Muutto v. 1977

Vammalasta Varkauteen ja takaisin

Paula kertoili hiljakseen äidistään, olostaan ja elostaan avioerolapsena. Hän oli seitsemän vanha silloin. ”Äiti joutui koville täällä Innanmaassa, lapsia syntyi ja iso karja hoidettavana. Kyllä meillä oli sisäpiika ja navettapiika, töitä silti riitti.” ”Minä en osaa oikein kuvitella sen aikaista hyörinää tilalla, kun täällä ei nyt ole kuin isäsi ja sisaruksesi. Navetassakin on enää muutama lypsävä, kuusi-kahdeksan. Näenhän sen, että navetta on suuri ja puimalato vallan komea, varmasti tarpeeseen aikoinaan.” ”Isä on vanhentunut, koettaa itse hoitaa karjan, olenhan minä ollut siinä apuna. Välillä on tilapäistä työvoimaa. Päärakennuksen rakensi isoisä, navetta on isän rakentama.” Kävelivät tanhuaa peltoja katsellen, laajat vainiot ulottuivat pitkälle Vaunujoen toiselle puolelle Liuhalaan ja Kaukolaan. Parhaastaan näkyi yli kymmenen kilometriä pelkkää peltoa, Myllymaan puolelta alkaen. Siitäkin kauempaa, Kotajärven maasta, mutta suoran yhteyden katkaisivat muutamat metsäsaarekkeet ja tien mutkat. ”Äiti muutti Varkauteen ja meni siellä uusiin naimisiin, me olemme lapset aina välillä käyneet häntä siellä katsomassa. Saivat vielä vanhoilla päivillään lapsen, pikkuveljen Ollin. Hän on vallan vilkas poika, aivan meidän näköinen pyöreäpää. Me voisimme joskus käydä heitä katsomassa.” ”Mennään vaan, olemmehan me olleet jo pitkään yhdessä, kait hän meistä tietää.” ”Olen minä kertonut.”

Tähtisilmä Cortina pysähtyi Lahden torilla. ”Mennääs tuonne kultakauppaan.” Kävelivät torin kirkonpuoleista katua, yhdessä Paula ja Pekka. ”Tässä on kultaseppä Manner, minä haluan ostaa ne täältä.” Lahdessa oli Pekan sukulaisilla, Aaltosen Sulolla ja Sirkalla autokoulu. Heidän liikkeessään sukulaiset saattoivat ajaa ajokorttinsa, Pekkakin sivuliikkeessä Heinolassa. ”Päivää, olemme menossa Varkauteen, minulla on Markukselta lainassa auto. Siinä en saa ykköstä päälle, olisiko sinulla joku konsti siihen?” ”Siihen voisi koettaa vaihdekepin juureen iskeä kovasti vasaralla, muuta ei nyt voi tehdä.” ”Kiitos vaan, me menimme juuri kihloihin.” Sulo oli ensimmäinen, jolle asia ilmoitettiin. ”Tietääkös ne kotona?” Eipä tullut onnitteluja. ”Tietää, minä sanoin sen jo lähtiessämme.”

Tähtisilmä palveli hyvin, vaikka sillä joutuikin aina katsomaan paikkaa mihin pysähtyi. Liikkeelle lähtö tapahtui kakkosella, hiukan oli kytkintä luistatettava. Perillä lyhyt pyöreä emäntä ja vielä pyöreämpi isäntä onnittelivat ja kovasti tekivät tykö. Olli oli vallan ihmeissään ja juoksenteli iloissaan ympäri pientä kaksiota. Helvi alkoi heti trahteerata, ensin kahvit, pullat, pikkuleivät, kaikki itse leivottuja. Puhuttiin ja katseltiin ja tutustuttiin. Kävivät kaupunkia katsomassa, satamassa, tehtaalla, torilla. Tultiin takaisin syömään. Emäntä oli tottunut ruoanlaittaja, potut porisivat, kastikkeet kypsyivät, lihat paistuivat. Pöytään kannettiin aina vaan uusia kuppeja ja lautasia täynnään maistuvia.

”Olen minä ajatellut muuttaa Vammalaan, auttaisittekos te minua siinä?” Paula sitä oli puhunut, äitinsä toivetta palata takaisin lapsuutensa tienoille. ”Totta kai me autamme, mitä voisimme tehdä?” Markus oli jo aiemmin katsonut Vammalasta puistokadulta kaksion. Helvi oli tilannut kiitolinja-auton miehensä kuoleman jälkeen. Se oli lastattu täyteen tavaraa, vintistä, kellarista ja tietenkin kodin kaikki tavarat. Olivat lähteneet ajamaan yön selkään, kuljettaja ja Helvi istuen vieressä. Perillä alkoi katuminen, asunto ei ollut mieleen, autoa ei purettu. Takaisin ajoivat tavaroineen kaikkineen, kantoivat ne paikoilleen Itä-Suomessa, Varkauden kaupungissa.

Talvi oli kovimmillaan, pakkasta yli kolmekymmentä astetta. Varkauden kanava työnsi paksun huurun kaupungin ylle. Kahdella autolla olivat ajaneet Vammalasta uutta muuttoa varten. Toinen oli Mersun iso pakettiauto, toinen Tähtisilmä. Ei tullut kantajille kylmä mattokääröjä vintistä autoon pakattaessa. Kaiken tavaran saaminen noihin kahteen autoon oli mahdotonta. Niin täyteen kuin mahdollista ne lastattiin. ”Kuules Pekka, minä en kyllä saa Mersua aamulla käyntiin, jollen saa sitä jonnekin suojaan yöksi.” ”Minulla ei ole mitään tietoa täältä, Cortina kyllä lähtee, muttei minulla ole kaapeleita.” ”Ei ne mitään auttaisikaan, iso kone vaatii enemmän mitä pikkuauto kykenee antamaan.” ”Mitäs, jos jättäisit auton käymään, ovet vaan lukkoon. Ei sitä kukaan täällä vie.” Aamulla oli tankista vajunut puolet, nätisti Mersu oli siinä naksutellut. ”Ei tämä paljoa ole, diiseli on halpaa. Emme muuten olisikaan pärjänneet.” ”Tulkaas nyt sitten aamukahville, niin päästään lähtemään.”
Helvi oli uutta intoa täynnä. Hän oli saanut Ruotsin Viitasilta vuokrata paikan aivan Lehtimäen naapurista Vaununperältä. Siinä oli iso talo ja piha. ”Kiitos taas kovin, minulla on sitten perillä miehiä auttamassa.” ” Parempi onkin purkaa kuorma, minä en ainakaan kanna näitä tavaroita uudelleen kolmanteen kerrokseen.”