Filharmonia 14.12-18
Tampereella
Erkki Melartinin
sinfonia no 5 ja kapellimestarina Klaus Mäkelä. Aluksi
pohjalaistunnelmia, vetopasuunoiden yltiöpäinen rääkäisy, ja
ensimmäinen osa alkoi. Kuin hädässä hakee soitto pelastusta.
Kapellimestarin hoikka olemus muistuttaa Erik Tavaststjernaa
heiluessaan dynaamisesti korokkeellaan. Ihastuttava jousen suvanto,
huilut siirsivät teeman trumpeteille, jotka soittivat niin hiljaa
kuin kykenivät. Kontrasti oli mainio. 2. osa alkoi sellojen
leveillä jousilla ja siirtyi bassojen näppäilystä oboen
huhuiluun. Klarinetti osoitti lopun bassoille. Hämmästyttävä
esitys, huilut soivat kuin sodassa, jouset koettivat vetää ne
todellisuuteen. Taisto oli kova ja päättyi konserttimestarin
taiturimaiseen esitykseen. Huilut oli palautettu kevyeen
antautumiseen yhdessä päästiin kukkulan laelle. Mäkelän
johtaminen oli kokonaisvaltaista ja eteenpäin vievää. Huilut
johdattivat altot uuteen teemaan, jonka sellot siirsivät 2. jousille
ja lopulta koko jousistolle. Lasketeltiin kukkulan laelta leveää ja
turvallista polkua kahvilalle, istuttiin rauhassa kunnes huomattiin
äkisti ajan loppuvan, tempo nopeutui ja johti trimfimaiseen loppuun.
Erich Korngoldin
sävellys Viulukonsertto D-duuri op. 35, ja lavalle asteli Elina
Vähälä. Hänen ensimmäiset jousen vedot osuivat sieluun ja ne
kantoivat konserton. Säveltäjän yritykset saada harmonia etenemään
solistin kanssa ei onnistunut. Orkesteri ei voinut täysin tukea
solistia, kuilu oli liian suuri, kunnes kolmannessa osassa Vähälän
taituruus, korkeat huiluäänet ja nopeatempoinen soitto sai äkisti
tukea. Kokonaisuus alkoi soida. Vähälän viulu soi pääosassa,
alkoi hurlumhei, osa oli säveltäjän paras.
Leevi Madetojan
Sinfoninen sarja väliajan jälkeen olisi saanut jäädä pois.
Olihan se nautittava, vaan irrallinen tässä kohtaa, kun
olimmemenossa Igor Stravinskyn Petruskaa. Tuo nelinäytöksinen
burleski baletti kohosi huimaan osaan filharmonian ja Mäkelän
taitavissa käsissä. Jäin kaipaamaan näyttämöesitystä,
nukketeatteria ja henkilöiden draamaa. Nyt sen sai musiikista,
osittain. Osat olivat suorastaan, nukketeatterilaiset. Ne soinnut,
äänet, tempot, leikkisyydet, riitasoinnut, musiikin ilmentämät
taistot ja groteski kuolema miekan katkaistua Petruskan pään,
jäivät hieman ilmaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti