perjantai 2. marraskuuta 2018

Miehen tie -10 l


Herättyäni kuulostelin huoneen lämpöä. Join aamuteeni, puolen litran mukin ja söin kaksi Paulan leipomaa sämpylää, niihin päälle voita, juustoa ja paistettua kananmunaa. Kuumaa juomaa on annoksessa niin paljon, että paita tahtoo hiestä kastua istuessani tuolissa selkä kiinni nojan nahassa. Minä pidän lämmöstä, etenkin syksyllä ja talvella. Syy ylösnousuun oli kaupassa ja torilla käynti. Paula haki Siskolta savumuikkuja ja kurvasi siitä Cittariin. Minulla oli ukaasi olla 15 min kuluttua häntä vastassa kassoilla. Ehdin kuunnella Zorbaksen tunnus musiikkia, ja lähdin alakertaan. Tiesin varmuudella, että ei Paula selviä 15 minuutissa, mutta katselin sitten tuttuja tervehtien, kunnes Paula saapui. Hän meni pikakassalle ja piipitteli kassakonetta minun latoessa ostokset kahteen kassiin. Hyvä ja nopea systeemi.
Kotona tuntui hieman kolealta, joten laitoin pumpun päälle. Paula perkasi silakoita, Siskolla ei ollut muikkuja. Käytyään eteisessä hän nappasi kaukosäätimen ja sulki pumpun. Sitten tuli komento imuroida pirtti ja eteinen sekä vessa. Lehtien luku sai jäädä, menin heti hakemaan imuria. Pääsin pirtissä keittiöön saakka, ja kysyin sen imurointia. Paula sanoi sen itse hoitavansa, aikoi myös pyyhkiä läntit. Sain työni tehdyksi, istahdin tuoliini, kun komento jatkui. Makuuhuone ja ulkoeteinen kans. Et sanonut niitä, tein just sen mitä käskit. Pitäisihän nyt itsekin äälätä. Ei tarvi, vaan noudattaa tarkoin ohjeita. Ei auttanut, imuroin ko. tilat. Tyhjä pahvilaatikko odotti makuuhuoneessa vinttiin viemistä. Siirsin sen eteiseen ja unohdin asian. Sain roskapussin vietäväksi, eteisessä kompastuin laatikkoon. Vein pussin, laskin portaat eteisestä ja hilasin laatikon vinttiin. Samalla huomasin portaiden yläpäässä paikan, mistä oli tipahtanut mutteri. Hain pienen jakoavaimen ja irrotin mutterin tilapäisestä paikasta, mihin olin sen laittanut talteen, kun en ollut ensin huomannut, mistä se puuttui. Sitä varten jouduin nostamaan portaat kasaan, jossa ne nojasivat vintistä alas. Paula kysyi, olinko laittanut huovan tuolini jalkaan, se kun hieman siirrettäessä karrasi. Laskin jakoavaimen pöydälle, etsin komerosta pyöreän liimahuovan ja menin katsomaan tuolia. Tässä on kaikki huovat paikallaan. No mutta ne on huonosti, kun karraa. Laita sinne uudet huovat päälle. Minä palasin eteiseen ja kumautin kalloni rappujen kulmaan. Hain huovat, liimasin ne, palasin mutterin kiinnitykseen ja sain portaat ylös kiinni. Peilistä katsoin kalloani, siinä oli uusi punainen ja verinen paikka. Saa nähdä koska Paula siitä kommentoi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti