Perustusten
valamisen jälkeen alkoi ulkopuolisen maan tasaus. Paikallinen
kaivurimies tuli traktorikaivurillaan ja alkoi siirrellä jäätynyttä
maata koettaen tasata pintamaata. Se oli aikamoisilla klimpeillä.
Matti kysyi, että laitetaanko salaojaputket. Vastasin, että
tietenkin laitetaan. Hieman oli rakentaja sitä mieltä, ettei niitä
tarvita. Maa on hienoa hiekkaa, kyllä vesi sinne laskee. No,
maksajan kanta voitti. Ensin laitettiin routaeristeet, sitten maata
päälle, salaojaputket talon ympäri ja taas maata päälle. Kaivuri
nitisi raskaan kuormansa alla. Työ tuli kuitenkin tehtyä.
Pohjanmaan pojat
tulivat pakettiautollaan pihaan ja tarjosivat kourut ja rännit
asennettuina. Valkoiset ja pinnoitetut kourut alkoivat asentua
valtavalla vauhdilla. Asentajalla oli itseporautuvat ruuvit ja
tiivistemassa. Toinen poika mittasi ja leikkasi sopivat palat, ja
saman tien ne olivat katon reunassa. Nurkista tiputettiin rännit.
Kiinnikkeet seinään ja ruuvilla kiinni. Panta piti kaiken
paikoillaan. Katselin työtä, ja siirrätin yhden alapuolen rännin
paikkaa. Se olisi muuten laskenut vetensä suoraan rappusille. Samaa
vauhtia työ eteni, mutta pieni vika jäi kouruun. Sen lasku jäi
väärään päähän. Huomasin sen sateella, kun ihailin vesien
juoksua. No, sen korjaan itse, joskus. Ruuvi vaan ylemmäs
kiinnikkeessä.
Kaiken alkaessa olla
valmiina aloin laittaa vesipesiä nurkkiin. Kaivoin niin syvälle
kuin yletyin ohi pintamaan, läpi styroksin ja pohjamaan. Sitten
täytin pesät pyöreillä kivillä pintaan saakka. Somasti putvesi
reikiinsä vajeni. Kävin välillä kellarista katsomassa, ei
tulvinut vesi nurkista, alusta pysyi kuivana. Syksyisin putsasin
kivipesät lehdistä ja irtoroskista.
Alapuolelle tontin
laitaan kaivautin kuution kuopan. Sinne tiputin muovisen säiliön
teräskehikossaan. Vuorasin yläosan laudoilla ja rakensin kannen
vesisäiliön päälle. Yhtyneiltä olin sen saanut, samoin kuin
sinisen muovitynnyrin, jonka kaivoin puoliksi maahan. Aivan
alarinteen syöksytorven alle. Porasin tynnyrin ylälaitaan reiän,
johon sitten kiersin muovisen kurkkuputken. Kaivoin vielä ojan
tynnyriltä säiliölle, muutaman metrin. Sinne upotin putken ja pään
asettelin säiliön kannen alle. Täytin ojan ja jäin odottelemaan
sadetta.
Vaivattomasti
vesisäiliö täyttyi, tynnyri ei tulvinut yli. No, sitten sieltä
oli vielä saatava vesi kasvimaalle. Hain Rytköseltä halvan
vesipumpun, ostin pitkän letkun, tein asennukset ja vesi virtasi
ylöspäin. Vuosia kului. Valkoiset rännit alkoivat mustua.
Lämmityksestä uunista kohonnut noki mustasi ne, samoin
syöksytorvet. Syksyllä putsatessani kouruja otin mukaani märän
rätin. Onneksi noki lähti pyyhkäisyllä. Tikkaani eivät
ulottuneet aivan siihen alapuolen nurkkaan, josta olin poistattanut
rännin. Totesin veden valuvan tippoina yli reunan. Ränni oli täynnä
moskaa. No, jonain päivänä saan sinne asennettua riittävän
korkeat tikkaat.
Kolmosputkessa aloin
katsella muovisia sadevesikaivoja. Alusta oli edelleen kuiva,
keväisin kellarin hiekka alkoi hieman tummua seinän vierestä.
Päätin kaivaa sadeveden putkeen. Kuusi kaivoa ja viisikymmentä
metriä reiätöntä salaojaputkea. Satamillinen oli standardi. Minä
laitoin 50 millisen. Alarinteeseen ei tarvinnut syvälle kaivaa, vesi
juoksi norjasti. Tontin rajaan kaivoin matalat kuopat putkien päihin,
ja aloin sateella kiertää taloa ja seurailla veden kulkua.
Verratonta. Toimi vaivattomasti yhden kevään. Vesi juoksi maan
ollessa vielä jäässä.
Toissa keväänä
ilmat renkkasivat. Pakkasesta suojaan ja takaisin, monta kertaa.
Lopulta putket jäätyivät. Siihen loppui lirinä. Ei vedestä
haittaa tullut, mutta jotensakin tappiolta se tuntui. Aloin katsella
sellaisia sähköisiä sulanapitokaapeleita. Netistä niitä olisi
saanut ostaa, mutta ensi oli saatava ulkoseinille pistokkeet. Appara
lupasi tulla niitä asentamaan. Klapit ehtivät tulla ensin. Ajoin ne
sitten alustaan kottikärryillä. Niitä oli niin paljon, että
täyttivät tilan kattoon saakka, eikä sähkäri enää mahtunut
toimimaan.
Katselin ja autoin
syksyn vesiä. Hyvin sujui kevääseen saakka. Putket jäätyivät ja
vesi lirisi entiseen tapaan syviin kuoppiinsa kaikissa nurkissa. Puut
olen jo polttanut alustasta vähiin, asentamaan pääsee jo. Täytyypä
soitella Apparalle.
Pikkutarkka muisti !
VastaaPoista