Kävimme Sydänmaan
lohkolla heinän korjuussa. Valtterilla oli vielä hevonen,
valjastettuna kärrien eteen. Takimmaiselta lohkolta aloitettiin.
Pellot olivat sarkaojissa. Piiriojat olivat osin tukkeutuneet, joten
sarkaojissakin oli vettä vielä heinäkuussakin. Jouduimme ajamaan
hevosella ojien poikki, mikä hyppäytti kärrejä vaarallisesti.
Ajattelin Valtterin vielä rikkovan rahkeet tai kärryt. Katselin
peltoja, ne olivat kyllä hyväkasvuisia, vaan pahasti puskittuneita.
Ajoimme saroilla kuin sademetsässä, pajut olivat kolmemetrisiä ja
kaartuivat sarkojen yli. Piiriojat olivat vielä sankemmassa
pajukossa. Osa oli jo käsivarren paksuisia rungoltaan. Etulohkolla
suulista taloon päin sarat olivat pajuttomat, mutta piiriojat
pajusta täynnä. Ei Valtteri enää ollut jaksanut niitä raivata,
eikä rahaa ollut työmiehen palkkaamiseen.
Hukkasen Veijo oli
kysellyt halukkuutta yhteisen raivaussahan ostamiseen. Kolmanneksi
tulisi Jokisen Antti Kallialasta. Asia oli selvä, minulla ainakin
oli kova tarve sahalle. Menimme Antin kanssa Hankkijalle ostoksille.
Sain ensimmäisen vuoron.
Kotipellot olivat
säästyneet vesivaivoilta, ne viettivät Putajan tielle päin hyvin.
Yläpäässä Santamäen rajalla kasvoi komea pajusaareke vahvana
monimetrisenä metsänä. Eivät kummatkaan isännät olleet
viitsineet sitä raivata. Se oli minun ensimmäinen kohde. Kävelin
ojalle sahan kanssa, nykäisin sen käyntiin ja laitoin valjaisiin
kiinni. Näin sahan paino jäi hartioille, ja leveistä kahvoista oli
hyvä hallita sahuuta. Painoin peukalolla vauhtia, terä ulvaisi ja
kaaressa ohjasin sen ensimmäisen rungon kimppuun. Se katkesi
sihahtaen. Oikein paksua pajua täytyi lähestyä molemmilta
puolilta, ennen kuin antautui. Päivä oli kuuma ja aurinkoinen.
Sininen savu nousi työmaalta kuin merkkinä Santamäkeen. Sieltä
isäntä puksutti traktorillaan katsomaan.
- Sinä olet
aloittanut rajaojan putsaamisen.
- Kyllä vainen,
mukavasti tämä menee. En ollut isännälle ennakkoon mitään
puhunut, ajattelin, ettei tästä kahta mieltä oltaisi.
- Minä voin sitten
ajaa roskat ja oksat tonne mäkeen. Viittasi omalle puolelleen.
- Mikäpä siinä,
ei tässä kaadossa kauaa mene, vaikka ovat nämä jo aikas pehko.
Minä aion kaivattaa piiriojat tämän jälkeen, miten sinä haluat
maat pistettävän?
- Puoliksihan ne on
tapana pistää molempien puolelle, mutta kun siinä on nyt kannokko
kiusana, niin pistä vaan minun puolelle. Minulla on perälana,
vetelen sillä leveelleen ja vien kannot metsään.
- Jo vain se sopii.
Saunanojan rajalla
piirioja puikkasi vedet yhtä sarkaa meidän puolelle, siinä lirisi
kesälläkin pieni noro. Seisoskelimme Valton kanssa rajalla,
molemmat omalla puolellaan ja aprikoimme tilannetta.
- Minä kaivatan
piiriojat auki, ei tässä isoa työtä olekaan, mutta kun ajattelin
ohjata tuon veden kulkemaan tätä meidän välistä ojaa myöten.
Saan sillä tavalla tämän perän samaan lohkoon muun pellon kanssa.
- Kaiva pois vain,
ei se minulle mitään tee. Oletkos katsonut, että tässä on
erittäin multavaa maata?
- Olen sitä
kourannut, mistä lie tähän siunaantunut. Kävelimme tahoillemme.
On minulla vielä
aika työ saada pellot nykyaikaiseen kuntoon, salaojitus on vuorossa
piiriojien kaivuun jälkeen. Mietiskelin työtä ja sen aiheuttamia
kustannuksia. Paras olisi saada se kaikki kesässä tehtyä. Otan
yhteyttä salaojitusteknikkoon, että saan kartat, joiden mukaan
Ojasen Mikko sitten voi täräyttää koneensa kaivuupään peltoon.
Lehtimäessä oli
ryhdytty myös salaojitukseen. Menin sinne katsomaan työn
edistymistä. Mikko ohjasi traktoriaan peltoon ennakkoon asetettujen
korkeusmerkkien mukaan. Näin saataisiin vesi kulkemaan tasaisesti
putkistossa pois pellosta. Mikon traktorin perässä oli teline
tiiliputkia varten, ja pieni istuin. Siinä oli putkien laskijan
paikka. Punaiset pötkylät työnnettiin toinen toisensa perään
tiiviisti koneen tekemään syvään uraan.
- Annakkos, minä
koetan myös tuota putkittamista. Mies hyppäsi alas, minä kiipesin
tilalle ja kiiruusti aloin asettaa putkia kouruun. Menimme vetisen
ojan yli, ja minulta hieman käsi herpaantui. Putkistoon tuli pieni
katkos,ehkä sentin verran. Heikki sen heti huomasi ja mutisi siitä
ääneen. Oikeassa hän oli, työ oli tehtävä huolella, putkiston
tuli toimia seuraavat sata vuotta.
Kotona ruokapöydässä
juttelimme ojituksesta.
- Kuules, tuolla
Maaseudun Tulevaisuudessa oli ilmoitus traktorikaivurista. Se on
käytetty, vaikuttaa halvalta. Minä tarvitsen työssäni sellaisen,
mitäs sanot, jos menen sen hakemaan?
- Kyllä minä
tiedän, ettei täällä mitään ollut valmiina. Kyllä ojat täytyy
kaivaa ja pitää auki. Osta vaan, jos olet rahoituksen miettinyt.
- Olen, metsästä
alkuinvestoinnit täytyy ottaa, eihän tämä vielä paljoa maksa.
Mutta sitten Mäkisen Aarnella on vanha etukuormaaja, kävin sitä
katsomassa. Ei pidä kummoistakaan hintaa sillä, ja voisin maksaa
sitä vaikka työllä Aarnelle.
Lauantaina saunan
jälkeen ajoimme Sammaljoelle Harria ja Anjaa tapaamaan. Harri aikoi
ostaa kaivurin, ilmoitus oli myytävästä koneesta Alavudella.
- Mitäs sanot
Pekka, otatkos minut Sydänmaan piiriojien kaivuuseen, jo ostan
tollasen laitteen?
- Tietenkin, mitäs
sitten. Mennäänkö maanantaina ostamaan se?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti