Veneeseen kansiremontti

Veneremontti

Raumalta meni puuvene Savonlinnaan. Mikko ja Pekka sen veivät Jussille. Kaunis mäntylautainen kuusimetrinen fiskari pienellä keulakannella ja tuulilasilla. Kaunis kuin mikä. Pekka oli käynyt sen Raumalta ostamassa, katsellut samalla muitakin sopivia veneitä Jussin toimeksiannosta. Tämä oli ollut omakotitalon pihassa keväällä pukkien päällä. Keskimoottori, pieni japanilainen puksutti ja jäähdytysvesi virtasi puutarhaletkua myöten koneeseen. Siitä paikasta syntyivät kaupat, ja rahat täytyi hakea pankista. Sakot tuli, 350 markkaa, väärästä pysäköinnistä. Pekka ajeli kotiin, vene jäi Raumalle.

-          Voisitko tuoda veneen Savonlinnaan, se tulee just sun pihaan Sääksmäelle?
-          Millä ihmeellä se tänne tulee?
-          Myyjä vetää sen trailerin päällä traktorillaan.
-          Jaa sata kilometriä traktorilla, mitä se maksaa?
-          Tuli halvalla, 500 markkaa, sillä oli jotain menoa sukulaisiin Huittisiin.
-          Ja milläs minä sen sitten tuon?
-          Ajattelin, jos vuokraat trailerin.

Mikko kurvasi Sääksmäelle. Oli ottanut trailerin vuokralle Lahdesta.

-          On hieno vene, vetäistään vaan kärryille ja lähdetään.
-          Vaihdetaan ensin veturia.

Ohi Mikkelin, Juvan tiehaarassa kohti Savonlinnaa ja pian oltiin telakalla Savonlinnan itäpuolella. Jussi ajeli veneellään kesäisin luottaen paikallistuntemukseensa. Tämä kun selvisi Pekalle, lähetti hän merikartan avuksi.

-          Tulisitko keväällä tekemään veneeseen kansiremppaa, siinä on jotain pientä hommaa?
-          No voin tullakin, mutta mitä siinä sitten tehdään, ja mitä otan mukaani?
-          Kansi pitäisi pinnoittaa, siinä on ollut kangas päällä. Sitä olen maalaillut keväisin, mutta nyt    se on puhki.
-          No, se on otettava pois, siellä alla on faneri, ja senkään kunnosta ei ole tietoa?
-          Ei sinne vielä näy, katsot sitten, täytyykö kangas ottaa pois vai tehdäänkö siihen pieni remonttipaikkaus.
-          Kyllä siihen on laitettava uusi kansi päälle, jos se vanha vielä kestää sen. Minä ehdotan kahta mahdollisuutta. Joko laitetaan rimakansi, tai leikataan kokonaan uusi faneri päälle.
-          Se rimakansi voisi olla mukava.
-          OK. minä sahaan kotona rimat lehtikuusesta, ja katson Bauhausista, löydänkö sieltä tiikkiä tai mahonkia. Voisi siihen jokin muukin lauta käydä. Kuinkas sivulaidat ja peräkansi?
-          Peräkansi samanlaiseksi kuin keula. Mitä sinä olet mieltä sivukansista?
-          Sinne voisi sopia yhtenäinen fanerikansi, sitä varten vaan täytyy ensin tehdä luotat malliksi. Voisin sitten täällä kotona tehdä ne valmiiksi mallin mukaan.
-          Kyllä se vaan käy, minä piirrän mallit.
-          Niiden on oltava tarkat, osaatkos ne tehdä, paksusta pahvista tai kartongista?
-          Kyllä.

Posti toi ison kirjepaketin. Sinne oli taiteltu voipaperista sivukansien mallit. Ne olivat leikkaamatta, noin puolen sentin paksuisella viivalla piirretyt, yksi sivu aina kolmessa palasessa. Niihin palasiin oli merkitty epämääräiset merkit jatkoksien kohdalle. ”Voi perkele, mitäs nää nyt on? Eihän näiden mukaan mitään voi tehdä. Jos mä nyt leikkaan nää paperista irti, niin mistä kohtaa, kun viivoissa on tuollainen paksuus. Virhettä voi tulla senttikaupalla.” Pekka soitti heti Savonlinnaan. Ei se siitä parantunut, Jussi piti malleja hyvinä. ”Olkoon, minä leikkaan ja liitän nämä teipillä niin hyvin kuin osaan. Kumpiko näissä on päällipuoli, ettei vaan menisi puolikkaat sekaisin eri puolille.” Pirtin lattialle levitettiin voipaperit, leikattiin ja teipattiin. ”No voi piru, näistä tuli kuin mutkaset kuin kusimato, helvetti kun ei uskota, minä lähetän nämä takaisin.” Paketti kiiti Sääksmäen ja Savonlinnan väliä, edestakaisin. Jussista ne olivat ihan hyvät. ”Olkoon, minä teen sitten mallin mukaan, onneksi sain faneria Timolta. Sovitelkoot sitten niitä.” Pekka painui työhuoneelle, kiinnitti repaleiset voipaperit fanerin päälle, pienellä sovituksella ne mahtuivat. Kynä kädessä alkoi piirtäminen. Kynä ei voinut paljoa nojata ohueeseen voipaperiin, tai se meni ryppyyn. Liikkui se kuitenkin. Se olisi täytynyt liimata kiinni koko matkaltaan. ”Olisin liimannut, jos luotit olisivat olleet kunnolliset, ei tästä kyllä vieläkään mallia tule mahonkivanerille. Kokeilkoot Jussi sovittaa näitä, kait se selviää hänellekin. Paketti lähti Savonlinnaan.

-          Joo, ei nämä ole lainkaan sinnepäinkään.
-          Uskotko nyt, että en voi tehdä tarkkaa työtä epämääräisillä malleilla.
-          Uskon uskon, mutta kun Anitakin sanoi…
-          Anita, milloin hänestä venepuuseppä tuli?
-          Ei kun hän oli mukana piirtämässä, ja hän sanoi sitten että näin se tehdään. Minä olisin tehnyt toisin.
-          No nyt saat tehdä toisin. Malli on piirrettävä paksuun pahviin ja leikattava irti, sovitettava ja korjattava jos täytyy. Mallien pitää olla veneessä oikeilla paikoillaan, jotta näet sopivuuden.

Keväällä telakalla Pekka teki töitä kaksi viikonloppua. Vanha kangas otettiin pois, alla oli hieman itseensä ottanut faneri. Jussi käveli sen päällä ja sanoi sen vielä kestävän. Mikä siinä sitten, mahonkivanerista leikattiin keulan molemmille sivuille leveät aloituslaudat. Ne Pekka ruuvasi kiinni. Rimojen sovitus ja kiinnittäminen vei aikaa, tulos oli kuitenkin kaunis. Peräkansi sai myös rimansa. Rimat kiinnitettiin liimamassalla, niiden rakoon ruuvattiin paksu ruuvi, jossa oli prikka kannan alla. Rimat kiinnitettiin siten, että niiden väliin jäi kolmen millin rako. Siihen rakoon sitten puristettiin musta massa. Kansi oli vielä hiottava, jolloin tahriintuneet kohdat puhdistuivat. Prikka painoi riman kiinni kanteen, eikä niitä tarvinnut enää porata ja ruuvata sekä tapittaa. Sivukannet jäivät vielä ilman lopullista faneria, aikaa ei ollut sillä kertaa.

-          Nää on sitten lakattava vähintään seitsemän kertaa, vähempi ei riitä. Täs on pensseli ja lakka, senkus alotat. Mä kattelen, että menee tasaseen. Jussi aloitti, Katja katseli ja sai tehtäväkseen vahtia, että kerroksia tulisi tarpeeksi. Päivässä voi pensselöidä vain yhden kerroksen. Pekka ajeli Sääksmäelle.

-          Morjens, vieläkö sinä jaksat ne kannet laittaa?
-          Kyllä, kunhan sinulla on ensin ne luotit malleiksi.
-          Olen ostanut oikein kartonkia. Veneen voisikin jo ottaa esille pressujen alta.
-          Jo vain se hyvästi käy. Osaatkos nyt sitten sovittaa kartongin sivusarjan laitaan.
-          Niin mihinkä?
-          No siihen istumalaatikon pystylautaan.
-          Joo siihen, kyllä, kartonkia täytyy ensin nostaa pystyyn…
-          Ei nosteta, se laitetaan kiinni laitaan ja sitten…
-          Eihän sitä saa siihen sopimaan, kun laita on kaareva.
-          Kuuntele nyt perkele kerrankin, minä selostan. Kartonki kiinni siihen laitaan niin hyvin kuin saat, se osuu vain yhdestä kohtaa kiinni. Sitten otat tikkuaskin kokoisen apupalikan ja kynän. Laitat kynän pystyyn palikan ulkoreunaan, sisäreunan kiinni sivusarjaan ja alat kuljettaa sitä palikkaa pitkin lautaa ja kynä piirtää merkin pahviin. Pahvi ei saa liikkua.
-          No eihän siitä mitään tule, kun pahvi on niin paljon irti laidasta, mihin se kynä piirtää.
-          Selostan uudelleen, kynän täytyy olla ulkolaidassa, palikan niin iso, että se kynä osuu pahviin koko matkaltaan. Piirros seuraa sisälaidan kaarevuutta palikan avulla, kuin suuntaispiirtämisessä.
-          Ai jaa, siis kynä, no nyt minä ymmärrän, tuleehan siitä sitten, minä mietin sitä kynää laitaan päin.
-          No ei, kynä on palikan toisessa päässä kuin se pää, mikä on kiinni laudassa. Oletko jo koettanut pihkavoidetta?
-          Siitä oli tv:ssä, minä kuuntelin sitä radiosta. Saatiin ostaa pohjoisesta, pihkapitoisuus 30 %. Sormesta lähti nirhama paranemaan heti.
-          Enkä minä ole vielä puhunut pihkasta kuin kolme vuotta. Olet sinä hirmuinen jääräpää. Samanlainen on Mikko, ei mitään vaikutusta minun puheillani.
Pekka jäi odottamaan uusia pahvisia malleja.