Jalat jännittyvät loikkaan.
Kilpikonna aloittaa juoksunsa.
Hauki kahahtaa kaislikossa.
Maakotka nousee siivilleen häiritystä pesästään Posiolla
Nuorukainen juoksee raivokkaasti pimeässä, huuto kajahtaa kuin salaman välähdys, häipyy.
Olemme seikkailleet yhdessä viisitoista-kaksikymmentä vuotta. Olit autossani ensimmäistä kertaa matkalla kaloja myymään, ennen Lehtimäkeä sanoit: "Saako tätä tuhtoa kylmemmäksi?"
Tutustuimme toisiimme ulko-oven pielessä, minä ostamassa, sinä myymässä kalaa. Juttelimme tunnin verran, luotasit tulijaa. Palasin joka viikko ostoksille, pääsin sisään keittiöön. Toin tuliaisiksi kuivakakkua, Paulan leipomaa. Pyöritit pussia kädessäsi ovensuussa isossa kaaressa, sanoit: "Olipa hyvä kun tulit tänään teelle, huomenna ei enää kakkua olisi ollutkaan."
Olin hakemassa sinua Sääksmäki - Seuran kesäjuhlille mitalia vastaanottamaan. Et ollut vielä luvannut. Olit heinäkuun alussa pihassa kottareiden edessä talikko kädessä. Työnsit hevosenpaskaa yhä korkeammalle keolle, kokkareet alkoivat tippuilla. Paljain käsin aloit taputella sontaa tasaiseksi, lits, läts. Kottarit tyhjäksi heinimaan laitaan. Pyysit minut sisälle, käsiäsi virutit hiukan sadevesitynnyrissä tallin nurkalla. Keittiössä apupöydällä oli valtaisa salaattikasa, aloit sitä paljain käsin repiä ja palastella lautasille, "Kait sinäkin syöt?" Minä söin, seuran ja isänmaan puolesta. Juhlissa vastaanotit kunnianosoituksen, puheessasi vertasit metsien hakkuuta Sääksmäen talojen palamiseen. "Talot olisivat rakennetut entiselleen kahdessa vuodessa, metsät eivät sadassakaan vuodessa olisi ennallaan."
Kiersimme Hämettä aamusta iltaan, auton perä ja takapenkki täynnä kaloja, kahdesta kolmeen kertaan viikossa, vuosikausia. Kiersimme Toijalat, Kylmäkosket, Hattulat, Hämeenlinnakaan ei säästynyt iskuiltamme. Sinulla oli omat paikkasi. Kaikki koirat taputeltiin. Sinä nautit ihmisten tapaamisesta. Tulimme isoon maalaistaloon, isäntä sanoi heti, ettei osta mitään. Minä katsoin kellosta, juttelu kesti puoli tuntia. Toijalan verotoimistossa ei kauppa käynyt, sanoit, ettei täällä koskaan osteta mitään. Tulimme viimeiselle ovelle, koputit ja toivoit, ettei nytkään ostettaisi, menisi hyvä teoria kumoon.
"Ei ostanut, mutta katsos kun menemme sosiaalitoimistoon, siellä ostavat kaikki." Kiersimme kaupungintalon kaikki virkailijat, kauppa kävi, jos joku sanoi, ettei hänellä ole rahaa, käskit mennä lainaamaan kahvikassasta. "Katsos, nämä ostavat, ovat tottuneet rahaa jakamaan." Sinä nukahdit aina auton lämmössä kilometrin jälkeen. Tullessamme Hämeenlinnan takaa kohti kotia kymmenen jälkeen komensin sinut laulamaan, etten nukahtaisi rattiin. Sointuisalla äänellä tottelevaisesti päästelit laulun toisensa jälkeen.
Aloimme suunnitella savustusuunia, lajitelmaa täytyi laajentaa. Malli löytyi lopulta Taivassalosta, Reima Salosen pihasta. Kaksi päivää siihen kului, Lotta hääräsi mukana. Olin luvannut uunin muurata ruokapalkalla. Sinä hyvin kiinnostuneena mutta epäluuloisena häärit apumiehenä. Pohjavalun jälkeen alkoi tiilien lyönti, uuni kohosi kerros kerrokselta, raudat, luukkujen pellit ja savupelti tulivat paikalleen. Viimeisiä kerroksia sain jo valvomatta latoa päällekkäin, ja sitten tietenkin savustaa. Siihen meni aina päivä, mutta sitten eteinen haisikin maukkaalle savukalalle, ne pötköttivät laatikoissaan aamua varten. Silloin painuimme taas myyntikierrokselle.
Minä tarjouduin taas töihin, fileeraamaan. Sinä olit aluksi epäileväinen, minä vakuutin pystyväni. Illalla soitit, nyt olisi pieni fileeraus, ehditkö? Sain eteeni kuuden kilon hauen, pläiskis tipautit sen penkille ja jäit tarkkana seuraamaan toimiani. Kävihän se, aluksi hieman hitaasti. Otit fileet ämpäriin ja punnitsit ne. "Ei ollenkaan huono, Kalervon saanti on ollut 38 %, sinä sait tästä 36% valmista filettä." Savustus, fileointi, myynti, lauantaisin matkat Hämeenlinnan torille, elimme melkein symbioosissa useamman vuoden. Epäluulosi taitojani kohtaan hälvenivät, kun sain fileoitua hauen yli neljänkymmenen prosentin tuloksella. Sormet kyllä haavoilla, mutta kokonaisina, olen onnellinen.
Suojeltavaa metsää etsimme vuosia, ajoimme Vammalan Myllymaasta Kangasalan Hiljasten Miesten Laaksoon, Mäntyharjun kautta Rantasalmelle, ilman tulosta. Yhdistimme veden ja tulen, annoit minulle luvan neuvotella UPM:n metsäosaston kanssa, heidän varantonsa olivat 550 000 hehtaaria metsää. Neuvottelut etenivät, tuli kaksi kappaletta tarjolle. Silloin vuosikausien tulppa poistui kerralla. Onnistuit saamaan ensimmäisen tilan maamme itärajalta, Saaren kunnasta. UPM:kin myi sinulle palasen. Nyt alkoi tulla lahjoituksia, maata, paikkoja yksi toisensa jälkeen Suomenlahdelta Lappiin saakka. Elämänikäinen haave toteutui.
Tiikeri on loikannut.
Kilpikonna kipitti ensimmäiseksi.
Hauki vaanii Vanajalla.
Maakotka on löytänyt puolison Pudasjärvellä.
Onnittelen
Glinge ja Pentti Voipaalassa 15.12.2012
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti