Valkeakoski - Göteborg . 1986

Matka Espanjaan

Jussi ja Pekka alkoivat suunnitella autolla ajoa Espanjaan veljeään Mikkoa ja tämän perhettä tapaamaan. Kevät eteni niin pitkälle, että Suomestakin alkoivat lumet sulaa. Näin poistui rengasongelma. Matkaan saattoi lähteä kesärenkailla. Jussilla oli mukanaan Arja, ja Pekka oli luvannut mukaan Arjan siskonkin Tukholmasta. Seurustelu Paulan kanssa alkoi kiinteytyä, siitä seurasi miettiminen Espanjan retken osallistujista. Sen ratkaisisi, jos sisko jäisikin pois. Ei sitä mahdollisuutta edistetty mitenkään, luvattu mikä luvattu. Syntyi päätös viiden hengen matkaseurueesta. Jussi aloitti retken  suunnittelun, hänellä oli siihen tarvittavaa kärsivällisyyttä. Lautta-aikataulut, Tukholmasta Etelä-Ruotsin läpi Göteborgiin, taas Lauttaan ja Travemundeen. Ajot jaettiin kahteen, Pekka päivän ja Jussi päivän, tytöt eivät saaneet vuoroa. Pariisi olisi toinen yöpaikka, siellä oltaisiin kaksi yötä. Eteenpäin  Espanjaan, yö Burgosissa ja seuraavana päivänä Torreleminokseen. Perillä oltaisiin useita päiviä, takaisinmatkaa ei suunniteltu, se tehtäisiin improvisoiden Italian ja Saksan läpi. Pekka pesi auton, imuroi huolella, vaihtoi öljyt ja suodattimet. Valkeakoskella oli alkuetappi, Paula nousi autoon, matkalaukku takakonttiin ja sitten Lahteen. Sinne tulivat Jussi ja Arja Savonlinnasta, täytyi jo sovitella matkatavaroita, onneksi Manne-Mersussa oli yli metrin pituinen luukku. ”Jahas, sitten lähdetään, heippa!” Yhdyskadulla huiskuteltiin auton ikkunoista sujuteltaessa muun liikenteen sekaan. ”Minä ajan ensin Turkuun, sinä pääset rattiin Tukholmasta.” Jussi aloitti. Hän oli saanut suunnitelman aikaiseksi, aikataulut ja hotelli keskeltä Pariisia olivat valmiina. Hän oli lukenut lukiossa Ranskaa, siksi sai myös tuon Pariisin osuuden. Pekka oli katsellut tuota pitkää listaa, jonka alapäässä oli Malagan talo. Ei se niin kiinnostanut, luotti hän veljeensä, mutta ei myöskään olisi haitannut, vaikka kaikki olisi hankittu vasta matkan varrelta. Mersu oli aika raskaassa lastissa, ei matkatavaroita oltu punnittu, mutta kyllä perä aika alhaalla laahasi. Hyvä oli, ettei tarvittu kattotelinettä. Ajovuorot sovittiin ajettavaksi siten, että miehet saivat daaminsa aina etupenkille viereensä, sisko joutui matkaamaan koko matkan takapenkillä. Turkuun tultiin hyvissä ajoin, Jussi ajoi auton laivaan, muut kävelivät yhdyskäytävää myöten, ja hakeutuivat hyttiinsä. ”Mennäänkö me syömään ekassa vai tokassa kattauksessa?” ”Ekassa, jää sitten aikaa illan viettoon ja pääsemme aikaisin maate.” He olivat neljän hengen perhehytissä, Sole mahtui Arjan siskona hyvin muitten joukkoon.
Ateriointi oli taas aikamoista mättöä. Matkustajat ottivat lautasensa niin toivottoman täyteen, ettei peukaloa näkynyt, alkuruuat, kalat, lohet, sillit, kasvikset, soosit, lämmin ruoka, perunat, pihvit, vihannekset, kastikkeet, kaikki sekaisin. Eivät sentään ottaneet jälkiruokaa samaan, olisivat ehkä ottaneetkin, mutta ei siihen matalaan lautaseen enää mahtunut. ”Muistakaa ottaa valikoiden vain sitä, mistä pidätte, ja vain vähän. Meillä on kyllä aikaa syödä ja hakea useampia lautasellisia.” Likaiset lautaset jätettiin pöytään, uudet puhtaat otettiin taas pöydän päästä, ja aloitettiin uudelleen, kasattiin vain valikoiden. ”Äh puh, ei mahdu enempää, otetaanko kahvit.” ”Kyllä kahvit täytyy juoda.”

Kasino avattiin, Pekka ja Paula kävelivät rulettipöydän äärelle. ”Miten tätä pelataan, en ennen olekaan ollut tämän pöydän äärellä?” ”Laitat vain setelin pöydälle, crupieri antaa sinulle sitten pelimerkkejä, kas näin.” Pekka laittoi pöydälle viisikymppisen. Se solahti yhdellä liikkeellä pöydän sisälle, pelimerkit kasattiin torneiksi, ja crupier työnsi kasat pelaajan eteen. ”Panokset, olkaa hyvä.” Pyöräytys ruletista ja pallon heitto kuiluun vastapäivään. Pelaajat alkoivat asettaa pelimerkkejään laudalle. Pekka suosi isoja numeroita, laittoi neljä merkkiä motittaen yhden neliön nurkista. ”Ei enää panoksia, kuusitoista, ei voittoja.” Pelimerkit vedettiin kasaan, uusi pyöräytys, ”kolmekymmentä,” Pekalle heltisi voitto nelinkertaisena panokseen verrattuna. ”Tässä voi asettaa joko värille, musta tai punainen, tai yhdelle numerolle, tai viivalle, jolloin siinä on panostettu kahdelle numerolle tai sitten risteykseen, jolloin sinulla on mahdollisuus neljään numeroon. Keskellä panos yhdelle numerolle antaa arvokkaimman tuloksen.” Paula seurasi peliä, alkoi hahmottaa sitä, miten voi panostaa. ”Minä vaihdan myös.” ”Vaihda vaan.” Pelimerkit saatuaan Paula alkoi aluksi panostaa vain yhdellä merkillä risteykseen tai viivalle. Pekalla peli eteni, hän panosti reilusti, sai voittoja, kunnes yhdelle numerolle panostettu voitti. ”Sinähän sait ison voiton.” ”No kyllä, koita sinäkin rohkeasti vaan.” Paula panosti, ja voitti. ”Kas noin, anna mennä vaan.” Paula alkoi voittaa, ei nyt jokaisella kierroksella, mutta pelimerkit hänen edessään alkoivat kasvaa torneiksi. Sitten jysähti, crupieri täytti kokonaisen laatikollisen merkkejä ja työnsi laatikon Paulan eteen. ”Vieläkö jatketaan, mitä haluat?” ”Jatketaan vaan.” Pelailivat, merkit liikkuivat molempiin suuntiin, laatikkoon ja takaisin, Pekan pelit loppuivat. ”Minä haluan pitää tauon,” tuumasi Paula, ”tullaan sitten vaikka uudelleen.” Laatikko melkein täynnä merkkejä otettiin mukaan, lähtivät katselemaan laivaa. Merkkilaatikko jäi hyttiin, kun he palasivat muitten joukkoon. Baarissa oli meno päällä, hyvä kun istumasijan sai pöydästä. ”Minä tilaan, otatko sinä paukun?” Otettiin ja aloitettiin huutaa toisten suuhun ja korvaan mitä nyt selvän sai. Musiikki ei ollut kovalla, mutta baarillisen ihmisiä yrittäessä saada äänensä yli pöydän, hiukan jo ottaneena, toivotonta, pakko oli huutaa. Uudet paukut, ja aloitettiin laulaminen. Niin saatiin yhteistä tekemistä. ”Tunnetteks tämän, Leijonaa mä metsästän?” Tunsivat, niin alkoi lasten laulut ja leikit. Otettiin ja laulettiin. Viimein, ”On mentävä maate, mulla on ajovuoro aamulla. Pelimerkit voidaan vaihtaa aamulla infosta.” Hyttiin könysivät toisetkin.

Aamulla ylös ja aamiaiselle. Paulan päätä alkoi särkeä. Sitä lisäsi infon ilmoitus, että he eivät anna merkeistä kuin puolet. ”Mitä helvettiä, se on huijausta?” ” Ei ole, meillä on siitä kirjalliset säännöt, illalla vaihdettaessa saa yksi yhteen, seuraavana päivänä saa puolet.” ”Te pakotatte pelaamaan tällä säännöllä, voisin siis säästää nämä merkit ja pelata tai vaihtaa illalla pelihuoneessa.” ”Kyllä.” ”Ei meillä ole aikaa lähteä takaisin Suomeen, antakaa nyt vain ne rahat.” Matkalaukkujen pakkaaminen oli taas hoidettava määrätyssä järjestyksessä. Muutoin eivät olisi mahtuneet. Ulos Tukholmasta, opasteet olivat selvät, Jussi katseli vielä kartasta. Puuduttava ajomatka tylsien maisemien läpi alkoi. Paulan päänsärky hellitti hieman, kun hän sai kuplattua tien poskeen. ”Pärjäätkös?” ”Kyllä minä pärjään, älkää puhuko minulle.” Nojaten oveen ja painaen päänsä kumaraan silmät kiinni istui hän urhoollisesti hiljaa paikoillaan. Göteborgissa mentiin syömään, kun ensin oli katsottu tie satamaan, mistä Peter Pan lähtisi parin tunnin päästä. ”Sillä laivalla emme mene syömään, vaan äkkiä maate, aamulla olemme moottoritien alussa, ja Parriisiin on yli tuhat kilometriä.” ”Käydään sitten täällä pikku snakareilla jossakin kuppilassa, katsokaa ympärillenne.” Paikka löytyikin, poistuivat autosta, Pekka katseli parkkipaikkaa. Kaikki paikat olivat varattuja kuppilan äärellä. ”Perhana, minä jätän tähän, saan sakot jos saan.” Haukkasivat ja joivat kahvia. Autolle palatessa lasissa oli sakkolappu. Kuljettaja pisti pyyhkijät päälle siksi aikaa, että sakko lensi tiehensä.