Kajastus
Vanhan isännän
jäljiltä ei talossa ollut oikein mitään käyttökelpoista. Olin
toki sen jo nähnytkin. Autotallissa oli Markuksen ja Antin joitain
työkaluja ja sekalaista ruuvia ja mutteria. Käsisahoja löytyi,
nekin melkoisessa ruosteessa käytön puutteesta. Puusuojassa oli
timpurin saha ja kirves, siellä ne saivatkin pysyä. Pihan laidalla
oli vanha useamman hevosen vedettävä oja-aura. Se oli kyllä
mielenkiintoinen työkone, mutta eihän sillä mitään voinut tehdä.
Ajattelin sen joutavan ,museoon, muttei minulla ollut aikaa siihen
harrastukseen. Suulin edessä oli vanha öljymoottori, puiseen
kehikkoon rakennettu. Sitä saattaisin tarvita. Oli vielä
hevosvetoiset niittokone ja heinäharava, suulista löytyi puinen
Sampo puimuri pölyn ja ruumenien keskellä. Se tuntui vielä
pyörivän, kun siivapyörästä koetin liikahtaako se. Hevoskärryjä
ei enää ollut, riihen sivulla oli sontakola. Mainio laite, pieni
kola isojen puupyörien varassa. Hyvän siitä teki mahdollisuus
kipata kuorma pellolle. Sellaisia sontakasoja näkyi 60 ja 70
luvuilla vielä sarkaojitetuilla pelloilla. Suoriin kasoihin
ajettuina ne muodostivat soman näyn, työteliäisyydestä ja
varallisuudesta. Ei pikkutilalla ollut paljoa eläimiä, eikä
sontaakaan. Kasat ajettiin keväällä pelloille lumien aikaan.
Kaikilla maatalon töillä oli aikansa. Oli talossa vielä turpeen
nostopaikka Vaununperän perällä suolla. Siellä oli eri talojen
palstat, mistä nostivat turpeensa. Sitä käytettiin kuivikkeena
navetoissa, ja siihen se hyvin sopikin. Turpeen laidasta polkaistiin
lapiolla pala irti, nostettiin se kyljelleen kuivumaan. Siitä se
sitten syksyn tullen ja joskus vasta talvella ajettiin kartanolle.
Oli Innanmaassa vielä lapio ja talikko sekä heinähanko. Navetan
jauhohuoneen nurkasta löytyi vielä vanha koneellisen lypsyn sanko,
alumiininen ja tiiviillä kannella varustettu. Siihen johdettiin
utareista maito. Sangon täytyttyä se kannettiin pränniin ja
kaadettiin tonkaan. Tonkaa jäähdytettiin kylmässä betonisessa
vesiastiassa. Siihen lisättiin kesällä purukasasta jäätä, jotta
maito pysyi ykkösluokassa. Löysinhän vielä tallin perältä
lypsykoneen alipainepumpun. Niitä sitten katselin ja mietin mitä
niillä voisin tehdä. Lypsyyn ne eivät enää käyneet, jotain
muuta sitten voisi kokeilla.
Kuivuria ei
Innanmaassa ollut, oli vain pellon laidalla pienen matkan päässä
talosta musta riihi. Sen sisälllä oli kaikki menneen ajan jäljiltä,
uuni nurkassa, jykevä lattia, savun kolo lauteiden vieressä
seinässä ja orret katon rajassa. Hirmuisten lattialankkujen raoista
voisi vielä jokusen rukiin siemenen löytää, sinne ei hiiren
hammas ollut yltänyt.
Riihen jatkeena oli
suuli, sinne heitettiin puimisen jäljiltä oljet seinässä olevan
aukon kautta. Suulissa oli rautalankakeriä, niitä oli myös
ulkoseinillä, heinät aikoja sitten kerien läpi kasvanut. Niitä ei
maasta tahtonut saada irti ja kuormaan. Sinne ne kuitenkin aikanaan
revin ja ajoin ne monttuun. Se oli vielä pidemmällä peltotien
laidassa. Hirmuinen aukko, jonka kitaan oli kymmeniä vuosia kaadettu
kaikki tarpeeton tai lopullisesti särkynyt.
Kävelin navetan
ylisille tarkastamaan paikkoja. Valtteri oli varoittanut välikaton
olevan jo paikoin laho, etenkin navetan yllä. Ylisen lattia oli
täynnä olkien ja heinien rippeitä, akanoita, pölyä,romua ja
komeat kiesit. Ne Valtteri oli teettänyt itselleen vielä vanhoilla
päivillään.Aika oli kuitenkin ajanut kiesien ohi, ne saivat
rauhassa pölyyntyä parvella. Pyyhin kädelläni pölyä lokakaaren
päältä. Maali oli komeasti paikoillaan, samoin koristeraidat
rattaiden pyörissä. Näyttelyyn oli voinut viedä pienellä
laitolla.
Moottorisaha oli
minun ensimmäinen hankinta, Huskvarna, hyvä peli. Se saikin sitten
kyytiä ensimmäisenä talvena Humalisjärven hakkuulla. Pyöreä
viila oli tarpeen. Kävin Lehtimäessä opettelemassa terän hiontaa.
Heikillä oli tapana vuorata keittiön pöytä sanomalehdillä ja
tehdä siinä vähäiset huoltotoimet.
- Katsos, tässä
teräketjussa on leikkuhampaat kahteen suuntaan. Viilataan ensin
toisen puolen hampaat, niin saadaan tehdä se samassa asennossa.
Heikki alkoi työntää viilaa tarkasti hampaan urassa sen
suuntaisesti. Saha oli pöydällä laippa poispäin viilaajasta.
- Sitten käännetään
saha laippa itseä kohti ja tehdään sama toisen puolen hampaille.
- No hyvin käy,
annas kun minäkin koetan.
- Kaikki riippuu
vakaasta kädestä, viila ei saa hempata kuin hullun kulli ylös
alas.
- No mutta, mitä
sinä, naurahti Ilmi työntäessään hellaan klapeja kahvin keittoa
varten.
- Tuos Jukka se
viilaustuki. Vilaus vain, ja Jukka kopsautti tuen pöytään. Heikki
kiinnitti sen laippaan, terä pääsi kulkemaan. Tuesta säädettiin
viilan asento terän kourun suuntaisesti.
- No nyt voit
viilata. Hetken sitä opettelin. Viila liukui hyvin vain oikeassa
asennossa. Muuten se jumitti.
- Saat lainata tätä
omaa sahaasi varten.
Seuraavana päivänä
lähdin autolla Virtasen Osmon kanssa Vauranojan romukauppaan, tai
siis kentälle. Sieltä aioin hakea peräkärryn. Se oli
kuorma-autosta matalilla laidoilla vetopäällä. Siinä oli
vaihdelaatikko paikoillaan, joten siihen saattoi kytkeä vetoakselin.
Siellä se kärry oli muiden romujen joukossa, sellaisena kuin oli
luvattu. Osmo sitä silmitteli, kurkki renkaita ja kokeili vaihteita.
-Kyllä sinä tästä
kärryn saat, voit vielä kytkeä vedon päälle, jos vain hammastus
jotensakin sopii. Muttet sinä sillä voi asfaltilla vedättää,
kuluu renkaasi. Mutta pehmeässä pellossa se ei niin haittaa.
Ostin kärryn,
lupasin tulla parin päivän päästä hakemaan.
Olin lukenut
traktorin myynti-ilmoituksia Maaseudun Tulevaisuudesta. Fordson Major
Virroilla olisi sellainen kuin ajattelin tarvitsevani. Hintakin oli
sopiva. Kulmalan Mikko lupasi lähteä sitä hakemaan
kuorma-autollaan. Siihen meni päivä, ja kopiton sininen voimanpeto
jyristeli pihaan. Vuokralainen siihen meteliin tuli mukaan katsomaan.
- Jahas, sinä olet
ostanut ensimmäisen koneesi, on aika jyty peli. Hänellä oli
itsellää 35 punainen Ferguson. - Näistähän sanotaan, ettei niitä
kannata päivän aikana sammuttaa. Saa ruksuttaa ruokatunnitkin. Jaa,
sinä sammutit kuitenkin, naurahti kun minä hyppäsin pukilta.
- No sammutin,
olkoon tässä pihassa, täytyy sitä vähän katsella ja tehdä
öljyn vaihto, niin ja suodatinkin täytyy vaihtaa. Katselimme
yhdessä uutta hevosta ja peltoja, missä sitä sitten tarvittaisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti