Paula v. 1985

Uusi Paula

Joulun jälkeen Pekka poikkesi Sammaljoelle Harria ja Anjaa tapaamaan matkallaan Sysmään. Tapaaminen oli kuin ennen, Anja laittoi hyvän päivällisen, päälle kahvit. Harrille maitoa kaataessaan Pekka sanoi: ”Sano sitten kun riittää.” Harri sanoi: ”Hyvä on, kiitos,  kiitos, toppaa.” Kaato jatkui, maito meni kupin reunalta tassille, sekin alkoi täyttyä. Viimein Harri huomasi ja sanoi: ”Sitten.” Maidon tulo loppui. Siirtyivät pirtin puolelle juttelemaan. Monissa taisteluissa olivat olleet yhdessä, metsätöissä, rakennuksilla, maatöissä kynnöltä heinään ja pellon raivaukseen. Kaivuritöihinkin oli yhdessä opeteltu. Juttelu kulki nyt muualla, Kanarian saarilla. Sielläkin olivat käyneet ja samassa huoneessa olleet. Tyttöjä tanssitettiin ja nähtävyyksiä katseltiin. Rannalla Harri tuumasi:  ” Tällaista et olekaan tainnut ennen nähdä.” Tarkoitti tissit paljaina keekoilevia nuoria ja vanhoja naisia. ”No en, on tässä silmillä tottumista.” Äkisti isäntä nousi ja sanoi, että vartoos, haen sinulle puhelinnumeron. ”Katsos, tässä, siellä on sellainen nainen, jonka tapasin Inglesissä Jussin kanssa. Ei me oltu niiden kanssa, niillä oli omat menot, mutta mukavia olivat, toinen pitkä, toinen pätkä. Minä sain sen pätkän numeron, soitat sille, kerroin sinusta ennakkoon.” No jopas on sulla jutut, ev varmaan soita.” Anjaakin alkoi naurattaa, olivat kait puhuneet jo aiemmin asiasta, ei Pekka puhelimeen mennyt. Harri häipyi hetkeksi, palasi. ”Siellä se nainen on nyt puhelimessa, mä soitin sille, mene sopimaan tapaamisesta.” Niinhän se oli aina ollut, Pekka ryntäsi tulta päin. Meni puhelimeen, juttelivat ja sopivat tapaamisen seuraavana iltana kuudelta Paulan kotona Valkeakoskella.

Pekka oli ajoissa paikalla parkkipaikalla, kävi katsomassa oikean rapun ja oven, jäi sitten autoon istumaan ja odottamaan. Rappuun meni eri ikäisiä ja muotoisia ihmisiä, osa jo sopivassa iässä. Kuudelta soi ovikello, Paula avasi oven, Jukka Kajava ja isäntänsä astuivat sisään.

Koulu jatkui Sysmässä. Tapaamisesta oli jo monta päivää, perjantaina puhelin soi uudelleen Valkeakoskella. Tässä oli syy siihen, että Pekka lopetti kerhoillat koululla. Matka Päijänteen itäpuolelta Valkeakoskelle oli pitkä. Aamulla koulussa sai olla silmät ristissä. Hannulta ostettu auto oli jäänyt jo Lahteen, tilalle löytyi Lauttakylästä vanha ETYK mersu. Niitä oli ostettu Helsingin kokousta varten 200 kappaletta, niissä oli peräkkäiset rekisterinumerot. AHB-1 oli ensimmäinen. Niillä kuskattiin kokouksen valtionpäämiehiä ja ministereitä. Ne myytiin heti kokouksen jälkeen. Pekan auto oli 173. korimalli oli 115.  Auto kulki vuosia mukana, kilometrejä tuli tolkuttomasti ensimmäisenä ja viimeisenä Sysmän keväänä, kävipä se kääntymässä Gibraltarissakin. Viisi henkeä ja matkatavarat päällä se selviytyi mainiosti, vain pätkä rautalankaa tarvittiin Saksassa. Paula oli mukana.