Kaksi viikkoa oli
kulunut. Edellisellä kerralla kuulimme loistavan viulukonserton ja
solistin. Nyt olisi vuorossa Vladim Guzman, nelikymppinen
täydellisyyttä hipova maailmantähti. Hän soitti Ludwig van
Beethovenin Viulukonserton D-duuri op. 61. Odotin sitä
mielenkiinnolla. Konsertto oli saanut huonot, suorastaan
murskaavat arvostelut ensimmäisillä esityskerroilla. Kapellimestari
oli kielinero, musiikkinero Eduardo Strausser. Eteen marssivat
toverillisesti toisiaan kaulaillen, Strausser oli hoikka ja nuori,
energinen. Ensimmäinen osa alkoi varovasti, solisti eli mukana
käänteissä voimakkaasti. Sitten hän aloitti. Ihmeellistä, miten
hän oli stara, ensi äänistä alkaen. Viulu oli taiturin käsissä
eikä ääni jäänyt orkesterin alle missään vaiheessa. Jotensakin
tuntui säveltäjän pakki olleen vajaa nuoteista. Orkesterin osat
eivät nousseet solistin tasolle. Erityisesti kolme kadenssia eri
osissa nousi edelle. Ne olivat pitkät ja johdattelivat kuulijaa
etevästi. Lähes henkeä pitäen kuuntelimme. Orkesterin tullessa
mukaan kontrasti voimistui. Solisti ja soittajat jauhoivat teemaa,
lyhyttä kansanlaulua muistuttavaa pätkää. Guzman sai voiton siinä
ottelussa.
Toisessa ja
kolmannessa osassa sama toistui, loistavat kadenssit, sitten taas
palattiin samaan teemaan uudelleen ja uudelleen. Taputimme kuitenkin
hurjasti, solisti pelasti illan. Hän soitti myös ylimääräisen,
hartaan hauraan, saavuttamattoman kauniin kappaleen.
Anton Bruckner oli
vuorossa. Sinfonia nro 3 d-molli. Ensimmäisen osan piti olla Mehr
langsam, Misterioso. Hämmästyttävästi se alkoi soljuvalla Jonas
Siliskansin soololla, johon orkesteri yhtyi. Mutta sitten paukahti
patarummut. Olisi jäänyt siihen, mutta rummut pilasivat kokonaan
langsammin ja misterioson. Kun vielä Strausser piiskasi orkesterin
suorastaa furiosoon, niin se kuulosti kuin koko sinfonian lopulta.
Toinen osa onneksi toteutti mitä lupasi, Adagio quasi Andante helli
kuulijoita. Teemat vaihtelivat taidokkaasti soitinryhmältä
toiselle. Erityisesti huilut ja oboet sekä käyrätorvet antoivat
toisilleen lisää ytyä. Jousisto oli kauttaaltaan hyvässä
vireessä. Staccatot osuivat kohdalleen, myös musiikillisesti.
Kapellimestari osasi pitää ne hellän kepeinä.
Jouduin lähtemään
heti soiton loputtua, könysin muurin sivua ylös anteeksi pyydellen,
istahdin kaiteen alle ja pakitin sen ali lyömättä päätäni.
Kiiruhdin autolle, jonka olin kuitenkin vienyt parkkihalliin.
Lumisade uhkasi, muttei sitä tullutkaan. Maksoin automaatille
aikani, nyt se sujui hyvin, kun työnsin heti setelin koneeseen.
Nousin raput toiseen kerrokseen, ja luin ovesta: 1. kerros. Siis
mitä, no astuin halliin ja kävelin olettamaani autoa kohti.
Avaimella avasin ovet ja sain vilkut pelaamaan. Kas, olihan se auto
siellä muiden välissä. Haukkasin välipalan ja otin lääkkeet ja
ajoin alas tolpalle. Siinä oli kaksi ulosmenoa. Minä olin jonossani
kolmantena. Autoja tuli koko ajan lisää jonoihin. Muuta ei
tapahtunutkaan. Pakokaasut alkoivat levitä halliin. Minä laitoin
ilmastoinnin sisäkierrolle. Sitten yllättäen puomit nousivat, ja
ensimmäiset autot pääsivät ulos. Siihen se pysähtyi. Puomit
pysyivät alhaalla. Mo0nen minuutin jälkeen minä pomppasin
autostani ulos, kävelin tolpalle ja aloin painaa hälytysnappia.
Kuljettaja siinä sanoi, että sitä on painettu, mutta ei vastaa.
Painoin uudelleen monta kertaa ja tuumasin, että sen on vastattava,
kun kerran palkkansa eteen siellä istuu. Naisen ääni, minä
parkaisin että avatkaa perkele nyt nämä puomit, täällä on
miljoonan kilometrin jonot ja me kuolemme kaasuun. Ääni vastasi
jotain, mutta en sitä enää ymmärtänyt. Puomi kuitenkin nousi
molemmi
lta puolilta. Minä ajoin eteen, työnsin korttini aukkoon.
Ei mitään. Työnsin sen toisin päin, ei tulosta. Painoin
hikeentyneenä kutsunappia ja taisin taas kiroilla ja käskin avata
puomin. Ääni kysyi, millainen kortti minulla on. - Sellainen, minkä
tolpasta sain sisään ajaessani. Puomi aukesi. Ajoin ulos ja mietin,
että koskahan viimeiset pääsevät hallista ulos. Kiersin Kalevan
kadulle ja Viinikan kiemuroista moottoritielle. Hoin itselleni,
tranquillo, tranquillo, mikä joutava tussamolulla siinä munii,
tranquillo, tranguillo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti