Armeijan harmaissa v.1978

KadK 55


Hennalan punatiilisessä kasarmissa suuren alokastuvan ikkunan alla pöydällä on Helsingin Sanomat. Alokkaat ovat jo iltatoimissaan, kusiluistimet jalassa ja yöpuku useimmilla päällä. Pekalla ja Matilla on vain yöpuvun housut, yläruumis paljaana. He ovat molemmat kiinnostuneita samasta lehdestä, arvioivat hieman katseellaan, ja ottavat kontillaan painiotteen toisistaan. Alkaa rauhallinen puristus ja vääntö, kumpiko lehden lukee?

Pekka oli huolellisesti valmistautunut armeijaa varten, kesät ja talvet oli retkeilty luonnossa reppua kantaen ja ahkiota vetäen. Fyysistä kuntoa oli nostettu kavereiden kanssa voimistelulla ja leuanvetokilpailuilla.
Matti oli jääkiekon pelaaja, harjoitellut junnuajoista lähtien säännöllisesti, myös fyysistä puolta.

Otteet tiukkenevat, molemmat puristavat vastustajaa ja alkavat kääntää toista alleen.
"Kas, onpa kovalihaksinen kaveri," tuumaa Pekka ja alkaa jäädä heikommaksi.
"Mikäpä minua auttaa," Pekka luovuttaa lehdenluvun Matille.

Vartiainen ja Turtiainen jatkoivat sotilasuraansa Panssarikoulussa Hämeenlinnassa. Puolikurssilla Matti oli kurssin priimus, kurssin päätteeksi Pekka oli ensimmäinen.

Hamina, mukaan tuli toinen Matti, Poutanen. Samassa komppaniassa taisteltiin ja Santahaminaan tähdättiin. Krh komppaniassa palveli myös Palomäen Erkki samaan aikaan. Harjoitukset olivat helppoja, sekä sisällä tunneilla että maastossa. Poutasen Matti oli suunnistanut Suunta-Seppojen riveissä ja juossut useita kilpailuja menestyksekkäästi.
Kyllä silti kevyen kranaatinheittimen vastin hakkasi lantiota nopeassa liikkeessä. Selvää oli kuitenkin, että sotilastielle astutaan.

Santahamina, Hevossalmen silta, vartiomies pysäytti bussin 86. Annoin hänelle pääsykoekutsun kadettikurssille, pääsin perille jalkaisin. Oli siinä muitakin marssimassa, tulimme männikkökankaan laidalla sijaitsevan päärakennuksen eteen. Saimme ohjeet tuvista ja edessä olevista tapahtumista. Ajoissa kun olimme, pääsimme syömään kadettien kanssa.
Asettauduin vapaaseen paikkaan ruokalassa ja tarkkailin kadettien toimia voidakseni kunnialla läpäistä tämän ensimmäisen testin.
"Herra kadetti, pyydän maitoa," kajautin esimerkin mukaisesti. Kadetteja hieman nauratti, mutta maitoa sain.

Meidän kurssimme oli ensimmäinen, jolle oli laadittu pääsykoesarja psykologisine testeineen. Haastattelut olivat helppoja, joitain kompia siellä oli mukana, esimerkiksi se, että mitä tekisitte, jos maan hallitus antaisi käskyn, joka olisi teidän mielestä väärin. Teettekö vai vastustatteko. Lisäkysymys marsalkka Mannerheimin merkityksestä oli samaa luokkaa helppoudessaan.

Varsinaiset psykologiset testit tehtiin auditoriossa, joka sijaitsee päärakennuksen vieressä pienen matkan päässä. Siellä täytimme erilaisia kaavakkeita ja viimeksi musteläikkätestin. Aina uudenlainen musteläiskä oli selitettävä, siis mitä se tuo mieleen. Siinäpä vasta testi, lopulta vastasin viimeiseen, että koiran oksennus!
Lisäksi meillä oli fyysiset kokeet. Juhlasalissa ensin vedettiin leukaa niin monta kertaa kuin jaksettiin. Ähisten siinä moni poika kiskoi silmät mustana. Tämä olikin minulle helppoa, vedin yhdeksäntoista kertaa, ja eräs lentäjä 18. Saimme pisteitä hyväksemme vedetyistä leuoista.
Seuraavaksi oli urheilukentällä Cooperin testi. Poikia kiersi rataa 15 minuutin aikana niin pitkälle kuin pääsi. Taas saatiin pisteitä matkan mukaan. Mahtoiko Lindstedt olla paras, 4200 metriä. Minäkin pinnistelin yli 3000 metriä, ja olen nyttemmin ollut suorituksestani tyytyväinen, kunnes tajusin meidän juosseenkin kolme minuuttia yli varsinaisen Cooperin testin aikarajan!

Katselimme Vartiaisen Matin kanssa toisiimme, kun kaikilta kysyttiin komennuspapereita. Ei meillä ollut. Kun kerroimme sen komppaniassamme, niin päällikkö vaan sanoi meidän olleen korkean tason puntiksella.