Me kävimme Kosken
kaupassa. Se oli aivan vieressämme, tien toisella puolella,
Marttilankadulla. Muutamat kiviraput ylös, oven aukaisu, ja olin
sisällä. Oikealla oli maitotuotteet, voi, kerma, piimä ja maitoa
varten oli kaksi erikoista laatikkoa. Niiden sisällä oli
maitotonkat, ne oli aikaisin haettu meijeristä. Kaappi avautui
etuosastaan ja päältä yhdellä liikkeellä. Tonkasta mitattiin
maitoa ostajan astiaan. Yleisemmin se oli kahden litran kannellinen
kannu. Niitä oli tietenkin erimuotoisia, sellainenkin pieni tonkan
muotoinen pyöreä kannu, jossa oli supistus ylhäällä ja siinä
pyöreä kansi. Sen keskellä oli nostosanka, aivan kuin isossakin
tonkassa. Ne olivat peltisiä. Tonkan vieressä oli varrellinen
litran mitta, sen varressa oli koukku, josta mitta roikkui astian
sivussa. Mieleen nousee selvästi se tuoksu, mikä maidosta lähti,
aina joitain tippoja valahti lattialle, kaatajan taidosta riippuen.
Vasemmalla perällä
oli yksi iso tiski. Sen etuosa ja päällinen olivat lasia. Suuri
kassakone oli etummaisena kannen päällä. Siinä luki: ”Velka on
veli otettaessa, veljenpoika maksettaessa”. Tiskin uumeniin oli
laitettu hyllyille myytäviä tuotteita. Kauppias Aarne Koski toi
usein meille kotiin tilatun ruokapaketin. Juttelivat siinä aina
muutaman sanan, äitini ja Koski. Kaupasta toimitettiin muuallekin
Vammalaan ostoksia. Kesäisin ne kiitivät polkupyörällä. Ajajana
oli kauppiaan poika, Jorma. Tutustuin Jormaan, muutamaa vuotta minua
vanhempaan oppilaaseen. Tyrvään Yhteriskoulun lähes kaikki
oppilaat tunsin nimeltä, ainakin ulkonäöstä. Aarne kerran
kertoili Jorman lähettinä olemisesta. Hänen piti viedä
kananmunia. Ne Jorma pakkasi pussissa polkupyörän tarakalle ja
lähti kiitämään Kävelykadulle. Perillä pussi oli märkänä
rikki menneistä munista. Äitini lupasi, että minä voisin myös
ryhtyä lähetiksi, jos siihen olisi tarvetta. Mikäs siinä, minä
menin aamulla kauppaan, sain tavarat ja osoitteen, ja poljin matkaan.
Ei näitä toimeksiantoja monia ollut, olisinko parina päivänä
tuurannut Jormaa. Palkaksi sain ison pakkauksen lakritsia.
Kesäisin yleensä
jaoin postia. Siitä selvisi jo yhdentoista aikaan ja loppupäivä
oli vapaata. Otin toisenkin työn, pääsin Ollilaan rengiksi. Sinne
kerkisin kahdeksitoista, ajoin Varilan, Kukkurin ja Kataran suoran
kautta Stormiin. Korjasimme heinää kaksistaan traktorin peräkärryyn
ja ajoimme ne Navetan parvelle. Kaksi viikkoa siellä kävin. Aune
antoi minulle kutujuustoa palkaksi.
Kosken kaupan
vieressä oli Eriksonin valokuvaamo. Irmelin kanssa taivalsimme
tietämme kohti ylioppilaskirjoituksia. Sinne saakka ehdittyämme
opinahjomme nimi oli muuttunut Vammalan Lukioksi, ja vanha valkoinen
koulurakennus oli saanut kylkeensä suuren tiilisen jatkon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti