Työtä ja juhlaa

Tapahtumia ja tanssiaisia


Kurssillemme valittiin minut valokuvauskadetiksi. Otin kyllä mielelläni tehtävän vastaan, olinhan kuvannut vuosien ajan ja myös tehnyt itse kaikki kuvani filmin kehityksestä alkaen. Päärakennuksen alakerrassa oli hyvä kehityshuone. Monet illat siellä vietin harjoitusten jälkeen kehittämässä päivällä ottamiani kuvia. Majoituskerroksen aulan seinälle vein valokuvat ja listan, mihin muut saivat laittaa nimensä ja sen kuvan numeron, minkä halusivat.
Joissain tilanteissa, esim. paraateissa, minä saatoin olla pois paraatijoukosta ottaessani kuvia tapahtumasta. Yleensä olin tietenkin muiden mukana toiminnassa. Varsinkin taisteluharjoitusten aikana kameravarustuksesta oli lisäriesaa roikottaessani täyspakkauksen ja aseen kanssa vielä kameralaukkua toisella olalla.
Kuvia otin koko koulutuksemme aikana ja myöhemmin vielä kurssitapaamisissamme. Niitä myöhempiä kuvia jaoin sitten aina seuraavassa tapaamisessa.
Erityisesti mieleeni painuivat meihin kohdistetut perinnetapahtumat. Ne olivat välillä uskomattoman juhlavia ja kohottavia, kuten esim. yöllä pimeässä juhlasalissa pidetty tuokio, johon kadettikuoro oli valmistautunut. Ylätasanteella seisoivat kouluttajamme palavat kynttilät kädessään pukeutuneina juhla-asuihin. Niissä joukoissa seisoivat myös siviiliopettajamme. Meidät haettiin yöllä huoneistamme päällämme käsketty varustus. Puhua ei saanut. Meidät vietiin pitkässä ketjussa ylemmän kurssin kadettien ohjaamina pimeään juhlasaliin. Kynttilät kouluttajiemme käsissä olivat valona, kun asettauduimme muodostelmaan. Kadettikuoro kajautti takanamme Finlandian. Karvat kihelmöivät vieläkin sitä muistellessa.
Talvella olivat myös ensimmäiset tapahtumat, joihin saimme kutsua daamimme mukaan, sarkatanssiaiset.  Olihan se komeata, kun saimme seurustella ulkona tulilla ja sisällä tanssittaen viehättäviä daamejamme.
Kaikki me olimme saaneet opetusta tanssinopettaja Blomqvistin johdolla Ostrobotnialla kerran viikossa. Vietiinpä meitä sinne kerran kuorma-auton lavallakin. Tavallisesti saimme linja-autokyydin armeijan autoilla.
Opetus kurssilla oli tehokasta, lehti-ilmoituksella Blunkka oli saanut sata neitokaista saapumaan kurssille daameiksi. Neidot asetettiin tanssisalin pitkälle seinälle ja kadetit vastapäätä.
Kadetit, valitkaa daaminne! Kuului komento. Montaa silmäystä siinä ei ehditty siinä tehdä, kun oli jo kumarrettava. Tanssikurssi käytiin yleensä läpi saman daamin kanssa. Joillakin saattoi olla entuudestaan tuttu partneri. Opettelimme perinteiset lavatanssit, tangoa, valssia, jenkkaa, satchaa, jiveä, sekä vanhoja tansseja, padespa, kikapoo... Blunkka selosti ja näytti edellä ja sitten kaikui, yksi, kaksi, kolme ja liikkeelle.