Peräkärryn korjaus 70 l

- Se on sellainen, kuin puhe oli. Seisoin Sammaalla sepän pihassa. Ajoin sinne traktorilla, poikkesin Sianojalla hakemassa Harrin mukaan.

- Eikös olekin, ota se nyt perään ja vedä se varovasti ulos hiekalle. Peruutin traktorini pajan ovista sisään, laitoin koukun ja vetoakselin kiinni. Kärry oli kokenut täydellisen muutoksen. Parissa viikossa seppä oli sen korjannut rungosta alkaen. Lava oli terästä, laidat laudasta, ympäriinsä raudoitetut ja uudessa maalissa. Viljalaidat olivat paikoillaan, ne seppä nosti lattaraudasta tehtyjen hahlojen väliin. Vielä hän oli hitsannut hahlot molemmille puolille alalaitaan ulkopuolelle. Niihin pudotettiin jousiteräksestä katkaistut latat, ne tukivat edelleen laitoja. Tukea tarvittiin viljaa puidessa ja siirrettäessä pellolta kuivurille. Perälaitakin oli samoin korotettu. Etulaita oli korotusten tasalla. Oli siinä mahtava loora viljalle.

- Toppaas nyt, ja laita alennusvaihde päälle, sitten ajat kaasuttamatta veto päällä metrin verran, touhusi Harri. Seppä katseli myhäillen innostustani hänen työstään. Hän oli uudistanut myös kärryn etupään ja vetosilmukan. Maalattuina ne eivät hävenneet uutta. Hyppäsin alas ja kumarruimme kolmin tarkastamaan hiekassa näkyviä jälkiä. Harkot olivat ehjät, veto oli sama peräkärryssä ja traktorissa.

Kiitin seppää hyvästä työstä ja maksoin hänen pyytämän summan.

- Mennääs ny meille, Anja keittää kahvit. Harri ajoi autollaan edellä, minä jyristelin pölyä nostaen perässä.

- Morjens, no, oletkos tyytyväinen, kysyi Anja.

- Olen, en kaupasta olisi parempaa saanut, työ oli sovitun mukainen ja minun mielestäni jopa parempi. Olihan laitoihin laitettu ylimääräiset vahvikkeetkin.

- Kuinkas teidän kanat munivat? Hukkuivatko ne pehkuihin, niinkuin Heikki ennusti?

- Hahhaa, no eivät hukkuneet, pian ne tallasivat oljet ja turpeet littanaan. Saavat ne apuorret nyt olla, otan ne pois sitten, kun kanala tyhjennetään. Näkyy niilläkin jokunen istuvan yönsä. Varsinaiset orret ovat seinustalla. Sinne ne räpiköivät nukkumaan. Joskus hieman koettavat rähistä paikastaan. Munia on alkanut tulla, nyt Matara hakee kerran viikossa aikas lastin. En ole laskenut, miten usein keskimäärin kana munii, mutta noin arviona melkein muna päivässä.

- Se on hyvä tulos, ovatkos munat jo täysikokoisia?

- Pikkumunia ei enää tule, tuotanto on täydessä käynnissä. Alkuun söimme pikkumunat itse, muttei niitä kaikkia kyennyt käyttämään. Veimme sitten niitä kylissä kaydessämme.

Anja kaatoi kahvit keittiön pyöreän pöydän ääressä, kuppiin vielä meijerissä käymätöntä kermaista maitoa ja nisupullan palanen meni holjasti kurkusta alas.

- Miten sun kaivuriprojekti on edennyt, joko kaivuu sujuu?

Olin hakenut Fordsonin perään traktorikaivurin. Siinä oli hieman projektia, pumppu täytyisi uusia. - No olen sitä opetellut käyttämään pihapiirissä ja hieman kotipelloilla. Kyllä sillä jo ojaa syntyy. Huomenna menen Lehtimäen soramontulle lastaamaan. Siitä se alkaa. Minulla ei ole kuin ojakauha, mutta kyllä siinä on hyvät kynnet. Jos ei vain ole kovin isoja kiviä, niin eiköhän se suju.

- Koskas se työ tapahtuu?

- Illalla töitten jälkeen, kuuden maissa.

- Minä taidan tulla katselemaan.

- Tule vaan, kait sinne yleisöä tulee, Virtasen miehet ainakin ja Lehtimäen Heikki ja Alangon Matti. Kiittelin isäntäparia ja aloitin kotimatkan.