Vaahteran kaato
pihasta vähensi lehtien haravointia. Siementen keruuta ja nyppimistä
riittää kyllä ensi kevääseen. Tammi vielä hipsuttelee lehtiään
ympäri pihaa. Kävin niitä poistamaan nurmikolta. Ajoin ensin
leikkurilla niitä pieniksi ja suuntasin kasoille. Paula oli jo
leikannut kuunliljojen naatit ja kärrännyt ne savustusuunin taakse
solaan. Sinne tein ruukuille mukavan talvipesän. Tammen lehdet
puhalsin etupihasta ruukkujen päälle. Lehdet olivat mukavan kuivia,
joten ruukuissa olevat kasvit selvinnevät homeen vaivoilta
kevääseen. Ennen vanhaan perunat laitettiin kuoppaan syksyllä.
Siihen päälle sitten ajettiin täytettä oljista. Tämä perunoiden
pesä avattiin sitten talvella, kun perunat olivat jo syöty muista
varastoista. Avaaminen oli aina jännittävää, olivatko perunat
säilyneet hyvinä. Kovilla pakkasilla kuoppaa ei avattu.
Vielä oli haravalla
töitä. Kävimme loppujen lehtien kimppuun kaksin. Minä otin
jakkaran ja menin keräämään lehdet lämpöpumpun ympäriltä.
Samalla heittelin sepelin päälle lennähtäneet mustat kuorikatteen
palaset paikoilleen. Ne erottuivat selvästi valkoisesta sepelistä.
Edellisenä päivänä
kävimme mökillä haravoimassa. Ajoin päältä ajettavan leikkurin
peräkärryyn, ja pudotin sen mökin pihaan. Siellä oli valtavat
kasat vaahteran lehtiä, piha latanaan. Surrasin niitä koneella
pieniksi ja kasoille keskelle pihaa. Lehtiä oli niin paljon, että
ne lauttasivat koneen edellä, vaikka nostin leikkuuterät aivan
yläasentoon. Kiersin talon ympäri. Lehtiä oli sielläkin
tuhottomasti. Paula alkoi haravoida. Minun oli lopulta kärrättävä
kottareilla lehtisilppu tontin reunaan kasalle. Olin aivan märkänä
hiestä. Paula epäili, ettemme jaksa kaikkea. Kuusi tuntia meni
sillä reissulla, toki saunomisen kanssa. Laiturilla joimme
saunakahvit huumaavan kauniissa lokakuussa.
Kotona tuuli nousi
ja irrotti tammesta viimeisiä lehtiä leviämään pitkin pihaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti