Kävimme Pyynikillä
syömässä. Ajelimme sen jälkeen ruskan värejä katselemassa
ympäri Pyynikkiä. Sokoksen parkkitalon neljännestä kerroksesta
saimme paikan, ja ajoimme hissillä alas. Kuljimme tuttua käytävää
Kauppahalliin. Kurkkasin vasemmalle, olisiko erikoiskauppa sittenkin
tullut takaisin. Kaipasin tuttuja viikunoitani. Ei ollut myynnissä
sillä paikalla. Antiikin tuntija olisi arvioinut arvoesineitä. Ei
ollut mukana. Käännyimme oikealle ja kävelimme tuttuun
kahvipaikkaan. Istuimme taas pienessä pöydässä käytävän
vierellä. Minä menin vielä tekemään loton, kuten aina ennenkin.
Nyt otinkin kaksi Eurojacpottia ja kolme Lottoa plussauksella. Paula
vaelteli ympäriinsä. Istuin keskikäytävän keskikohdalla penkissä
ja kuuntelin kahden vieressä istuvan juttelua. Oli sen verran
agressiivista, etten halunnut osallistua. Paula saapui hapari
kainalossaan, joten palasimme autolle. Ajoin Ratinan sillan alta
Ratinan sillalle. Katselimme oikealle nousseita kerrostaloja ja
lausuimme samat asiat niistä. Uuteen kauppakeskukseen emme
poikenneet. Tätä vauhtia luulen, ettemme koskaan poikkeakaan. Kuten
emme ole käynyt Ikeassakaan. Minä välttelin Ideaparkkiakin monta
vuotta. Paulan kyllä vein sinne porteille, mutta istuin autossa
odottamassa. Myönnän, olen siellä kävellyt väsyksiin asti
muutaman kerran. Jakken kanssa kerran haimme sieltä ruokapaikkaa.
Sopivaa ei löytynyt.
Lauantaina ajoimme
mökille, Valkeakosken kautta. Aina alamäet huruttelin ja seurasin
polttoaineen kulumista. Pienin kulutus mökille päin oli 4.2 l/100
km, mittarin mukaan. Katsoin aina nopeusmittaria ennen alamäkeä ja
taas sen jälkeen. Olen oppinut jokaisesta myötämäestä, miten
paljon se antaa vauhtia, jokuset ei yhtään, mutta polttoainetta
säästyy silloinkin, koska syöttö lakkaa rullatessa. Parhaat mäet
antavat kymmenen kilometriä lisää vauhtia. Se täytyy huomioida jo
ennalta, ettei tule ylinopeutta. Suurimmassa mäessä mennessä ajan
kuuttakymppiä silloin, kun lasku alkaa. Mäen pohjalla vauhtia on
sata. Riivattu, kun siinä kohtaa alkaa just 60 rajoitus. En malta
jarruttaa, kuluisi jarrupalat ja polttoaine hukkaan. Vauhti kyllä
hiljenee seuraavaan ylämäkeen sopivaksi. Laitikkalassa pojilla oli
kauppa vielä auki, sunnuntaina he lopettavat talveksi. Ostimme kolme
juuri leivottua leipää.
Mökillä olimme
vain hetken, menimme hautuumaalle hoitamaan kolmea hautaa.
Kuunliljojen litkuuntuneet lehdet pois, haravointi päälle, työ oli
tehty.
Palasimme kodin
lämpöön, olin eilen lämmittänyt uunia ensimmäisen kerran tänä
syksynä. Vedon kanssa oli pirstaamista taas kerran, mutta sain
palamaan tällä kertaa ilman palovaroittimen pärähdystä.
Vielä on käytävä
Lahdessa hoitamassa kaksi hautaa. Näin kierrämme eloamme,
ruokakauppa, mökki, hautausmaat. Aina samat paikat, melkein samaan
aikaan, vuodesta toiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti