Fileointia ja raivoa keittiössä 1998

Kalan fileointi

Pentillä oli iltaisin aina mahdoton kiire kalojensa kanssa. Ne oli punnittava ja lajiteltava laatikoihin seuraavan päivän myyntiä varten. Sitä varten oli isoja laakeita styrox laatikoita, joihin asetettiin aina ensin ruskea voimapaperi pohjalle ja laidoille. Näin siksi, ettei kalan lima tahrisi laatikkoa, vaan olisi aina puhdas laatikko saatavilla. Paperi oli isolla rullalla keittiön seinustalla. Siitä sitä sitten repäistiin tarpeellinen pala. Kaikki fileet laitettiin omaan laatikkoonsa, johon oli pohjalle leivinpaperi.

Pekka oli jo fileoinut parina talvena, ja sai tehdä työnsä rauhassa. Karvasen Kalervo oli kiireinen omissa hommissaan, eikä enää käynyt auttelemassa Penttiä kuin satunnaisesti. Kumarassa lampun kirkkaassa valossa Pekka halkoi isoja haukia. Ensin vatsaevät pois, sitten sisälmykset ulos, kalan pyöräytys mahalleen, ja selkä halki niskasta pyrstöön saakka. Viilto piti vetää selkäruotoon saakka. Pläiskis, kala kyljelleen ja kiduskaarien takaa veitsi painaen kiinni ruotoon, veitsen kääntö ja vasemman käden sormilla selkäfileen halkaistu pala nostettiin veitsen kärjen päälle. Siitä alkoi veto kohti pyrstöä, samalla huolehtien siitä, että veitsi katkoi kylkiruodot tasaisesti vatsapuolelta. Tasainen veto painaen ruotoa vasten tuotti kauniin fileen. Jos veto pysähtyi, niin kuin isossa hauessa väkisinkin tapahtui, koska veitsi ei piisannut, vaan se oli uudelleen asetettava, niin fileeseen syntyi helposti pykälä. Eihän kukaan juuri kokonaista filettä ostanut, mutta pykälä samalla merkitsi ruotoon jääneen vastaavan kokoinen pala lihaa.

Molempien puolien irrotuksen jälkeen Pekka katkoi selkäruodon ja pään sekä evät eri kasoihin. Fileistä oli vielä irrotettava kylkiruodot ja evät. Se kävi terävällä taipuisalla veitsellä helposti. Välillä kala oli niin suuri, ettei veitsi ylettynyt koko fileen yli nahkaa poistettaessa, silloin oli vaan vedettävä file kahdessa osassa. Valmis haukifile oli kauniin punertava nahan alta. Ne Pekka nosti varovasti omaan laatikkoonsa piikillä.

Anneli oli tullut käymään. Hänellä oli energiaa eri lailla kuin Pentillä, ja naisten tapaan hän puhua pälpätti sekä kiusoitteli Penttiä kyselemällä hulluja. Puhelin soi tasaisesti pitkin iltaa. ”Pentti Linkola puhelimessa.” Taas oli poikettava eteisessä, verkkosaunassa, tuotava uusia laatikoita ja vietävä fileoinnista tulleita totkuja ulos jätesäkkiin. Anneli jatkoi pölötystään.

Pentti kumartui uunin eteen ja alkoi vetää tongeilla mateilta nahkaa tuppeen.
No saatana, mikä nyt on? Mateen nahka oli katkennut. Seuraavalta mateelta repesi maha. Pentti pomppasi pystyyn ja syöksyi eteiseen. Anneli kailotti oven läpi. Hetken kuluttua Pentti palasi ja alkoi taas nylkeä. - Saatana, enkö minä osaa enää nylkeä, kun kaikki hajoaa käsiin. Pekka vilkaisi taakseen ja näki tuskastuneen ilmeen Pentin kasvoilla ja kädessä katkenneen mateen. Se putosi siihen paikkaan ja Pentti ryntäsi ulos. Pekka ei osannut tehdä mitään ja Anneli vaan pölötti. Keittiön ovi aukeni, Pentti astui uunin eteen, otti mateenpirstan käteensä, paiskasi sen voimalla uunia vasten ja alkoi manata. - Saatana, saatana, saatana, saatana, saatana, saatana, saatana. Voimakas paino ensimmäisellä tavulla, katkeamatta. Punainen muoviämpäri meni pirstaksi Pentin jaloissa, hän polki sitä raivoissaan. Saatana, saatana, saatana, saatana, saatana, saatana, saatana, saatana, saatana, saatana. - Esimies saa nostaa verkot ylös, minä en enää kalasta. En nosta edes verkkoja ylös, kun en osaa. Saatana, saatana, saatana. Lattialla oli vielä liuta mateita, Pentti kumartui yksitellen nostamaan niitä, Hän paiskasi yhä kiihtyvällä raivolla mateet päin uunia ja hellan tulikuumaa liittaa. Sihahdus vaan kuului ja perään mätkähdys, kun made päsähti seinään. Anneli oli vaiennut, Pekka katseli veitsiään jakkaralla. Kumpikaan ei osannut tehdä mitään, tilanne oli niin äkkinäisen väkivaltainen. Loppuun asti väsynyt ja piinattu kalastaja raivosi järkevyyden ja itsehillinnän tuolla puolella. Katselijoita jännitti, mihin raivo purkautuisi seuraavaksi. Pentti painui pihalle, keittiössä olijat katselivat toisiaan ja kurkkivat ikkunasta hänen jälkeensä. Saunakamarissa syttyivät valot, sen loisteeseen ilmestyi miehen pää ikkunan taakse, käsissään kirja. Kuin mitään ei olisi tapahtunut.  - Mene sinä Anneli katsomaan, miten Pena jaksaa. - En minä uskalla, en ole ennen nähnyt noin kovaa raivoamista.
Pekka laittoi nopsasti työnsä loppuun, putsasi sanomalehteen veitset ja kätensä kalan limasta. Saman tien pihalle ja autolle. Siellä saunakamarissa lukija jatkoi istumistaan, auto survahti liikkeelle pimeään yöhön.