Jokisen perhe
vuokrasi talon pellot Valtterilta -67. He saivat asunnon
sivurakennuksesta, huoneen ja keittiön. Yläkerran huoneessa asui
Paulan nuorin veli Antti. Pellot oli kylvetty heinälle ja osin
kauralle, pieni määrä oli ohraa. Jokisella oli navetassa emakkoja
ja niiden porsaita kasvatettavana. Heinää söivät muutamat mullit
ja pari lehmää. Meidän tultua tilanpitoon isännyyden vaihduttua
Jokiset lupasivat luopua viimeisestä vuokravuodestaan. He olivat
katsoneet Kiikasta sopivan tilan ostaakseen.
Minulle jäi siten
laajat heinämaat, joiden korjuun aloitin ensimmäisenä. Kokeilin
hevosvetoista niittokonetta. Sahasin siitä aisat poikki ja kiinnitin
sen jotenkuten traktorin perään. Laskin terät maahan ja aloitin.
Hitaasti ajaen kone leikkasi heinän luolle. Sitten terät
tukkeentuivat, taakse jäi leikkaamatonta luokoa. Hyppäsin pukilta
ja putsasin terän. Uusi yritys, nyt sujui, mutta vain hetken.
Niittokoneessa oli suuret metalliset pyörät, ja niihin oli hitsattu
poikittaisia rautoja pidon takaamiseksi. Leikkuri toimi vain, kun
pyörät pyörivät. Isännän paino leikkurin päällä olevassa
satulassa jäi pois, ja siksi pyörät lauttasivat vahvassa heinässä.
Lopetin ja ajoin Lehtimäelle kysymään Heikkiä ajamaan heinät
nurin. Hänellä oli oikea traktorikäyttöinen niittokone. Siinä
asetettiin nivelakselilla terät säksättämään edestakaista
liikettään. Vivusta vetämällä ajaja saattoi nostaa ja laskea
niittokoneen. Työ sujui hyvin, ja muutama hehtaari heinää makasi
luokona pellolla.
- Kiitos taas
kovasti, mennääs kahville taloon. Keittiön pöydässä ryyppäsimme
kahvia useamman kupillisen. Heikin juontia oli mukava katsella. Hän
nakkasi sokerin palan huuliensa väliin ja ryysti kahvinsa sen läpi.
Se oli erikoisen taidon takana. Minäkin koetin, mutta ryystin liikaa
kahvia palan läpi, ja se suli heti suuhuni, ja kahvi oli makeaa.
Heikki kykeni ryystämään useamman suullisen saman palan läpi.
- Et sinä sentään
ole opetellut tassilta ryyppäämään?
- Kyllä niinkin voi
tehdä, mutta vain silloin jos kahvi on aivan liian kuumaa.
Olin käynyt Heikin
talossa vierailulla hänen äitinsä Olgan luona vinttikamarissa.
Siellä istuimme Paulan kanssa sängyn laidalla ja seurasimme Olgan
kahvin laittoa. Se sujui juoheasti ja tarkasti. Böönät mitattiin
kouralla ja tiputettiin kiehuneeseen veteen kahvipannussa. Isoäiti
ryysti vielä htassilta ensimmäiset ryystöt. Loput hän joi
kupista. Rusinapullapitkoa oli aina tarjolla.
- Ottakaas nynnisua
ja kastakaa kans. Käynnit jäivät lämpimiin muistoihin.
- Kuinkas aijot
heinät korjata, onko sinulla heinäharavaa?
- Joo, koetan
Valtterin hevosvetoista haravaa. Se on helppo kiinnittää
traktoriin. Laitan Paulan kuskiksi ja istun itse satulassa. Onhan se
aika huojuva istuin, mutta koetetaan ny.
Heikki ajeli kotiin
ja minä vein pellolle seipäitä ja nappulakorin. Paulan tultua
kotiin komensin hänet pellolle mukaan.
- Haluatkos ajaa vai
haravoida?
- Ole minä haravan
päällä ollut, mutta taidan mennä ajamaan. Hitaalla vauhdilla
aloitettiin. Pitkän kaarevan jousiteräksen päässä oli satula,
jaloille ei ollut sijaa. Tuntui huteralta, mutta sain tukea
nostovivusta. Pidin siitä kiinni, kunnes haravan isojen kaarevien
piikkien väli oli heinää täynnä. Tempaisin vivusta, ja piikit
nousivat terävästi ylös ja heinät tipahtivat rullattuna
paikoilleen. Työ alkoi sujua. Uudella kierroksella tiputin heinät
riviin samaan paikkaan kuin edellisetkin. Saisivat kuivahtaa yön
yli. Silloin alkaa seivästys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti