Vielä löytyi vanha muuntamo maaseudulla
Kevät eteni
kesäksi. Kanalan lattiat tyhjensin kahteen kertaan. Aloitin
tarvikkeiden purkamisen, verkkoaidat, ovet, vesijohdot ja
ruokinta-automaatit joutivat pois. Lattian putsasin vielä
vesiletkulla. Vesi valui entisten kaatojen ja sontakourujen viemänä
lantalaan. Molemmat luukut lantalaan olivat auki. Suurikokoinen
lantala oli navetan lappeen alla. Sinne johti ulkopuolelta isot
pariovet. Siinä oli melkoinen tila, ajattelin ottaa sen vielä
käyttöön, nyt oli liian aikaista. Valtterilta oli jäänyt lehmien
kahleet jäljelle, kaivoin ne esille ja kävi läpi, ehjiä olivat.
Syöttöpöydän molemmin puolin olivat aidat paikoillaan. Niitä
jouduin hieman paikkaamaan, vaihdoin lahot osat uuteen
lautaan.Jokaisella lehmällä oli syöttökouru kohdallaan, kunhan
työnsi päänsä aidan raosta pöydälle ja alkoi nuolla.
Vanhat vesikupit
minun täytyi vielä vaihtaa. Ajoin Kivirantaan, josta ostin
puutarhaletkua ja niihin haaroja. Hankkijalta ostin kaksitoista uutta
juoma-automaattia. Niissä oli kuppi, jonka sai takaosan korvista
kiinni parruihin. Kupin päällä oli kieli. Lehmä painoi kieltä
turvallaan, jolloin venttiili aukeni ja kuppiin virtasi letkua pitkin
vettä. Kaikki alkoi olla valmista. Heinät olin koonnut navetan
vintille. Se oli aika ponnistus. Ensin heinä nurin, sitten seipäät
pystyyn ja heinät seipäälle. Isoin rykäys oli heinän nosto
seipäiltä peräkärryyn, ajo navetan päätyyn koivukujan puolelle,
ja hankoaminen toiseen kerrokseen. Työssä oli useita apureja,
Virtasen Hannu ja Osmo, Innanmaan Antti ja hän toi vielä
kaverinsakin mukaan. Navetan ylisillä heinät täytyi hankoa
keskelle, jossa lattiassa oli syöttöluukku. Sen alla oli suoraan
syöttöpöytä. Sinne oli oiva tiputtaa päivän annos heiniä.
Soitin
Osuusteurastamoon ja tilasin hiehoja, niin isoja, että ne voisi jo
kiinnittää päästään kytkyeisiin. Kaksi sai olla pientäkin,
veisin ne tallin karsinoihin.
Päätin tyhjentää
lantalan. Siksi ajoin Oittisen Einolle, hän oli ollut jo apuna
aikaisemminkin. Eino lupasi tulla aamulla. Se tiesi aikaista ylös
nousua, Eino oli täsmällinen aina.
Juttelimme Paulan
kanssa, esitin uuden suunnitelmani.
- Nyt kasvatamme
sonneja, kun meillä on vielä isot alat heinällä. Ei niitä
kannata kesken kaiken kyntää ylös.
- Olen samaa mieltä,
mutta mitä sinä sitten aiot?
- Sikoja, korjaan
navetan perusteelisesti, otan kaiken tilan käyttöön. Nyt kun
lantala on tyhjä, niin sen valtavan tilan näkee hyvin. Minähän
vähän jo opettelin muraamista, kun laitoin sisäseinät uuteen
uskoon ikkunoita myöten.
- No meinaatko valaa
sinne uuden lattian, lantalaan, entäs kuinkas saat lämmön pysymään
sisällä, siinähän on vain harva lauta koko matkalta.
- Niin on, Minä
muuraan sen lautaseinän tilalle kaksinkertaisen tiiliseinän. Väliin
laitan tihveräistä. Sitä on tuolla säkeissä suulissa,
muistatkos. Rekka toi täyden lastin mustissa isoissa jätesäkeissä.
Se on irrallisia rakeita, joita tehtaan lattiat ovat aina täynnä.
Minä kävin siellä ja puhuin ne ajamaan meille yhden lastin.
Ikkunoita ei sille seinälle tarvi laittaa.
- Emakoita vai
pikkuporsaita?
- Pikkuporsaita,
Osuusteurastamo välittää niitä. Mutta ne tulevat vasta kun hiehot
ja sonnit menevät teurastamoon, ja remppa on valmis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti