Katselin navettaa.
Olihan se jo korjauksen tarpeessa, hiekkatiili oli alttiina sateelle
ja paisteelle. Tiilen pinnasta oli hiutunut aikas kerros pois.
Perustus oli tehty kiilakivillä ja betonilla. Raudoitus puuttui, ja
veden päästyä betonin alle, se katkaisi ja halkaisi perustuksen
jäätyessään. Samalla tiilit liikahtivat eri suuntiin ja raot
alkoivat kasvaa. Onneksi kyseessä oli vain yksi kulma, muutoin koko
navetta olisi luhistunut.
Hankkijalle tuli
asiaa. Kävin ostamassa pienen betonimyllyn, kauniin vaaleankeltaisen
vaihtovirtakoneisen. Asensin sen navetan viereen ja laitoin töpselin
seinään. Hiekkaa, vettä betonia sisään ja kurnutus kuului yli
tanhuan.
Ensimmäisenä
korjasin tallin ulko-oven kamanan yläpuolisen halkeaman. Se oli
muurattu syrjätiileillä vähäisen holvin muotoon. Holvi oli
irronnut molemmista päistään, ja oven karmi piti holvia
paikoillaan. Valtteri oli siihen uhrannut yhden potkukelkan jalaksen
poikittaistueksi. Toinen samanlainen halkeama ja osittainen seinän
sortuma oli tallin ikkunan kohdalla. Tämä vaurio tuli yhdessä
päivässä kuntoon, kun sain tilan vuokralaisen ryhtymään vanhaan
ammattiinsa. Samalla korjasimme oven päällisen.
Markus tuli kylään,
katseli korjauksiamme.
- Hyvin on tehty,
mutta turhaan, jollet korjaa perustusta. Se on kaivettava auki ja
tuettava uudelleen. Kas, sinulla on betonimylly, no nyt korjaukset
pääsevät vauhtiin. Tee tuohon apuperustus, sen on mentävä vanhan
alle osittain. Sitten kunnon betonirautoja tiuhaan kuran sisään.
Menimme keittiöön kahveille. Katselin seinälle tiskialtaan
yläpuolelle ja leivinuunin kylkeä.
- Katsos tuota uunin
sivua, sinulla on jäänyt laatoituksen vaihtaminen kesken, voisitkos
sen tehdä loppuun. Puuhella oli istutettu uunin kylkeen, ja sen
takana leivinuunin kylki oli laatoitettu valkoisilla laatoilla. Niitä
Markus oli vuosia sitten alkanut vaihtaa.
- Tulen sen
tekemään, ei se kauaa vie.
- Se olisi mukava,
minä en ole koskaan laatoittanut, eikä tässä oikein ole aikaa
sellaiseen. Menimme tupaan, Markus istui tapansa mukaan keinutuolin
käsinojalle ja minä Joensuusta ostamaamme nojatuoliin.
- Kuules, osaatkos
sanoa, kuinka pitkän kaislan tulee olla, jos se on järven rannassa
ja…
Laskin sen
paperilla, ensimmäisen asteen yhtälö. Annoin luvun, se taisi olla
17 metriä.
- Olet ensimmäinen,
joka sen on osannut laskea, on minulla toinenkin kysymys. Kuka oli
atomipommin isä? Hetken mietin, se on saksalainen tiedemies, vartoos
nyt, Oppenheimer.
Markuksella oli aina
joku hauska tehtävä ratkaistavaksi, liittyen milloin mihinkin.
Kerran valon määrän maksimoimiseen ikkunasta.
- Kuules, anna
minulle tuo sinun nahkatakkisi, se sopii minulle niin hyvin. Takki
oli puolipitkä ruskea, sutjakkaa mallia.
- Ei, minä
tarvitsen sitä itse, et saa sitä. Mietin, että olisin sen voinut
antaakin, olimme saman pituisia ja kokoisia. Olin tässä asiassa
liian visu.
Sunnuntaipäivänä
kuumassa auringossa aloitin navetan perustuksen korjaamisen. Savi oli
niin kovaa, ettei siihen lapio pystynyt, pölähti vain. Hain
rautakangen ja jyskytin sillä pienen nikareen kerrallaan irti. -
Saanko ja jaksanko tätä hakata, että päivässä tulisi valmiiksi,
mietin ja pyyhin hikeä. Hitaasti pääsin vanhan perustuksen tasalle
ja alle. Siitä työ helpottui, lapiolla kykenin lohkaisemaan maata
irti kaivannon reunalta alkaen. Savi ja junttaantunut sora sekä isot
pulterit paljastuivat perustuksen pohjalta. Kaivoin kulman ympäri
samanlaisen kaivannon. Hain tapulista lautojaj ja aloin tehdä maan
päälle laudoitusta. Se tulikin nopeasti valmiiksi, seuraavaksi
aloin katkoa tuomistani harjateräksistä sopivia paloja valun
sisään. Uusi betonimylly alkoi ääntelynsä. Sopivan seoksen
valmistuttua siirsin kottikärryt myllyn alle ja kippasin kuorman
siihen. Pieni työntö, ja kaadoin sisällön muottiin. Sovittelin
teräkset kuraan, tein uusia satseja, kunnes pääsin laudoituksen
tasaan. Tasoittelin valun ja katselin työtäni. - Nyt saa pakkanen
koettaa parastaan, ei tästä enää sorru.
Pesin myllyn
huolellisesti sisältä ja päältä ja siirsin sen suojaan. - Jahas,
sitten on vielä kaivettava salaoja tuosta nurkasta tien yli ojaan.
Tiemaa on taas helvetin kovaa, no, aloitan. Sama jyskytys
rautakangella ja kinkerrys lapiolla. Tein kapean suirun. Siihen
upotin salaojaputken pohjalle.
Taloon tuli
vieraita, Paasikot Vammalasta. Heitä nauratti minun työni
sunnuntaina.
- Olet sinä kans,
kun sunnuntaina kaivat selkä hiessä. Tulivat katsomaan työmaata.
- No jaa, työt
kutsuvat, ja silloin mennään. Vaikka onhan päivä komea. Minä
nousen haudasta, mennään kahville, Paula on varmaan jo huomannut
teidän tulon, ja aloittanut tuukauksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti