tiistai 9. lokakuuta 2018

Kaksi kertaa vuodessa 2018


Koen syksyn saapumisen miellyttäväksi. Lämmityskausi alkoi heti nokisutarin käynnin jälkeen. Poistin kellarista kanaportaat ja laitoin rappuset paikoilleen, klapeja koppaan ja sisälle. Pääni säästyi klompsaukselta.
Ostimme lämpöpumpun asennettuna, ja tietenkin laitoimme heti sen pumppaamaan. Lämpöä kone kehitti, ja ämpäri ulkona täyttyi nopeasti vedestä. Hämmästelin, kuinka pumpun käyttäjät eivät yleensä ole johtaneet vettä poispäin talosta. Melkoisen vesipaineen aiheuttavat taloilleen. Tyhjensin ämpärin sadevesikaivoon rännin alla. Helppo homma. Kuulostelimme lämmön laatua. Helppoa kyllä, mutta ei vastannut leivinuunin levittämää pehmeää lämpöä.
Lämmitin toista kertaa, istuin uunin edessä tunnelmoimassa, kun huomasin nälkiintyneeni. Kävelin makuuhuoneeseen. Paula oli linnottautunut sinne. Oli nostanut pahvilaatikoita lattialle, tyhjinä. Nyt täytti niitä vaatehuoneesta. Kysyin, - mitä teet. - Laitan kesävaatteita pois. Niin tietenkin. Paita toisensa jälkeen katosi näkyvistä. Peräännyin olohuoneeseen. Tunti kului, ja kurkkasin uudelleen työhuoneeseen. - Voit sinäkin viikata, napita paidat ensin, niin minun ei tarvitse niitä uudelleen silittää. Tartuin työhön, en niin innolla, mutta kuitenkin murisematta ja heti.
Syksyisin ja keväisin meillä toistuu sama pahvilaatikkojen täyttö-tyhjennys. Kaksikymmentä vuotta siitä nurisin. Lopulta paiskasin kierrätykseen sellaiset laatikot, joita en ollut käyttänyt. Tai olin kyllä laittanut sisällöt vaatekaappiin, ja taas kaapista laatikkoon, mutten ollut niitä vaatteita moneen vuoteen käyttänyt. Näin sain niin paljon uutta tilaa hyllyille, että sinne mahtui koko vuoden paitojani, kalsareita, sukkia, yöasuja, ilta-asuja ja vielä ylähyllyllä saivat olla kirjani ja nuottini. Joita en myöskään ollut vuosikausiin käyttänyt en kourannut. Ehkä nekin tiukan paikan tullen saavat väistyä.
Vielä on jäljellä laatikoiden rahtaaminen tikapuita myöten vinttiin. Samoin kesävaatteitten nosteleminen alas laatikoissaan. Nyt en enää nurise. Mutta syvään huokaan ennen ponnistusta tikkailla. Paulan työ tuli valmiiksi, ja hetken kuluttua jo söimme. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti