Elonkehä lehden toinen jakso sekä matkaan lähtö -10 l

Taistelu lehdestä

Mersu kiiti moottoritietä etelään kyydissään Teppo ja Pekka. Olivat menossa viemään Elonkehän toimitukseen viestiä, oli maanantaipäivä. "Mitä me sitten perillä teemme" "Me vaan marssimme avaimillamme sisälle ja odotamme taivalsaaren ilmestymistä. Hänen pitäisi olla puolenpäivän aikaan toimituksessa." Anneli oli laatinut miehille lähtiessä Sääksmäeltä valtakirjan ja antanut toimituksen avaimet. Olipa vielä puhuttu lukkojen vaihtamisesta, mikäli Taivalsaari osoittautuisi hankalaksi, eikä luovuttaisi avaimia. Kiista lehden linjasta oli edennyt erottamiseen. Puolueen hallitus oli erottanut päätoimittajan, joka ei kuitenkaan piitannut erottamisesta, vaan toimi entiseen tapaansa. Merkillinen tilanne. Pekka oli Tepon kanssa viemässä irtisanomista kirjallisena perille. Asialla oli kiire, ei ollut muuta mahdollisuutta saada estetyksi Taivalsaaren häväistyskirjoitusta seuraavassa lehdessä. Pekka oli lupautunut viestinviejäksi, kun Pentti oli aikaisemmin illalla soittanut ja pyytänyt palvelusta.

"Minkälainen mies siellä on vastassa, on aika jääräpää, kun ei osaa lähteä, mitä hänkin sillä luulee voittavansa?" "Kyse on vallasta. Taivalsaari on jo saanut erotettua Pentin puoluehallituksesta, muutaman viikon kuluttua on puoluevaltuuston valinta, ja Penttiä koetetaan erottaa siitäkin. Jos Eero nyt antaa periksi ja lähtee, ei hän kykene enää masinoimaan kokousta ja mahdollisesti pudottamaan Penttiä. Taivalsaari haluaa itse määrätä kaikesta lehdessä ja ilmeisesti puolueessakin. Kun nyt viemme hänelle erokirjeen, saamme sen näin todistetusti perille ja irtisanominen voidaan saada laillisesti kiistatta voimaan todistajien läsnä ollessa. Siksi sinäkin olet mukana."

Auto ajoi maalaisten torin kupeeseen Esson huoltoaseman pihaan. Siitä lähdettiin kävelemään toimitukseen. Talo löytyi helposti. Ulko-ovi oli lukossa, avain sopi kuitenkin ja miehet astuivat eteiseen porraskäytävään. Teppo juoksi kerroksesta toiseen ja haki nimeä, jota ei löytynyt. Pekka alkoi sovitella avainta ensimmäiseen oveen. Se sopi, mutta ennen kuin ovi saatiin auki, sisältä astui nainen esiin ja sanoi ensi töikseen: "Tänne ei saa tuoda koiraa, tämä on monen ihmisen työpaikka." "Onko täällä Elonkehän toimitus? Minä pidän Lottaa sylissä ja me menemme toimitukseen ovi kiinni." Miehet astuivat toiseen eteisaulaan, nainen poksautti oven perässään kiinni eikä sanonut mitään. Kaikki ovet olivat kiinni, eikä kylttiä taaskaan missään. Avainta sovitettiin tyhjän tuntuisen huoneen oveen. Se sopi, sisällä oli selvästi lehden toimitus. Vieressä oli toinen huone, missä ilmeisesti puolueen toimittaja työskenteli. istuttiin tuoleille ja suljettiin ovi. "Nyt vaan istutaan ja odotellaan. Lukkojen vaihtoon me emme voi mennä, valtakirja on mielestäni puutteellinen. Katsotaan mitä Eero sanoo, kun tulee." Aika kului, Teppo käveli hermostuneena ympäriinsä ja tutki tapansa mukaan paikkoja katselemalla hyllyjen kirjoja ja tavaroita. Lotta makasi lattialla.

Oveen työnnettiin avainta, kynnykselle ilmestyi vihreään takkiin ja housuihin pukeutunut maalaisen oloinen mies. Hänellä oli hyvin hämmästynyt ilme. "Keitäs te olette?" Pekka nousi, sanoi päivää ja käveli Taivalsaaren ja oven väliin. "Eipä ainakaan pääse pakoon", ajatteli Pekka. "Me olemme vain viestintuojia ja olemme laillisella asialla. istukaa olkaa hyvä, ja lukekaa tämä kirje." Taivalsaari otti jokseenkin typertyneenä sen ja alkoi seisaallaan lukea sitä. "Saanko ottaa tästä kopion?" "Ei tarvitse, se on teille tarkoitettu." "Miten olette päässeet sisälle?" "Valtakirjalla", sanoi Teppo. "Saanko nähdä sen?" "Totta kai, tässä se on." Teppo ojensi taskussaan valmiina olleen valtakirjan Eerolle. "Voinko ottaa tästä kopion?" "Totta kai", Pekka vastasi. Eero lähti huoneesta ja palasi kotvan kuluttua, istahti nyt tuolilleen hieman tasapainoisempana ja alkoi lukea viestiä uudelleen. "Oletteko ryhtyneet tässä mainittuun toimenpiteeseen?" Eero kysyi tarkoittaen lukkojen vaihtamista. "Emme, me olemme vain istuneet ja odottaneet. Aiotteko te tehdä kirjeen edellyttämällä tavalla?" Pekka puolestaan kysyi Taivalsaarelta tarkoittaen avainten luovuttamista. "En, tämä irtisanominen on laiton, yhdistyslain vastainen…" "Meitä ei kiinnosta ollenkaan asian selvittely, me olemme toimeksiantomme suorittaneet, näkemiin." Pekka ja Teppo lähtivät ulos. Helsingin kadut hohkasivat kuumina auringossa, miehet päättivät käydä kahvilla ennen kotimatkaa. Pekka koetti saada Annelia kiinni, mutta sieltä ei vastattu, ajelivat takaisin Sääksmäelle.

"Kuinkas juttu Taivalsaaren osalta on edennyt?" Teppo oli poikennut kylään Kemmolaan Pekan ja Paulan luo. Lotta hökelsi onnellisena ympäriinsä sisällä matot kasaan, hyppi ja nuoli. Teppo leperteli kultansa kanssa, silitti ja taputti. "Uskomattoman vaikea juttu. Eihän Eero uskonut vaan jäi paikoilleen. Toimitti uuden lehdenkin, en tiedä millä rahoilla. Hänen luottokorttinsa on peruttu, puhelin katkaistu, tilit jäädytetty. Kuitenkin mies vielä leikkii toimittajaa, ja saa lehdenkin ilmestymään, vaikka kirjapainoakin on varoitettu. Nyt ilmestyy siis kaksi lehteä. Taivalsaaren sikajuttu Pentistä ja koalitiotoimituksen selitystarinoita. Tällainen ei ole hyväksi. Mitätön puolue ja kaksi lehteä. Kuinka luulisi ihan, että tällaista voisi tapahtua vain Suomessa." "No jo on soppa, eikö lukkojakaan ole saatu vaihdettua?" "Ei, tiedätkös, se kettu oli mennyt tekemään vuokrasopimuksen omiin nimiinsä. Niinpä puheenjohtaja ja varapuheenjohtajakaan eivät saaneet lukkoja vaihdettua. Eero on tallentanut tietokoneille salasanan taakse puolueen aineistoa. Annelilla on tilaajista käsin kirjoitettu lista epätäydellisenä. Tästä tulee täysi farssi. Lisäksi Eero on vaatimassa vaikka millaisia korvauksia, ja koettaa siten käydä kauppaa puolueen kanssa. Pentti on lähtenyt kesäretkelleen. Hän on polkupyörällä Oulujärvellä. Taksoittaa siellä vanhoja lintureviirejään. Onneksi hän on säilyttänyt malttinsa, tuntuu kuin hänestä olisi yhdentekevää toisten riitely. Hyvä niin. Irtisanomiskiistansa Taivalsaari on hävinnyt, kuitenkin hän jatkaa. Nyt täytyy saada uusi vaihde päälle ja mies syrjään. Vahinko sinänsä, mutta itse on asiansa pedannut, ei renki voi sanella isännille töitään." "No on tapaus, vieläkö me joudumme siellä käymään?" "Ei, me olemme osuutemme suorittaneet."

Eipä tiennyt Pekka joutuvansa vieläkin seikkailemaan samoissa asioissa Helsingissä. Anneli oli järjestänyt Viroon, Maatsaluun luonnonsuojelualueelle ekologisen leirin. Se kiinnosti, hän ilmoittautui mukaan, hankki viisumin Helsingistä ja ihmetteli suurlähetystössä vallitsevaa venäläistä jonotusmeininkiä. Vielä oli Virossa paljon oppimista. Jonot olivat karmeat. Ulkona jalkakäytävällä ei vielä paljon koetettu etuilla, mutta sisällä alkoi uusien tulokkaiden hermot pettää. Varsin rankasti heidät kuitenkin osoitettiin jonon päähän. Luukulla palveltiin vain kymmenestä kahteentoista. Silloin luukku meni kiinni että pamahti, oli ulkona vaikka millainen jono. Käsittely oli erittäin byrokraattista ja hymytöntä. 50 vuotta länsimaita jäljessä.

Anneli ja Pekka menivät yhtä aikaa perjantaina aamulla Helsinkiin. Reijo, yksi osallistujista tuli autollaan Pohjanmaalta, oli yötä Toijalassa ja vei sitten heidät muassaan. Matkalla Anneli kertoi, että he kävisivät uudelleen lehden toimituksessa. Taivalsaari oli edelleen paikoillaan, olipa kieltänyt Tapolan Kirsiäkin, puolueen tiedottajaa käymästä työpaikallaan. Nyt oli tarkoitus viedä tietokoneet pois Eerolta. Nehän olivat kiistatta puolueen omaisuutta. Reijolle vaan selitettiin, että he hakisivat pari pakettia, neuvottiin häntä ajamaan toimituksen pihaan. "Odottele tässä hetki, me tulemme kohta takaisin." "Minun pitää vielä viedä auto Jollakseen, ja ehtiä laivalle." "Meillä ei mene kuin hetki, kyllä sinä kerkiät."

Juoksivat ovelle, avain lukkoon, syöksy käytävään, uusi ovi, toimistot olivat vielä tyhjiä. Edessä oli vielä yksi ovi, he olivat toimituksessa. Jännitys hieman laukesi, Eero ei ollut vielä paikalla. Anneli syöksyi tietokoneen kimppuun ja alkoi irrotella johtoja, Pekka auttoi. "Otetaanko modeemi myös?" "Tietenkin, ja tiedottajan huoneesta myös faksi." Sormet lipsuivat molemmilla, työ oli hieman outoa, kiire oli ja jännitys. Taivalsaari voisi tulla koska tahansa. Anneli juoksi ensimmäisenä vessaan, pakko oli käydä. Hetken päästä Pekka ryntäsi vessaan. Koneet saatiin irti, kopattiin ne syliin ja juostiin autolle. Siellä Reijo odotteli hermostuneena ähkien ja ihmetteli kantamuksia. Anneli selitti niiden olevan puolueen omaisuutta. "Mistä täältä pääsee rautatieasemalle, meidän on saatava nämä säilytykseen." Pekka alkoi neuvoa tietä, Reijo ajoi ja ähki. "Suoraan, sitten vasemmalle ja taas suoraan. Helvetti, tuossa oli opaste, ei voi enää kääntyä. No, kyllä täältäkin pääsee." Eipäs päässytkään, oli tehty uusia liikennejärjestelyjä, joutuivat kiertämään korttelin uudelleen. Reijo kaartoi aivan aseman eteen, tavarat, tietokoneet, modeemi ja faksi nostettiin jalkakäytävälle. Vielä kummankin matkatavarat. "Neuvokaa nyt miten täältä pääsee Jollakseen." Reijo oli aika lailla poissa tolaltaan. "Ajat tästä ensin takaisinpäin tuonne rautatietorin ohi, Kaisaniemen ohi, Pitkänsillanyli ja kohti Porvoota. Hyppää sitten perillä taksiin ja aja olympialaituriin. Laiva lähtee 9.15.

Reijo kaasutti tiehensä, Anneli ja Pekka raahautuivat sisälle halliin tavaroineen. "Tuolla on matkatavarasäilytys, sinne." "Lue ohjeet, mitä, vain vuorokauden säilytys, ai, tuossa on, että maksamalla saa lisäaikaa. Minne se maksetaan, tässä on vain vuorokauden maksu.?" "Kait se palatessa maksetaan, tungetaan nyt tavarat sisään ja lähdetään."

Olympialaiturilla oli jo väkeä. Ovisuussa seisoi joukkoa ja hieman edempänä toinen porukka Taivalsaaren ympärillä. "Hitto, Eero on täällä jakamssa vastamateriaaliaan, ei ole minua huomaavinaankaan. Hän ei puhu minulle mitään." "Minä haluan saada käsiini sen materiaalin, huomenta, saanko minäkin." Taivalsaari hetken epäröi tuntiessaan Pekan, tervehti sitten ja ojensi kirjekuoren. Tapolan Kirsi oli myös paikalla ja jakeli vielä viisumeita. Yhdelle ei sitä ollut, Matti Oulusta oli ilman. "Painutte heti lähetystöön, siellä se on valmiina, se aukeaa kymmeneltä. Tulette sitten kantosiipialuksella perästä. Se on miltei samaan aikaan perillä kuin meidän laiva." Anneli järjesteli kahden matkalaisen menoa. "Reijoa ei näy, kello on melkein yhdeksän. Olisipa se noloa, jos hän myöhästyisi meidän takiamme", tuumi Pekka. Tuli sitten aika nousta laivaan. Viimeisinä menivät Anneli ja Pekka. "Himskatti, minulla on vielä Reijon lippu, se täytyy viedä Kirsille." Anneli lähti juoksemaan takaisin. Kirsi seisoi ovisuussa Reijon passi ja viisumi kädessään. Laiva lähti, Reijoa ei näkynyt.

Matkalaiset olivat ottaneet hytin yhteisiä tavaroita varten. Joukko kerääntyi kannelle aurinkoon, alkoi vähittäinen tutustuminen. Osa tunsikin entuudestaan joitain, enin osa ei. Reijo ilmestyi kannelle reppu selässään. "No, uimallakos sinä tulit", kysyi Pekka. "Ei, kyllä minä ehdin, ja olen jo käynyt suihkussakin." "Miten ihmeessä, laivahan oli jo matkalla, eikä sinua näkynyt.?" "Minä tulin bussilla hakaniemen torille ja siitä juoksin tänne reppu selässä. Aikaa oli 25 minuuttia. Ryntäsin aivan hikisenä terminaaliin, sain passin ja viisumin, kello oli jo 15 minuuttia yli, tungin itseni laivaan läpi väkijoukon, kun huomasin olevani väärässä laivassa. Takaisin juoksin vielä hurjempaa vauhtia ja tähän laivaan. Köydet olivat jo irti, kun hyppäsin mukaan." Leiri saattoi alkaa.