Matka
Espanjaan
Jussi ja
Pekka alkoivat suunnitella autolla ajoa Espanjaan veljeään Mikkoa ja tämän
perhettä tapaamaan. Kevät eteni niin pitkälle, että Suomestakin alkoivat lumet
sulaa. Näin poistui rengasongelma. Matkaan saattoi lähteä kesärenkailla. Jussilla
oli mukanaan Arja, ja Pekka oli luvannut mukaan Arjan siskonkin Tukholmasta.
Seurustelu Paulan kanssa alkoi kiinteytyä, siitä seurasi miettiminen Espanjan
retken osallistujista. Sen ratkaisisi, jos sisko jäisikin pois. Ei sitä
mahdollisuutta edistetty mitenkään, luvattu mikä luvattu. Syntyi päätös viiden
hengen matkaseurueesta. Jussi aloitti retken
suunnittelun, hänellä oli siihen tarvittavaa kärsivällisyyttä.
Lautta-aikataulut, Tukholmasta Etelä-Ruotsin läpi Göteborgiin, taas Lauttaan ja
Travemundeen. Ajot jaettiin kahteen, Pekka päivän ja Jussi päivän, tytöt eivät
saaneet vuoroa. Pariisi olisi toinen yöpaikka, siellä oltaisiin kaksi yötä.
Eteenpäin Espanjaan, yö Burgosissa ja
seuraavana päivänä Torreleminokseen. Perillä oltaisiin useita päiviä,
takaisinmatkaa ei suunniteltu, se tehtäisiin improvisoiden Italian ja Saksan
läpi. Pekka pesi auton, imuroi huolella, vaihtoi öljyt ja suodattimet.
Valkeakoskella oli alkuetappi, Paula nousi autoon, matkalaukku takakonttiin ja
sitten Lahteen. Sinne tulivat Jussi ja Arja Savonlinnasta, täytyi jo sovitella
matkatavaroita, onneksi Manne-Mersussa oli yli metrin pituinen luukku. ”Jahas,
sitten lähdetään, heippa!” Yhdyskadulla huiskuteltiin auton ikkunoista sujuteltaessa muun liikenteen sekaan. ”Minä ajan
ensin Turkuun, sinä pääset rattiin Tukholmasta.” Jussi aloitti. Hän oli saanut
suunnitelman aikaiseksi, aikataulut ja hotelli keskeltä Pariisia olivat
valmiina. Hän oli lukenut lukiossa Ranskaa, siksi sai myös tuon Pariisin osuuden.
Pekka oli katsellut tuota pitkää listaa, jonka alapäässä oli Malagan talo. Ei
se niin kiinnostanut, luotti hän veljeensä, mutta ei myöskään olisi haitannut,
vaikka kaikki olisi hankittu vasta matkan varrelta. Mersu oli aika raskaassa
lastissa, ei matkatavaroita oltu punnittu, mutta kyllä perä aika alhaalla
laahasi. Hyvä oli, ettei tarvittu kattotelinettä. Ajovuorot sovittiin
ajettavaksi siten, että miehet saivat daaminsa aina etupenkille viereensä,
sisko joutui matkaamaan koko matkan takapenkillä. Turkuun tultiin hyvissä
ajoin, Jussi ajoi auton laivaan, muut kävelivät yhdyskäytävää myöten, ja hakeutuivat
hyttiinsä. ”Mennäänkö me syömään ekassa vai tokassa kattauksessa?” ”Ekassa, jää
sitten aikaa illan viettoon ja pääsemme aikaisin maate.” He olivat neljän
hengen perhehytissä, Sole mahtui Arjan siskona hyvin muitten joukkoon.
Ateriointi oli taas aikamoista mättöä. Matkustajat ottivat lautasensa niin toivottoman täyteen, ettei peukaloa näkynyt, alkuruuat, kalat, lohet, sillit, kasvikset, soosit, lämmin ruoka, perunat, pihvit, vihannekset, kastikkeet, kaikki sekaisin. Eivät sentään ottaneet jälkiruokaa samaan, olisivat ehkä ottaneetkin, mutta ei siihen matalaan lautaseen enää mahtunut. ”Muistakaa ottaa valikoiden vain sitä, mistä pidätte, ja vain vähän. Meillä on kyllä aikaa syödä ja hakea useampia lautasellisia.” Likaiset lautaset jätettiin pöytään, uudet puhtaat otettiin taas pöydän päästä, ja aloitettiin uudelleen, kasattiin vain valikoiden. ”Äh puh, ei mahdu enempää, otetaanko kahvit.” ”Kyllä kahvit täytyy juoda.”
Kasino
avattiin, Pekka ja Paula kävelivät rulettipöydän äärelle. ”Miten tätä pelataan,
en ennen olekaan ollut tämän pöydän äärellä?” ”Laitat vain setelin pöydälle,
crupieri antaa sinulle sitten pelimerkkejä, kas näin.” Pekka laittoi pöydälle
viisikymppisen. Se solahti yhdellä liikkeellä pöydän sisälle, pelimerkit
kasattiin torneiksi, ja crupier työnsi kasat pelaajan eteen. ”Panokset, olkaa
hyvä.” Pyöräytys ruletista ja pallon heitto kuiluun vastapäivään. Pelaajat
alkoivat asettaa pelimerkkejään laudalle. Pekka suosi isoja numeroita, laittoi
neljä merkkiä motittaen yhden neliön nurkista. ”Ei enää panoksia, kuusitoista,
ei voittoja.” Pelimerkit vedettiin kasaan, uusi pyöräytys, ”kolmekymmentä,”
Pekalle heltisi voitto nelinkertaisena panokseen verrattuna. ”Tässä voi asettaa
joko värille, musta tai punainen, tai yhdelle numerolle, tai viivalle, jolloin siinä on
panostettu kahdelle numerolle tai sitten risteykseen, jolloin sinulla on
mahdollisuus neljään numeroon. Keskellä panos yhdelle numerolle antaa
arvokkaimman tuloksen.” Paula seurasi peliä, alkoi hahmottaa sitä, miten voi
panostaa. ”Minä vaihdan myös.” ”Vaihda vaan.” Pelimerkit saatuaan Paula alkoi
aluksi panostaa vain yhdellä merkillä risteykseen tai viivalle. Pekalla peli
eteni, hän panosti reilusti, sai voittoja, kunnes yhdelle numerolle panostettu
voitti. ”Sinähän sait ison voiton.” ”No kyllä, koita sinäkin rohkeasti vaan.”
Paula panosti, ja voitti. ”Kas noin, anna mennä vaan.” Paula alkoi voittaa, ei
nyt jokaisella kierroksella, mutta pelimerkit hänen edessään alkoivat kasvaa
torneiksi. Sitten jysähti, crupieri täytti kokonaisen laatikollisen merkkejä ja
työnsi laatikon Paulan eteen. ”Vieläkö jatketaan, mitä haluat?” ”Jatketaan
vaan.” Pelailivat, merkit liikkuivat molempiin suuntiin, laatikkoon ja
takaisin, Pekan pelit loppuivat. ”Minä haluan pitää tauon,” tuumasi Paula, ”tullaan
sitten vaikka uudelleen.” Laatikko melkein täynnä merkkejä otettiin mukaan,
lähtivät katselemaan laivaa. Merkkilaatikko jäi hyttiin, kun he palasivat
muitten joukkoon. Baarissa oli meno päällä, hyvä kun istumasijan sai pöydästä. ”Minä
tilaan, otatko sinä paukun?” Otettiin ja aloitettiin huutaa toisten suuhun ja
korvaan mitä nyt selvän sai. Musiikki ei ollut kovalla, mutta baarillisen
ihmisiä yrittäessä saada äänensä yli pöydän, hiukan jo ottaneena, toivotonta,
pakko oli huutaa. Uudet paukut, ja aloitettiin laulaminen. Niin saatiin
yhteistä tekemistä. ”Tunnetteks tämän, Leijonaa mä metsästän?” Tunsivat, niin
alkoi lasten laulut ja leikit. Otettiin ja laulettiin. Viimein, ”On mentävä maate, mulla
on ajovuoro aamulla. Pelimerkit voidaan vaihtaa aamulla infosta.” Hyttiin
könysivät toisetkin.Ateriointi oli taas aikamoista mättöä. Matkustajat ottivat lautasensa niin toivottoman täyteen, ettei peukaloa näkynyt, alkuruuat, kalat, lohet, sillit, kasvikset, soosit, lämmin ruoka, perunat, pihvit, vihannekset, kastikkeet, kaikki sekaisin. Eivät sentään ottaneet jälkiruokaa samaan, olisivat ehkä ottaneetkin, mutta ei siihen matalaan lautaseen enää mahtunut. ”Muistakaa ottaa valikoiden vain sitä, mistä pidätte, ja vain vähän. Meillä on kyllä aikaa syödä ja hakea useampia lautasellisia.” Likaiset lautaset jätettiin pöytään, uudet puhtaat otettiin taas pöydän päästä, ja aloitettiin uudelleen, kasattiin vain valikoiden. ”Äh puh, ei mahdu enempää, otetaanko kahvit.” ”Kyllä kahvit täytyy juoda.”
Aamulla ylös
ja aamiaiselle. Paulan päätä alkoi särkeä. Sitä lisäsi infon ilmoitus, että he
eivät anna merkeistä kuin puolet. ”Mitä helvettiä, se on huijausta?” ” Ei ole,
meillä on siitä kirjalliset säännöt, illalla vaihdettaessa saa yksi yhteen,
seuraavana päivänä saa puolet.” ”Te pakotatte pelaamaan tällä säännöllä, voisin
siis säästää nämä merkit ja pelata tai vaihtaa illalla pelihuoneessa.” ”Kyllä.”
”Ei meillä ole aikaa lähteä takaisin Suomeen, antakaa nyt vain ne rahat.”
Matkalaukkujen pakkaaminen oli taas hoidettava määrätyssä järjestyksessä. Muutoin
eivät olisi mahtuneet. Ulos Tukholmasta, opasteet olivat selvät, Jussi katseli
vielä kartasta. Puuduttava ajomatka tylsien maisemien läpi alkoi. Paulan
päänsärky hellitti hieman, kun hän sai kuplattua tien poskeen. ”Pärjäätkös?” ”Kyllä
minä pärjään, älkää puhuko minulle.” Nojaten oveen ja painaen päänsä kumaraan
silmät kiinni istui hän urhoollisesti hiljaa paikoillaan. Göteborgissa mentiin
syömään, kun ensin oli katsottu tie satamaan, mistä Peter Pan lähtisi parin
tunnin päästä. ”Sillä laivalla emme mene syömään, vaan äkkiä maate, aamulla
olemme moottoritien alussa, ja Parriisiin on yli tuhat kilometriä.” ”Käydään
sitten täällä pikku snakareilla jossakin kuppilassa, katsokaa ympärillenne.”
Paikka löytyikin, poistuivat autosta, Pekka katseli parkkipaikkaa. Kaikki
paikat olivat varattuja kuppilan äärellä. ”Perhana, minä jätän tähän, saan
sakot jos saan.” Haukkasivat ja joivat kahvia. Autolle palatessa lasissa oli
sakkolappu. Kuljettaja pisti pyyhkijät päälle siksi aikaa, että sakko lensi
tiehensä.
Tässä vaiheessa alkaa jo naurattaa aivan hervottomasti - näyttää siltä, että vierittäjän seikkailuille ei ole mitään rajaa, aina on takataskussa yllätyksiä.
VastaaPoistaNo, antaas kattoo ja luetaan tarinaa eteenpäin.
Hah haa, hauska muistelus, ja lopuksi lentelivät sakkolaputkin! Hyvää matkaa vain kaikille!