Savustus -90 l

Huoneessa oli kylmä

Se tuntui kuitenkin lämpimältä. Olin juuri tullut sisälle, ulkona oli käynnissä kalojen savustaminen, pakkasta oli yli kaksikymmentä astetta. Kahdenkymmenen minuutin välein juoksin pihan perälle lisäämään savustusuuniin hiukan puita, samalla tarkastin kalojen savustumista. Uunissa oli päällekkäin neljä ritilää, niille mahtui yhteensä seitsemisenkymmentä noin kilon painoista kuhaa.
Istahdin tammisen suuren pöydän ääreen. Pitkänomainen pöytä oli ikkunassa lyhyeltä sivultaan kiinni. Toinen ikkuna oli takanani, pienen syvennyksen perällä, antaen näkymän pihaan. Ikkunan alle oli kasattu puinen kaksihyllyinen säilytystila, täynnään lehtiä, lattialla kehikon edessä lehtiä, kasojen päällä kirjoja neljä viisi päällekkäin. Päätyseinällä oli sohva, täynnään lehtiä ja kirjoja, selkänojan päällä oli lehtiä ja kirjoja, kirjeenvaihtoa ja muistiinpanoja. Sohvan yläpuolella seinään oli naulattu lauta ja siihen nauloja vieri viereen puoliksi sisään lyötyinä. Rivin päässä roikkui verkko, lattialla puisia kalalaatikoita, täynnään sekaisia verkkoja. Siitä Pentti otti yhden selvitettäväkseen, ensin yläpaula puikkarille, puikkari naulojen taakse ja sitten verkon selvitys alapaulaa käteen keräten ja havasta selvittäen. Kuva, joka minullakin oli mielessäni, lukemattomien kuvien ja tv-ohjelmien ansiosta, jo vuosia ennen kuin sen itse näin. Sisäseinällä oli pahvilaatikoista ja laudoista kasattu vähän yli metrin korkuinen hyllystö, tiiliskivet pystyssä hyllyjen välissä. Pursuavan täynnä tavaraa. Seinällä vihreä puhelin, analoginen, valintakiekolla varustettu. Vuosia toimineena ja huimalla käytöllä rasittuneena valintakiekko ja sen palautusmekanismi alkoi takkuilla. Puhelinta ei oltu ikinä putsattu, siinä oli vahvasti likaa aivan mustanaan niissä paikoissa, jonne Pentin kädet eivät tavallisesti yltäneet. Kalanrasva, suomut, pöly sekä kaikenlainen vuosia kertynyt lika oli tunkeutunut valintakiekonkin taakse hidastaen sen paluuta määränopeudella. Nopeus taas määräsi kellon tarkkuudella tarvittavien releiden avautumisen ja sulkeutumisen keskuksessa. Nyt puhelimella pääsi minne sattui. Pentti manasi ja koetti sormella kiertää kiekkoa takaisinpäin tasaisella nopeudella, päästäkseen haluamaansa numeroon. Joskus se onnistuikin. Seurasin sitä kerran ja sanoin Pentille hänen tarvitsevan uuden puhelimen. Sovittiin, että minä sen hankin, sen piti olla seinälle sopiva ja analoginen. Hälytin veljeni Mikon Lahdesta apuun, hankittuani Lylyn viestivarikon myymälästä mustan pakeliitisen toimivan koneen. Mikko tuli ja avasi vanhan vihreän, putsaili sitä ja suihkutti aineitaan ja ja tiskasi sen pesuvadissa puhtaaksi, asensi paikoilleen ja antoi puhelimelle kahden vuoden takuun.
Olimme molemmat jo poissa asunnosta kun Pentti palasi. Hän ihmetteli tiskipöydällä olevaa pesuvatia ja sitä, mitä oli tiskattu. Kävin seuraavana päivänä kertomassa tiskauksesta.
Hyvin kiekko palautui ja kone löysi taas Pentille oikeat numerot.

Pihan perällä oli verkkosauna, sen vieressä savustusuuni. Edessäni vasemmalla oli ikkuna, metsään päin. Ikkunan edessä oli kaasupullo ja pöytätasolla kaasuhella, kaksiliekkinen. Siitä vasempaan oli puuhella, seinänvieressä kasa puita, hellan kyljessä tiiliuuni. Sitä uunia en koskaan ole nähnyt lämmitettävän. Sen sijaan puuhella oli jokapäiväisessä käytössä antaen lämmön huoneeseen ja erilaisiin keitoksiin ja paistoksiin. Keittiöksi huonetta kait voisi kuvata. Uunin vierustalla vasemmalla oli pieni syvennys, ja siinä seinällä naulakko, täynnään vaatteita ja päähineitä ja kintaita. Uunin päälle oli naruilla hilattu suorakaiteen muotoinen puinen kehikko, jossa aina oli joitain vaatteita tai sukkia ja kintaita kuivumassa Pihaseinällä oli ovi välihuoneeseen, oikeasti kait komeroon. Se toimitti ruokavaraston virkaa talvisin. Suoraan johti ovi kuistille ja edelleen ulos, oikealle johti ovi olohuoneeseen. Siellä ihastelin Pentin joulukuusta kerran pääsiäisenä. Paljon siinä oli vielä neulasia, paljon niitä oli lattiallakin, vihreänä renkaana.
Kaloja olin usein tuona talvena savustanut. Pentti veti Roopella kalaa iltaisin reessä kotiin. Kalat lajiteltiin, osa perattiin ja suolattiin. Siitä minä sitten aamulla jatkoin. Suolan huuhtelin ensin pois, sitten asettelin kalat ritilän päälle, sen koko oli noin 70x80 cm, ritilöitä oli neljä päällekkäin. Monesti kaloja oli niin paljon, että niitä täytyi oikein tupata, että mahtuisivat kerralla uuniin. Savustaminen kesti sitten koko päivän. Kaloja oli kymmenittäin kerralla. Pentti sai vastaansa illalla huumaavan kalojen savuisen tuoksun.

Katselin edessäni pöytää. Se oli aivan täynnä. Aloin ajankuluksi katsella tavaroita, ensimmäiseksi siinä oli Triumph merkkinen kirjoituskone, ikivanha ja aikoja loppuun kirjoitettu, täynnä pölyä roskia, suomuja, rasvaa. Aina vaan toimi. Olisin jo hakenut jostain kirpputorilta toisen, mutta ei se käynyt niin helposti. Triumphissä oli vanha nappulajärjestys, eikä Pentti enää halunnut opetella uutta sormijärjestystä. Koneen päällä oli kaksi arkkia lintuhavaintoja käsin kirjoitettuna, vieressä sinikantinen vihko Vanajanselältä v.-72, uskomattoman täyteen kirjoitettuna, havainto toisensa jälkeen pienellä Pentin käsialalla. Vihkon takasivu oli täynnä lukuja, kaikki yliviivattuna. Kirjoituskoneen vieressä oli reiityskone ja radio. Pentti kirjoitti puhtaaksi vuosikausien, vuosikymmenten aikana tekemiään lintuhavaintoja, vihko toisensa jälkeen, tiedemiehen ja tutkijan täsmällisyydellä.

Seuraavana pöydällä oli kannellinen savivuoka, kirjevaaka ja Fazerin puisia suklaarasioita kolme kappaletta, 18 w säästölamppu ja videokasetti kalastuksesta. Mitähän siinäkin oli, ei sitä täällä voinut katsoa, kun Pentillä ei ole televisiota. Tästä syystä Pentti ei yleensä ollut nähnyt ollenkaan niitä lukemattomia tv-lähetyksiä, joissa hän oli vieraana. Minullakin on niitä tallessa nelisen tuntia, ensimmäiset jo 70-luvulta. Voi miten nuori ja kaikkivoipa kalastaja Päijänteen Kuhmoisista silloin esiintyikään. Oli Pentti ne nähnyt, meillä käydessään olimme sopineet noiden nauhojen katsomisen. Ei toki kaikkien, mutta vanhimpien ja joidenkin uudempien ohjelmien. Vaiti oli Pentti ollut ja vakavana seurannut, uutta katsomiskertaa emme olleet sopineet.

Pöydällä hyasintin vieressä oli puinen Tuomaanristi. Kukkia oli Pentillä useinkin, muistan kalanmyyntimatkan Iittalaan, jolloin pienestä kukkakaupasta Pentin matkaan tuli kaksikin ruukkukukkaa. Joskus kukat viihtyivät viikkojakin hyvinvoivina, mutta talvella ne yleensä paleltuivat kaikki, kun Pentti oli luentomatkoillaan useampia päiviä ja talo kylmeni.Taas oli kipaistava savustamolle, saappaat jalkaan ja pipo päähän, täyttä karkua painelin mäen alas ja tallin vieritse uunille. Puita, leppää, pieninä paloina hiilloksen päälle vähäinen keko, suuluukku pienelle raolle, ja taas juosten sisälle lämmittelemään. Lepät olivat eri saarista ja luodoilta Vanajalta. Ne oli kerätty sieltä lintujen, lähinnä lokkien ja erityisesti selkälokin pesinnän onnistumiseksi. Eivät päässeet varikset niiden suojissa yllättämään.Pöydällä oli omenakori, jossa kuusi punaista omenaa, alumiinifolio, heijastin, kyniä kaksikymmentä kappaletta, luontaislääkkeitä, valettu uudenvuoden tina, kolme kirjoituskoneen nauhaa, aurinkolasit ja joululiina. Tavarat olivat pöydän ikkunanpuoleiseen päähän tullessa päällekkäisissä, ei vielä kuitenkaan kaatuvissa kasoissa.
Kerran Pentillä käydessäni, vuosia jälkeenpäin, kerroin tallentaneeni tuon lukemattomissa kuvissa ja tv-ohjelmissa näkyneen pöydän tavarat. "Roisto, käytät sitä tietenkin jossain minua vastaan", myhäili hän hymyillen.

Eräänä talvilauantaina –05 meillä tuli puheeksi pöytien ja tuolien, hyllyjen ja lattioiden itsejärjestäytyminen tavaroilla. Pentti sanoi silloin yhden kerran kymmeneen vuoteen löytäneensä sen, mitä silloin haki. Aina muulloin oli löytynyt muuta tarpeellista ja tärkeää.
Pöydällä nahkapussi, ikkunalaudalla suoraan pöydän jatkeella postikortteja, aikakausilehtiä, sanomalehtiä, pöydällä karttoja, muistiinpanoja ja esite Ritvalan Köörin joulukonsertista. Ei siinä silloin ollut mitenkään ylettömän paljon tavaraa, melkeinpä päinvastoin. Ikkunanpielessä oli vielä pannunalusia, 2 kpl kahvipannun myssyjä, yhdet lahjavillasukat, neljät sakset, kuusi tiskiharjaa, seitsemäs pöydällä.
Huone alkoi jäähtyä, sillä sitä ei lämmitetty uudelleen ennen kuin illalla, silloin Pentti sytytti hellaan tulet.

 Savustusuuni v. 2013