Kaappi

Kaappi Kodiksamista

Selasin hiljakseen netissä myytäviä tavaroita, liuutin sivuja menemään. Kaikenlaista tavaraa oli tarjolla, museoautoista taloihin ja mökkeihin saakka. Olin onnistunut tekemään sekä onnistuneita että epäonnisia kauppoja. Jakken kanssa olimme aina yhdessä niitä hakemassa. Päivässä aina selvisimme.

Äkisti sivu pysähtyi. Näin kauniin kaapin, suomalaista käsityötä, koivusta veistetty Chippendaalin tyylinen keskikorkea ehjältä näyttävä komistus. Hetken aikaa sitä kiertelin, katsoin myyjän tiedot, sijainnin ja hinnan. Seuraavaksi katselin pirttiämme, minne sen saisin mahtumaan. Paula tuli huoneeseen ja uskaltauduin esittämään kaappia hänelle.

-Sen saat ostaa vain, jos jotain muuta lähtee sen tieltä ulos. -No, olen ajatellut sitä tuon kirjahyllyn tilalle. Roudaan kaikki kirjat pois, vien Vammalan ja Koskin liikkeisiin. -Yhtään kirjaa ei sitten saa tänne lisätä. -Minä vien sitten loput autotalliin. -Minne ne sinne mahtuvat? -Kyllä ne mahtuu, minä pystytän tuon hyllyn autotallin peräseinälle. -Mahtuuko sinun autosi sitten myös talliin? -Kyllä se mahtuu.

Yhdentoista jälkeen Jakke kiipesi etupenkille. -Mitäs me nyt mennään hakemaan? -Kappia, se on meille tullut tavaksi, monta kaappia olemme metsästäneet pitkin Satakuntaa, Pirkanmaata ja Keski-Suomea, nyt menemme lähelle Raumaa, Lappiin, Oletkos siellä ennen käynyt? -En ole, mutta ollaanhan me Raumalla ja Pyhämaalla ja Uudessakaupungissa olleet. -Kyllä vaan, tämä jää hiukan rannikosta ylöspäin.

Poikkesimme Vammalaan, pysäköin Marttilankadulle Jokken antikvariaatin kohdalle ja minä raahasin ensimmäisen kassin sisälle. -Terve, tässä tulee taas kassillinen tavaraa. -Moi, sinulla on aina merkillisiä tuomisia. laita tänne vaan. Plarasimme kirjoja, tämä minulla onkin, tämäkin on. Jokken valtavasta varastosta löytyi vaikka mitä. -No nyt, tätä minulla ei ennen olekaan ollut. Löytyi Tyrvään ensimmäiset rippikirjat. Ajattelin että ensi kerralla tulee varmasti sellaisia teoksia, joita Jokke ei ennen ole nähnyt. Jatkoimme ajoamme.

-Katso nyt mitä tuolla näkyy? -Jaa missä, pilviä. - No ei vaan tuolla. Minä katsoin tuolla enkä nähnyt kuin tietä ja metsää. Mutta sitten näin, valtavan tuulimyllyn kaarevan lavan. Se pyöri hiljakseen ympyräänsä. -No jopas, onpa hirmuinen torni, ja toinen, niitä on kokonainen pesä täällä. -Niin on, en ole tuommoisia hirmuja ennen nähnytkään. Mitenhän pitkä tuo lapa on, täytyy sen olla ainakin kolmekymmentä metriä. Hökötyksen korkeus on jopa 350 metriä.

Olimme jo Rauman tiellä, tuo valtava tuulipesä oli vasemmalla puolella. -Tästä minä ajelin 80-luvulla kun kävin opiskelemassa Raumalla. Asuin ensimmäisen vuoden Vammalassa ja kävin joka päivä edes taas autolla. Sai siinä moottori huutaa punaisena, kun minä paahdoin menemään 50 minuuttiin perille. -Et tainnut aivan nopeusrajoituksia noudattaa. -No en, aika riskillä ajoin, en kyllä sakkoja saanut enkä ajanut kolaria.

Tulimme Kauttuaan Fankkee ja kanankakkaa jäi oikealle. Euran jälkeen soitin myyjälle. -Teillä menee sellainen parikymmentä minuuttia perille. -Hyvä on, soitan kun olemme pihassa.

Tulimme Lapin tiehaaraan, käänsimme Kodiksamia kohden, navi ohjasi menoamme. Tie kapeni kylätieksi. Pellot olivat kauniin keltaisia, ohra oli jo taittanut niskansa ja oli valmis puintiin, kaura hieman osin vihelänä odotti kypsymistään. Näkyi puimurikin pellolla, haukkasi leveää leipää, peräkärry viljalaidoilla odotti täyttymistään.

-Katso nyt noita taloja, miten kauniita, pihat siistejä eikä tavarakasoja missään. -Niin näkyy, tämä on kuin Ruotsissa ajelisimme. -Taitaa täällä näkyä Ruotsin vaikutus, olemme aivan rannikon tuntumassa.

Tie muuttui santaiseksi, sateet olivat kostuttaneet tienoot, pöly pysyi maassa. Nimismiehen kiharat tärittivät menoa. Äkisti alkoi päällystetty osuus. -Katso nyt, päällystystä täällä keskellä ei mitään. -Taidamme olla tulossa Kodiksamiin, siellä on muutaman talon keskittymä, ehkä aikoínaan kauppakin ja pankki. - Kyllä kyllä, niin taitaa olla. Meitä kehotettiin kääntymään vasemmalle, jatka tätä tietä 4 kilometriä, niin olet perillä. Minä ajoin, kulku muuttui santaiseksi, ajoimme tiluksesta toiseen, talosta toiseen. Muutaman sadan metrin välein näkyi uusi tilus taloineen, punaisia pitkänomaisia hirsilinnoja, kauniisti valkoisiksi maalatut ikkunapuitteet, kivinavetat ryhdikkäinä. Erään punatalon äärellä kuului ääni: määränpää on oikealla.

Punainen piha-aita, aidassa kapea aukko, aukon reunoilla kivipylväät, pylväiden päissä kukkaruukut kukissaan. Käänsin auton nokan pylväiden väliin ja soitin kysyen olinko oikeassa paikassa. -Voinko ajaa pihaan?

Kauniimpaa rakennusta, sopusuhtaisempaa ja perinteisempää saa hakea. Laakealla kallion reunalla jykevillä kivillä seisoi etsimämme talo ja huokui ikiaikaista voimaa ja selviytymistä elon varrella. Koristeelliset ikkunapuitteet, sellaisia en ollut ennen nähnyt. Kirvesmies oli ollut taituri, jätti jälkensä sukupolvien päähän.

Nousimme autosta, vastaan käveli tummatukkainen n. kolmekymppinen talon emäntä. Tervehdimme ja kävelimme sisälle. Siellä eteisessä seisoi kaappi sellaisena kuin puhe oli. Minä liuutin käkeni kaapin sivuja ja ovea, aukaisin sen, siellä oli vielä paperilla päällystetyt hyllyt, alalaatikot liikkuivat helposti.

-Ei mitään, ojennas kätesi niin lasken kaksisataa, en edes tinkinyt. -En olisi alentanutkaan hintaa. -Tämä oli sopiva kauppa sellaisenaan. Nostetaan autoon. Varoen raput alas, ovipielet väistäen saimme kaapin pihalle. Pieni tauko täytyi pitää, kun kaapin reunan terävät koristeleikkaukset painoivat kämmentäni. Jakke katseli ja myyjä epäili mahtuisiko kaappi autoon. Olin laskenut takapenkit alas ja siivonnut kontin ylimääräisistä tavaroista. -Kyllä se mahtuu, olen sen mitannut. Avitin hieman kaapin päätä sivuovesta, niin liukui paikalleen kuin se olisi ollut sitä varten tehtaalla tehty.

-Ihmeauto kun mahtui. -Kiitos kaupoista, sinulla on täällä komea talo, ihastelin sitä pihaan ajaessani.

Palasimme samaa tietä, mielellään sitä maisemaa katseli toisestakin suunnasta. Pääsimme Rauman tielle, ohi Köyliön järven. -Tuolla Lalli tappoi piispa Henrikin. -Jaa, tuossako se tapahtui? -Taru näin kertoo, mikä sitten on totta.

Lauttakylässä Korpela lihajalosteen kohdalla poikkeutin auton vasemmalle pihaan. Provianttia tuli kassillinen mukaan.

Olimme Vammalan tiellä. Kertoilin kanoistani ja niiden pidosta. Harri ja Anja olivat kasvattaneet nuorikot munimisikään vanhassa saunassa Sammaljoella. Minä rakensin navettaan lattiakanalan Syöttöpöytä välissä toimi ruokintaan ja munien keruuseen. Rakensin munintakopit rinnan korkeudelle, munat vierivät kourua myöten poimittaviksi. Jätin alkuun ikkunat auki, rakensin kanatikkaat ulos, ja katselin kuinka kanat tepastelivat pitkin pihaan ja piharakennuksen ja suulin alle. Iltaisin ohjailin viimeisiä hyppelemään tikkaille ja sisään orrelle. Eivät kaikki koskaan tulleet ulos, mutta kyllä siellä monta kymmentä päivittäin kävi kuopsuttelemassa. Iltaisin kun sain haeskella kanojani lattian alta pesimästä ja munimasta, taitoi joku jo harjoitella hautomistakin, niin suljin ikkunat ja kanat alkoivat totisen työnsä.

Vein Jakken kotiin, kaappi seilasi vielä kaksi päivää peräkontissa, kunnes sain sille tilan valmiiksi. Vein Paulan kyläilemään Koskiin, soitin kotimatkalla Juhalle, josko hänellä olisi aikaa tulla nostamaan kaappia sisälle. Se kävikin hänelle hyvin. -Olen just lähdössä mökille töihin, niin ajankin teidän kautta. -No sepä käykin hyvin.

Ihailimme kaappia paikoillaan pirtin nurkassa kirjahyllyn paikalla.

 

 

Temu

Temu, kiinalainen verkkokauppa

 

Autoon tarvitsen välillä varaosia, kemikaaleja, istuin suojia, kuramattoja, lista on loputon 60 vuoden autoilukokemuksella. Netti on ostajan opas. Katson yleensä ensin mersu myymälän osien hinnat, sitten paikallisten varaosamyyjien hinnat ja nykyään myös Saksan ja USA:n hinnat. Olen ostanut esim.  ajovaloumpiot  saksasta. Ostan myös romuttamolta varaosia tarpeeseen.
Kiinalaisten kauppiaiden myymät tuotteet on aina arvostettu roskaksi, etukäteen. Kävin kuitenkin heidän sivuillaan. Tarjonta oli aivan mielipuolinen, myös auton varaosat ja lisälaitteet. Sivu toisensa jälkeen jokaiselle automerkille sopivia tuotteita. Hinnat sitten, aivan naurettavia, eurosta kymppiin, joskus kallein oli 50/60 euroa. Tähän kategoriaan sisältyivät yleisemmin käytetyt tavarat. Istuinpenkin suojat 5 euroa, hyvät 14 euroa. Säämiskät 5-10 euroa koosta riippuen. Suomessa niitä ei enää saa. Suuri ja imukykyinen nypyläkankainen kuivausliina oli myös valikoimissa. Olin sellaisen just ostanut Suomesta kymmenkertaisella hinnalla. Hyvin monet meillä myytävistä tuotteista onkin tilattu myymälöihin Kiinasta.
Meni puutyökalujen osastolle ja sydän hyppäsi kurkkuun, niin halvat olivat hinnat. Kokonaiset talttasarjat olivat halvempia kuin Suomesta ostettu yksittäinen sarjaan kuuluva taltta. Ostin Temusta kasan tarvikkeita, siklisarjan, niittisarjan pienellä alasimella ja tuurnalla, sormuksen tekoon tehdyt erikoisterät. Olisin ostanut japanilaissahatkin, mutta minulla oli jo ne, kalliit.
Paketit tulivat ajallaan, ilmaiseksi. Kaikki oli sitä mitä olin tilannutkin. Maksut menivät läpi viuh vaan. Täällä olen saanut tapella visalla maksaessani vähintään puoli päivää ennen kuin maksu on mennyt läpi. Uutta tilausta tehdessä kaikki oli jo valmiina, naps ja Kiina sai rahansa.
Onhan sitä paljon väheksytty ja pidetty pahana, kun kuluttaja kerrankin saa tuotteensa halvalla. Hallituskin on miettinyt mitä asialle voisi tehdä, ainakaan kuluttaja ei saisi saada lähetystä ilman postimaksua. Kun liityimme EU:hun, niin meille luvattiin tavaroiden ja palvelujen vapaa liikkuvuus. No, autot eivät liiku vieläkään verotta, viiniäkään ei ole saanut tuoda vapaasti, saati viinaa. Etäostot ovat olleet kiellettyjä, vaikka ei mikään laki sitä kiellä. Lopultakin tämäkin asia tuli EU oikeudesta, Suomi joutuu muuttamaan kantaansa, tavaran tulee saada liikkua vapaasti.
Mutta että Temusta, ja vielä halvemmalla, eihän se sovi isänmaalliselle suomalaiselle.
Meidän oli hankittava ilmanpuhdistaja kotiin. Aloimme selata nettiä. Kahden päivän kuluttua päädyimme Suomalaiseen valmistajaan/myyjään. Ajoimme Hämeenlinnaan tehtaan myymälään. Katselimme laitteita ja päädyimme isoon lieriön malliseen laitteeseen. Siinä oli aktiivihiilisuodatus ja hepasuodatin. Ostimme sen, noin 600 euroa. Ajelimme kotiin ja minä kasasin sen, siis poistin muovit suodattimien päältä. Kone alkoi heti hurista ja puhdistaa ilmaa. Istuin tuoliin ja aloin katsoa mukana tullutta manuaalia. Englantia ja muita maailman kieliä, ei suomea. Siksi myyjä printtasi meille mukaan suomenkieliset ohjeet. Manuaalissa oli kiinankin kielellä ohjeet. Katsoin lopusta valmistajamaan: Kiina!  Menin nettiin katsomaan, löytyisikö puhdistimia Temusta. Löytyi ja valtava valikoima pienistä isoihin, pöytä- ja lattiamalleja. Hinnat 10 eurosta 50/60 euroon.

Kyllä minua saa aika kauan vakuuttaa kotimaisen kaupan tukemisen välttämättömyydestä näillä hinnoilla.