Illanviettoa ja rahankeruuta Raumalla v. 1984

Opiskelijat Raumalla

Neljän vuoden aikana vahvistui vapaa-ajan vietto. Nopeimmin löytyivät ravintolat ja anniskelupaikat. Manala sekä Otava kilpailivat suosiosta. Seminaarin mäeltä riitti kyllä molempiinkin kävijöitä. 1979 alkoi ensimmäinen maisterikurssi, jonka opettajat siis valmistuivat ylempään korkeakoulututkintoon. Pekan vuoro oli seuraavana vuonna. Opiskelijat olivat toistakymmentä vuotta nuorempia, joidenkin isänä hän olisi voinut iän puolesta olla. Hyvin välittömiä ja vilpittömiä, nopeasti tutustuvia olivat. Vuosiluokka kulki yhtä jalkaa putkessa läpi koulutuksen. Siksikin siellä kurssit hitsautuivat yhteen. Ensimmäinen linja keksi itselleen tavoitteen rahan keräämiseksi, he halusivat Rion karnevaaleille. Hiukan nuoremmat sitä epäilivät, onnistumista, mutta hirmuisesti töitä tekivät sen eteen. Yliopiston johto suhtautui ymmärryksellä vapaa-ajalla tehtyyn yhteiseen tavoitteeseen tähtäävään työhön. Sille työlle alkoi kehittyä säännöt, jotka sitten kirjoittamattomina rajoittivat nuorempien mahdollisuuksia varain hankinnalle. Ilmaislehden tekeminen, siihen mainoksien kerääminen, artikkeleiden kirjoittaminen, valokuvat, laskutus ja tietenkin jakaminen ympäri Raumaa olivat kova ponnistus. Lehden painos oli 10.000 kpl. Sen työn sai tehdä neljäs vuosikurssi

"Pekka, me olemme ajatelleet Otavaan kabareeta, tuletko mukaan?" "Jaa,a, kunhan ei tarvitse laulaa eikä tanssia." "No äläs nyt, kyllä me olemme ajatelleet tanssiteatteria." Kirsi ja Tiina olivat tosissaan. "Kattotaas rauhassa, keitä siihen tulisi?"" Marita nyt ainakin, ja vielä kaksi, kolme tyttöä, sinä olisit ainoa poika." Päivä meni luennoilla ja ryhmätöissä, ruokailemaan oli kiire. Onneksi opiskelijoiden ravintola oli samalla Seminaarin mäellä. Pekka kävi vielä kotona ja käveli kahviteltuaan Kirsille toiselle puolen kaupunkia. "Kaikkeen minä menenkin, kattotaan nyt, josko siitä mitään tulee." Mietteissään hän asteli puiston läpi, Seminaarin sivua ja oli perillä. Ovisummeri soi ja päästi sisään. "Terve, teitähän on täällä jo joukko, minä kattelen nyt aluksi." "Ei täällä kattella, riviin vaan, tästä muuten mitään tule. Meidän täytyy tehdä yhdessä tanssiaskeleet." Tiina takoi tahtia, yks, kaks, kolme, kaikin ottivat muutaman helpon askelkuvion. Sitä toistettiin, kunnes se meni. Uutta harjoiteltaisi seuraavana päivänä yliopistolla. Ryhmään oli pyydetty myös Tarja, Sinikka ja Stina. Keskellä päivää oli siihen sopivasti aikaa. "Juodaas teetä ja kahvia, minä keitän, mitä te otatte?"

Pienessä luentosalissa jatkettiin askeleiden opettelua. Mukaan alkoi tulla vaikeampia kuvioita ja niitten muistamisessa oli hankaluuksia. "Kattokaas nyt, ensin näin, käännytään ja mitä sitten?" Tiina alkoi tuskailla. "Mennään tähän asentoon." Kirsi näytti. "Miten siihen päästään, täytyykö ottaa väliaskel, ja kuinka sitten käännytään?" Asian oli oltava kaikille selvä. Onneksi aikaa vielä oli viikon verran. "Missä asuissa me sitten esiinnymme?" Marita käytännön ihmisenä mietti pitemmälle. "Me olemme ajatelleet sukkahousuissa ja siihen päälle pusero, joka ylettyy takapuolen päälle." "Minä en suostu," kiljaisi Pekka. Muita alkoi naurattaa. "Sukkahousuja en jalkaani vedä." Maritalla oli ehdotus. "Minä ompelen sinulle sellaiset väljät leopardikuvioiset housut. Puntit tulisivat puolisääreen ja niissä olisi kuminauhat." "Tjaa, voisi ne mennä." "Meillä tytöillä on sitten samanväriset paidat, olisiko ne mustat vai valkoiset?" "Mustat olisi paremmat, siellä salissa on silloin melko pimeää, valo kohdistuu lavalle. Silloin eivät huomaisi meitä liian aikaisin." Tiinan ehdotus oli käytännöllinen. "Sellaisenko minäkin sitten hankin?" Pekka seurasi keskustelua. "Ei, sinulla on yläruumis paljaana." "Mitä, paljain varpain ja yläruumis alastomana?" "Ei aivan, kaulaasi saat punaisen silkkihuivin, sidot sen solmuun niskan taakse." Marita oli tämänkin ajatellut. Pekkaa alkoi mietityttää. "Mihin minä taas sotkeuduin, no olkoon, mukana vaan mennään."

Raumalla oli varaa valita ravintola, kurssilaiset neuvottelivat omistajien kanssa illan vietoista. Opiskelijat järjestivät ohjelman, ilmoittivat lehdessä, hoitivat tiskijukan tehtävät. Ruoka ja juoma tuli ravintolan puolelta, samoin ovimiehet ja järjestyksen pito. Opiskelijat keräsivät pääsymaksutulot yhteiseen kassaan. Niihin rientoihin Pekkakin osallistui, opettelipa levyjen vaihtamistakin tiskijukan pallilla. Silloin tulivat nuoremmat sanomaan, että väliin täytyisi puhuakin. Sitähän Pekka ei alkanut, ei ollut siihen kylliksi perillä musiikista. Kuulokkeista saattoi kyllä kuunnella ja valita sopivia kappaleita toiselta levylautaselta toisen soidessa. Kabareeilta alkoi. Paikalle tuli myös muuta nuorisoa sekä lehtoreita yliopistolta, Sali oli täynnä. Musiikki pauhasi, Sali alkoi himmentyä, katselijat alkoivat siirtyä tanssilattian lähelle nähdäkseen kunnolla. "Saakohan Ari oikean musiikin soimaan, kun tulemme lavalle." Pekkaa hermostutti. "No, nyt se alkaa, minun on siirryttävä lavan reunalle." Lehtoreitten pöytä oli aivan esiintymispaikan vieressä. Siihen ainoa miestanssija istahti tuomalleen tuolille, sivulleen katselematta hän aukaisi housunsa ja alkoi riisua niitä. Siinä ei voinut kuin keskittyä omaan tekemiseen. Taisivat muut siinä ensin kummeksua, ja suu aueta niiltä, jotka riisuutumisen huomasivat. Alta paljastuivat leopardihousut. Seuraavaksi paljastui yläruumis. Ehkä silloin ajattelivat sekoamisen tapahtuneen. Sen miettimiseen ei ollut aikaa, nopeasti silkkiliina kaulaan, tytöt olivat tulossa salin halki, hirmuiset aplodit kaikuivat ennakkoon. Ari laittoi musiikin soimaan ja Pekka hyppäsi lavan loisteeseen rytmissä muun ryhmän kanssa.