Suuret ikäluokat v. 2018

Elämämme sotien jälkeen syntyneinä

Suuret ikäluokat, 1945-1950 syntyneet, aiheuttavat edelleen melkoisen keskustelun poliitikkojen ja eri asiantuntijoiden kesken. Syntymästäni saakka olen tiennyt kuuluvan tähän mystiseen joukkoon. Kansakoulua kävimme kahdessa vuorossa. Kuulin opettajan sanovan, että seuraavana päivänä pitää tulla kouluun kello kolmetoista. En ollut sellaista aikaa kuullutkaan. Kotimatkan sitten hoin tuota aikaa mielessäni, etten sitä unohtaisi, ja parkaisin sen heti äidille. Selvisi senkin ajan tarkoitus. Koulumatkamme jatkuessa oppikouluun, saimme neljä rinnakkaisluokkaa. Kaikissa oli sellaiset kolmekymmentä-neljäkymmentä oppilasta. Tuollainen joukko aiheutti luokkatilojen puutteesta johtuen kiertämistä luokasta toiseen. Seuraavana vuotena perustettiin viides rinnakkaisluokka, II E. Armeijaan mennessämme jouduimme lyhennetylle asevelvollisuudelle. Valtio säästi kuukauden koulutuksestamme. Eipä tuo haitannut.

Seuraavaksi oli kipuaminen opiskelemaan. Meitä ylioppilaita oli yli kymmenen tuhatta, ensimmäisen kerran maassa. Oli siinä kilpailua opiskelupaikoista. Jotenkin siitäkin selviydyimme ja pääsimme kiinni ammattiin ja töihin. Kiitosta emme koskaan saaneet. Emme silloinkaan, kun teimme töitä mahdottomasti, maksoimme veroja mahdottomasti, ostimme hyödykkeitä ja rakensimme kotitaloja mahdottomasti. Rakennusfirmat tekivät huimaa tulosta keksittyään betonielementit, vai olikos ne kopioita Itä-Sakasta. Mauno Koivisto kulki Suomen Pankin johtajana katselemassa uusien asuinalueiden paikkoja Helsingin liepeillä.. Isot pojat sitten päättivät aloittaa elementtirakentamisen, pakko kun oli asuntoja saada. Silloin ajatuksena oli, että talojen tulisi kestää kaksikymmentä vuotta. Niin kaameaa rakentaminen olikin, että niiden olisi ollut hyväkin joutua täytemaaksi teiden alle.

Tuli 60-luku ja hirmuinen väkimäärä työntyi Ruotsiin ja muualle töihin. 70-luvulla alkoi meidän vuoromme väkiluvun nostamiseksi, ja silloin Suomi alkoi ojennella käsivarsiaan länteen. Inflaatio oli parhaimmillaan 16-18 prosenttia. 80-luvulla alkoi hirmuinen nousukausi, palkat nousivat ja nousivat. Avattiin linkki tavallisille ihmisille ulkomaisiin lainoihin. Niihin oikein kehotettiin. No mehän velkaannuimme, kun oikein pyydettiin, Suomen Pankki ja valtiovalta. 90-luku oli kaameaa pudotusta. Mihinkään eivät rahat riittäneet, valtiolla saati yksityisillä. Esko Aho devalvoi, yli 30 %. Siinä silloin nousi ulkomaisen velan pääoma samalla prosentilla. Nyt alkoi marina, me olimme olleet kevytmielisiä, tuhlareita kaikki tyynni. Ei herroille voi olla mieliksi. Onneksi hurjin skenaario ei toteutunut. Aho ei irtisanonut kunnan ja valtion työntekijöitä. Toiseksi hurjin toteutui. 50.000 yrittäjää ajettiin konkurssiin. Samassa menivät takaajatkin. Pankit saivat piikin auki, ja ne sitten rahastivat konkurssipesät kahteen kertaan. Ensin takaajilta, sitten hyvillä myynneillä. Reaaliomaisuushan ei mihinkään kadonnut. Omistajat vain vaihtuivat. Hirveää jälkeä vieläkin maksavat ne, jotka Suomen nostivat, rakensivat, investoivat, työllistivät, takasivat. Iso osa heistä on suurista ikäluokista.

Nyt olemme kaikki jo eläkkeellä, v. 50 syntyneetkin. Vuosikausia saimme kuulla olevamme aiheuttamassa tulevien eläkeläisten köyhtymisen. Työeläkkeitä varten kerätyt varat eivät riittäisi meidän päästessä ansaitulle eläkkeellemme. Meille vakuutettiin ensimmäisten kymmenien miljardien kasautuessa aina 50 miljardiin, että se on tavoitetaso, jota tarvitaan puskurina. Summan noustessa 100 miljardiin kukaan ei enää muistanut vanhoja puheitaan. Meidän eläkkeitämme sitten keksittiin leikata, taitettu indeksi takasi meidän suhteellisen köyhtymisen palkansaajiin verrattuna. Pommista vielä muistuteltiin, kunnes rahastot kasvoivat yli 180 miljardin. Vieläkin kaikuja siitä on, vaikka työeläkevarat ovat aivan näinä päivinä 200 miljardia euroa. Huikean ennustuskyvyn omaavat eläkelaitosten johtajat sanovat kirkkain otsin, mitä tulee tapahtumaan viidenkymmenen vuoden kuluttua. Rahastot tietenkin loppuvat, meidän takiamme. Mitenköhän he saavat meidät elämään vielä silloin?

1945 syntyneet ovat jo yli 70 vuotiaita, suurin ikäluokka -47 syntyneetkin jo kaikki pitkään eläkkeellä olleita. Mielenkiintoisin avaus tuli Raimo Sailaksen kirjoittamassa HS:n kolumnissa. Hän varoitti, että julkisiin menoihin tulee 2020 luvulla suuria lisäpaineita, kun suuret ikäluokat saavuttavat hoidon tarvetta lisäävän 80 vuoden iän. Enää puuttuu hautaustoimistojen valitus ruumisarkkujen riittämättömyydestä 2030 luvulla.