Osmo saapui aamulla. Katselimme Fordson Majoria.
- Sinulla onkin tässä komea peli. Voimaa taitaa olla tarpeeksi.
Onko muuten kunnossa.
- Kyllä kait. Olen tätä hieman kokeillut, ajellut pellolla ja
testannut hydrauliikkaa. Tuntuu toimivan.
- Tarviit sitten peräkärryn.
Istuimme autoon ja ajoin Vauranojalle. Romuttamo oli
kauppakeskuksemme, melkein aina sieltä löytyi hakemamme. Osmo oli
siellä huomannut kuorma-auton lavan raadon. Sitä päin menimme.
- Katsos, tuolla se on, tuo vaalean sininen.
Lampsimme lavan luo. Katselimme peräakselia, lavan laitoja,
etupäätä ja siinä olevaa vaihdelaatikkoa. Kokeilimme, että
vaihteet oli kunnossa, tai ainakin menivätkö kylmiltään päälle.
Vaihdelaatikon etupuolelta oli runkopalkit katkaistu, ja hitsattu
siihen yhtä vetopistettä varten kolmion muotoinen jatkopala. Sen
päässä oli vahva lenkki. Se pääsi pyörimään, joten siitä
vetämällä kärry tulisi juohevasti perässä.
- Katsos, tämä liitetään traktorin peräkoukkuun, siinä on
rasvatkin paikoillaan.
- Katsotaas vielä muitakin kärryjä. Minua kiinnostaa vielä tuo,
jossa on alumiininen nostettava perälauta. Menimme kärryn luo ja
tarkastimme sen. Se oli etupäästään vielä sellainen, mihin se
jäi kopin ja moottorin poiston jäljiltä.
- Tässä on vielä paljon töitä, hyvää on vain takalaita. Tämä
on ollut jakeluauto.
Pyörimme vielä hetken katsellen romuttamon varastoja. Erityisesti
punainen laivarauta kiinnosti Osmoa.
- Katsos, tästä kun hitsaa, niin ei se edes oikein ruostu. Lisäksi
se on paljon tavallista rautaa kestävämpää. Kasassa oli
eripaksuisia rautalevyjä hieman sekaisen näköisesti. Se oli
kuitenkin tarkoituksen mukaista, jotta siitä näki, millaisia levyjä
siinä oli. Osmolla oli vielä omia ostoksiaan, ne veimme vaakaan.
Kopissa istui johtaja, hän tervehti ja vilkaisi vaa´an lukemaa.
Romua myytiin kilokaupalla, eroteltiin alumiini ja kupari omiin
kasoihin. Rauta oli kolmetoista penniä kilo.
Palasin traktorilla, kävin maksamassa toimistossa, seitsemänsataa
markkaa. Hinta oli kyllä sopiva. Peruutin traktorin kärryn eteen,
laskin koukkua hieman, se meni lenkin alle. Vivusta vetämällä
koukku nousi ja solahti reikään. Vielä vähän nostamalla sain
koukun lukittumaan. Ajelin uusi kärry perässäni Vaununperälle.
Seuraavana päivänä vein kärryn Virtasille. Siihen täytyi laittaa
toimivat takavalot, ja ehjät kuvut. Osmo niitä alkoi ropata. Hannun
kanssa sihtailimme ostosta. Lava oli puinen, vielä kuitenkin tukevan
oloinen. Koputtelimme lankkuja.
- Älkääs nyt koputelko, tippuu roskat silmiin. Osmo tarkasteli
johtojen vetoja lavan alla. Ne olivat ehjiä ja johtivat kyllä
sähköä, mutta takavalot olivat rikki. Vaihdoimme lamput, ja ne
paloivat. Sähkö tuli traktorista liittimen kautta. Se on takana
lokasuojan vieressä. Samaan paikkaan, hieman alemmas oli asennettu
hydrauliikka pikaliitin. Siihen taas kiinnitettiin hydrauliletku
peräkärrystä. Näin traktorista saatiin vipua vetämällä lava
nousemaan. Ensimmäiseen koitokseen ajoin peräkärryn heinämaalle.
Sain traktorin mukana vanerikopin. Sen kykenin yksinkin poistamaan
mutta en nostamaan paikoilleen. Osmo auttoi, pumps, ja siinä se
lepäsi, ovesta sisään, katse etuikkunan tai sivuikkunoiden läpi.
Peräseinää siinä ei ollut, ei myöskään minkäänlaista
kiinnitystä. Koppi pomppi traktorin mukana ja hinkkasi konepeltiä,
runkoa ja perää. Antoi se kuitenkin suojan sateelta. Rujon näköinen
oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti