikuntasalissa oli ylähyllyllä, varustehuoneen päällä, painonnostopaikka.
Siellä me iltaisin rimpuilimme painojen kanssa, erityisesti kad. Tiainen minun kanssani ilta toisensa perään. Esa oli raamikas, vahva ja melkoisen taitava tuossa lajissa. Minä aloitin yleensä työntöharjoitukset samalla painolla, josta Esa aloitti tempaukset. Siitä painoja nostettiin, kunnes minulle riitti siinä 80 kg kohdalla. Sen jälkeen Esa laittoi tankoon sellaiset 120 kg ja tempaisi nekin suorille käsille.
Harjoittelimme salissa karatea opettajan johdolla, käsipalloa, koripalloa ja lentopalloa. Lisäksi järjestettiin laskuvarjohyppyä varten kurssi halukkaille.
Erityisesti mieleeni on jäänyt erilaiset sulkeiset, milloin pokupyörän, miekan, tai suksien kanssa. Koskaan en muulloin ole nähnyt polkupyörien liikkuvan niin rivakasti komentojen mukaan joukkueellisen kadettien yrittäessä parhaansa. Se oli kuin balettia. Miekkasulkeiset pidettiin hieman rauhallisemmalla tempolla, mihin oli varmasti aihettakin.
Urheilu-upseerin johdolla harjoittelimme liikkumista suksien kanssa, sauvojen kera ja ilman sauvoja. Opettelimme tekemään latua murtamalla ensin vanhan latu-uran, ja sitten tamppaamalla sen suksilla ja hiihtämällä uuden uran. En olisi uskonut, että sellaisen kovan vanhan uran saa uusittua niin helpolla. Harjoittelimme myös sauvojen kanssa ilman suksia, ylämäkihyppelyä ja sauvakävelyä. Taisi siitä saada liikuntaneuvos Tuomo Jantunen alkuidean koko kansan liikuttamiseksi sauvojen kanssa. Tuomo oli ylemmällä kurssilla, hankki lisätuloja toimimalla parturina kurssilla.
Lääkärimme oli jo legenda. Siviilissä hänen väitettiin toimineen gynelogina. Hän tarkasti nopeasti vastaanotolle tulleen kadetin ja saattoi teipata särkylääkkeen kipeään polveen. Näin meille kerrottiin, tiedä sitten. Kerran minunkin tie vei hänen vastaanotolleen olin nitkauttanut selkäni pahan kerran. Sain kiellon mennä ulos ja pari lepopäivää, samalla lääkäri levitti jotain linimenttiä selkääni. Kesä oli kuumimmillaan, aurinko paistoi, muut olivat jossain päin harjoituksissa. Vein maj. Katonalle lääkärin todistukseni. Komppaniassamme oli jollain toisellakin kadetilla vapaata ulkopalveluksesta. Me menimme yhdessä pienelle parvekkeelle toisessa kerroksessa. Maj. Katona tuli paikalle ja sanoi lakonisesti meidän olevan kelpaamattomia ulkopalvelukseen! Menimme sisälle, minä olin ollut ilman paitaa ja saanut hiukan aurinkoa selkääni. Voi peeveli, kuinka alkoi selkääni vihotella, se linimentti oli sellaista, ettei sille sopinut uv-säteily. Saimme sentään käydä syömässä.
Matkalla syömään, päärakennus taustalla
Hieno tarina ja innostava sisällöltään. Sotilaskoulutuksen tarjoama liikuntavalikoima on semmoista luokkaa, että siviilissä siihen harva yltää, tiloja on tarjolla, välineitä myös - hieno etuoikeus ja upeata, kun osaa sitä myös arvostaa ja hyödyntää.
VastaaPoistaMielenkiintoinen tuo Tuomo Jantus-tieto; täällä päin on ollut vahva käsitys, että idea sauvakävelystä syntyi aikoinaan Lapin liikuntaopiston rehtorin Leena Jääskeläisen päässä. Ehkä hän nappasikin sen jossakin vaiheessa Jantuselta tai sitten sama idea on syntynyt kahtaalla, mistä tietää, vaikka usealla muullakin taholla, ja miksei olisi syntynyt, Suomihan on hiihtokansaa - korjaan: Suomi oli hiihtokansaa.