Kunniavartiossa sankarihaudalla -70 l

Jouluaaton vartio

Olin seurannut sankarihautausmaalla ja muistomerkillä tapahtuvaa  kunnianosoitusta kouluaikoina. Kävimme aattoiltana Jumalanpalveluksessa. Sillä välin reserviläiset olivat asettautuneet  muistomerkin kulmiin vartioon. Miehet seisoivat tyylikkäinä ja vaitonaisina, etummaisilla oli miekat paljastettuina olalla, takimmaisilla oli pistoolikotelot vyöllä. Vartion vaihto oli koruton ja mieliin painuva, puolen tunnin välein se tapahtui. Käytyäni armeijan ja Kadettikoulun palasin takaisin kotiseudulle, liityin reservinupseereihin, tuolloin kerhon puheenjohtajana oli Metsolan Eero. Pääsin mukaan toimintaan, ja edessä oli tietenkin aaton vartio. Jotenkin muutamien miesten varassa se oli ollut, eikä sitä illan mittaan juuri pitkälle riittänyt. Lupasin aloittaa kyselyt tuttujeni keskuudessa. Ensimmäisenä soitin Sianojan Harrille. Hän innostui heti. Poutasen Matin sain samoin mukaan, Jokisen Jyrki lupasi myös. Hiljalleen miesmäärä kasvoi, aikaisemmat miehet olivat edelleen mukana. Poliisitalolle kerättiin varusteet, manttelit, saappaat ja miekat sekä pistoolikotelot. Paikka oli sillan pielessä, kerrostalon naapurissa keltaisessa kaksikerroksisessa kivitalossa. Vartiointi saatiin usean tunnin mittaiseksi, ei siitä kukaan juuri kieltäytynyt. Pyhälahden Erkki oli vanhoja jermuja, olihan niitä useita, mutta nimet tahtovat jo uupua. Autolla ajettiin pihaan, kolisteltiin sisälle ja eteisaulassa puettiin varusteet ylle. Jouluaaton ilta alkoi hämärtää, komensin mieheni jonoon ulkona, miekka oli olalla ja tahdissa mars! Muutama ihminen käveli sillalle, jokunen auto ajoi edestakaisin. Hiukan täytyi katsoa, että pääsimme häiriöttä marssimaan kadun yli. Katulyhtyjen valossa saappaat kopsahtelivat, miekat välkkyivät, manttelit liehuivat. Kirkon aidan  sivua marssimme, pääportista sisälle ja edessä hautausmaa loisti valossa, katselijoita haudoilla odottamassa meitä. Sivuille vilkuilematta ääneti marssimme sankarihautojen eteen, komensin osasto seis! Käännös vasempaan päin! Huomio! Miekat nousivat tervehtimisasentoon kasvojen eteen, heilahtivat alas viistoon oikealle, kohosivat takaisin kasvojen eteen ja palasivat olalle. Toiset tekivät kunniaa kädellä karvalakin reunaan. Käännös oikeaan päin! Tahdissa mars! Lyhyillä töpöttävillä askelilla lähdettiin liikkeelle kaartaen oikealle kohti muistomerkkiä ja vartijoita. Asetuimme kukin oman miehemme viereen, komensin Vaihda vartio!, jolloin vartiomies astui askeleen eteen ja sivuun, me taasen askeleen sivuun edellisen miehen paikalle. Komensin Lepo!, jolloin taasen vanhan vartion johtaja komensi miehensä jonoon ja tahdissa marssivat ulos hautausmaalta. Katse suoraan ja sivulle vilkuilematta seisoimme paikoillamme. Kirkkokansa purkautui ulos, toiset tervehtivät vartiota pienellä nyökkäyksellä, jokunen aivan seisahtui ensin ja kumartui ryhdikkäästi. kaiken sen näimme, vaikkemme katselleet. Tuli siihen jokunen viereen saakka ja toivotti Hyvää Joulua. Vaihtomme tuli, ja pääsimme marssimaan kohti omia joulun viettojamme. Varusteet jätimme poliisitalolle seuraavia varten. Miehille tästä tuli tapa, jota ilman joulu ei edes alkanut, Harrikin ajoi Sammaljoelta monena vuonna edestakaisin hoitamaan perinnettä.