Pirilä Ilmajoki
Kaivuri traktorin
nostovarsiin kiinnitettynä oli mainio ostos. Olin saanut sen
kommelluksien kautta kotiin, ja aloitin harjoittelun. Mukana sain
ojakauhan. Navetan päädyssä laskin tukijalat maahan, ne olivat
hydrauliset. Niitä saattoi ohjata istuimelta, jonka pyöräytin
taakse päin. Edessä oli ohjausventtilien lyhyet varret. Niillä
ohjattiin kullakin vain yhtä sylinteriä. Siksi sujuvaan
työskentelyyn täytyi oppia säätämään useampia venttiileitä
saman aikaisesti. Kaivurissa suurin varsi oli käyrä. Alla oli
sylinteri, joka nosti ja laski vartta. Varren päässä oli korvake,
johon oli kiinnitettynä kauhan sylinteri. Se oli kaksitoiminen,
työntämällä ohjainta kauha avauti eteen, ja vedettäessä
venttiilin ohjainta kauha tuli kohti. Vielä oli venttiilit, jotka
ohjasivat kaivinvartta oikealle ja vasemmalle. Minä aloitin, vedin
vivusta, ja kaivurin varsi nousi minua kohti. Kokeilin
ääriasennot.Sitten kokeilin kauhan liikkuvuutta, ja lastin
siirtämistä sivuun ja kauhan tyhjennystä. Oli aika ajaa traktori
saunan päässä olevan ojan päälle. Aloitin käytännön, kauha
maahan varren kantaman päähän, kauhan kääntö ja varren vetoa
samalla nostaen. Se olikin vaikeaa. Piti seurata, että kauha teki
tasaisen liikkeen ojan pohjalla. Vain näin vesi voisi norjasti
juosta ojan pohjaa. Vedin ja työnsin venttiilien vipuja, kauvuuvarsi
nousi ja laski liian nopeasti vetoon verraten. Oja ei ollut pitkä,
onneksi. Hiljaa edeten sain jäljen hyväksi. Vasta viimeisen vedon
vedin täyteen syvyyteen. Olin tyytyväinen ja menin kahville.
Seuraava koitos oli
peltojen halki Santamäestä tuleva pieni puro. Se lirisi läheltä
navettaa, alas riihen kohdalta ja edelleen kohti tanhuaa. Ajoin
traktorin riihen nurkalle ja aloitin. Nyt kaivuri totteli paremmin,
ja etenin alamäkeen. Kauhan eteen alkoi tulla vettä. Sitä tuli
vuokralainenkin katsomaan.
-Jaa. Kaivetaanko
nyt toisin päin? Minä kun luulin, että kaivetaan veden juoksua
vastaan.
- No joo, kun ei
tässä paljon vettä juokse, niin aloitin tästä suunnasta.
- Hyvinhän tuokin
näyttää käyvän.
Ojan auki kaivaminen
kävi harjoittelusta. Salaojituksessa sekin katoaisi.
Sianojat tulivat
kylään.
- Tules katsomaan
minun ensimmäisiä kaivuuksiani. Kävelimme pellolle. Minä selitin
suunnitelmiani, Harri kuunteli ja myöntäili. Lehtimäen Heikki tuli
asioilta kaupungista, pysäytti autonsa pihaan ja käveli miesten
perään kuivurin tietä.
- Morjens, täällähän
on aloitettu uusia toimia, mites kaivuri toimii.
-Muuten hyvin, mutta
pumppu on hiukan väljä, ja kaivuu voimatonta.
- Oletkos
tarkastanut letkujen paineen? Jakotukissa on sellainen pultti, jota
kääntämällä letkujen paine nousee.
- Onhan siinä,
mutta ei sitä voi tappiin kiristää, menee letkut halki, Harri
varoitteli.
- No, minä menen
Virtasen miehille, saa Osmo katsoa.
- Laasosen Tauno oli
kaivurilla töissä renkinä. Hätäinen mies kun on, niin hän aina
aamulla käänsi paineet tappiin ja aloitti työt. Omistaja sitten
kiukutteli letkujen hajoamisia. Heikkiä nauratti vielä
muistellessaan mitä Tauno oli kertoillut töistään.
- Se on meillä
Pekka edessä traktorikaivurin haku Alavudelta, keskiviikkona on
tarkoitus mennä.
- Aiotkos sinä
sellaisen hankkia, mikäs kone se on?
- Se on Lännen
kaivuri.
- Virtasen miehillä
on Vammas, se näytti olevan hieman huono liikkumaan märässä
pellossa, meillä kun salaojitettiin viime kesänä. Mites sinulla
Pekka suunnitelmat ovat edenneet?
- Syksyllä tulee
salaojateknikko mittauksille puintien jälkeen. Siitä sitten vien
suunnitelmat Ojasen Mikolle ja pyydän häntä tulemaan meille ensi
kesänä. Samoin suunnitelmasta näen paljonko eri putkia tarvitsee
ostaa. Hankkijaan tulee taas asiaa.
Vaununperällä
yleistyi tavaksi, että aina topattiin sanalle, kun kylällä
liikuttiin. Isännillä oli aina aikaa jutella, kysellä ja kuunnella
toisten murheita ja suunnitelmia.
Pari yötä
nukuttiin, ja Harri tuli hakemaan minua Alavuden retkelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti