Kevättöitä v. 2018

Kivipenkin päällä kivi

Aurinko lämmittää kylmän yön päätteeksi. Oli ollut pakkasta, maa valkoisena vielä puoli seitsemältä. Puutarhatraktorin akkua latasin parina päivänä. Poistin suojapeitteen, jonka alla traktori talvehti. Kuusi oli tiputtanut neulasiaan peitteen mutkaan, olipa iso käpykin vierähtänyt koneen päälle. Minulla on kaksi avainta virtalukkoon. Jokaisena syksynä laitoin ne varmaan paikkaan. Jokaisena keväänä hain niitä vimmatusti. Toinen avain on niin varmassa paikassa, etten sitä enää löydä. Sitten keksin hyvän paikan. Jätin avaimen työhousujen taskuun, siellä se oli edelleen kun puin housut jalkaani. Vedin ryypyn päälle, laitoin kaasun isolle ja starttasin. Vov vov pyöri moottori ja paukahtaen lähti käyntiin. Brigs ja Stratton on varma kone, amerikkalaisissa hävittäjissä oli tehtaan moottori toisessa maailmansodassa. Hurmaantuneena ajoin pihasta tielle, tempaisin leikkurin pyörimään, ajoin aidan sivua. Leikkurit laitoin korkealle vivusta. Hurja ilmapyörre syyti roskat ja vaahteran nenät nurmikkokaistaleelta aidan juureen. Tämmöinen haravointi sopii minulle kyllä. Ajelin pihassa nurmialueen puhtaaksi kevään roskista. Meillä kasvaa jo sammal komeasti pitkin pihaa. Puutarhalehdet vihaavat sammalta. Minusta se on kaunis. Kun saisin vielä nurmikon heinät häipymään, niin tasainen kaunis ja pehmeä matto peittäisi tontin. Olen ajatellut maalaavani eteisen lattiat sammaleen vihreällä, kattoon taivaan sini ja muutama tähti.

Paula heilutteli mukia kädessään ja osoitti maagisella sormellaan taloa päätyyn. Ajoin sinne, pysäytin moottorin ja kuulin saavani kahvia sinne. Istahdin päädyn penkille, Paula toi kahta mukia käsissään. Korput olivat hänellä taskussaan.

Auto on saanut olla pihalla siitä asti, kun enimmät pakkaset hellittivät. Kyllä talli hyvä on, mutta se ikuinen ovien avaaminen ja sulkeminen on alkanut rassata. Miten helppoa onkaan luiskahtaa sisältä muutamalla askeleella auton auringon tuottamaan suloiseen lämpöön. Mikä minulle tuli, kevään höpsähdys. Hain romulasta painepesurin, selvitin puutarhaletkut, työnsin letkun pään vesiliittymään ja toisen pään pesuriin. Aloin pestä autoa, suihkutin paineella koko auton, pyörät ja kotelot. Vaihdoin letkuun pesuharjan ja pesin uudelleen harjan avulla. Lampaan nahasta tehtyä säämiskää parempaa ei maailmassa ole. Kuivaus käy sillä hyvin, välillä vaan puristaa vedet pois. Olen minä ikkunalastallakin kuivannut. Hyvin se käy, ammattipesijät saavat auton sillä kyllä kuivaksi. Minulle säämiskä on parempi.

Ajoin auton pois asfaltilta, ja aloin suihkuttaa sitä puhtaaksi. Kyllä siihen olikin kertynyt likaa talven ja syksyn aikana. Hyvin sujui, harjaa ei siihen työhön tarvinnut hakea. Avasin autotallin ovet, hain auton ja ajoin sen suoraan sisälle talliin. Sepä luiskahtikin mukavasti penkiltä nousematta.

Vein letkut ja pesurin paikoilleen ja aloin katsella mistä löytäisin vapaan ämpärin. Yleensä niitä kyllä pihalla aitan nurkalla on. Vaan ei nyt yhtäkään. Huomasin valkoisen kukkaruukun aitan rappujen alla. Hain haravan ja koukin sen esille. Aitasta otin rottinkisen pallin ja kävelin ne mukanani etupihan kukkapenkille. Minulla on siinä ensin reunakasvina erilaisia kuunliljoja. Ne nojaavat isoon kivikehään. Kehän takana on vapaata kävelytilaa penkin ympäri. Siihen laitoin värillisen hakkeen. Aivan keskellä on vielä isommista kivistä koottu pieni penkki. Sen nostin noin metrin korkeuteen ja istutin siihen keskelle mehitähden pelkkään hienoon hiekkaan. Monet vuodet tuo maksaruoho kasvoi ja täytti koko penkin, kunnes pari vuotta sitten siihen ilmestyi sammalta yhdelle sivulle. Katselin taistelua, jota mehitähti hitaasti hävisi. Kitkinkin joskus sammalta, mutta nyt annan sen valloittaa puolet penkistä.

Sammaleen tilan valtaus mehitähdeltä

Samalla isot kivet penkin ympärillä alkavat saada erilaisia jäkäliä harteilleen. On sinne sammaltakin ilmaantunut. Vuosia sitten koetin saada sadalla eri tavalla sammalta kasvamaan kivien päälle, piimästä keskikaljaan. Ei mitään vaikutusta. Ainoa paikka missä sammal kasvoi oli tiilikatto. Siellä se ei olisi saanut kasvaa. Lopulta notkea nuori mies pesi kattomme painepesurilla, ja viimeiseksi levitti myrkyn. Ei ole sammal kasvanut siellä enää. Sen sijaan sitä on ilokseni alkanut ilmaantua sinne tänne kivien pintaan, nurmikon lisäksi.

Kuulin äkkiä kurkien huutoa, nostin päätäni saadakseni selvää suunnasta. Järveltä kuului. Sitten, korkealla pääni päältä näin kurkien parven. Juoksin sisälle, otin kamera ja säntäsin rappusille. Kamerani on aina valmiina, joten katsoin etsimestä, missä ne menivät. Sain muutaman laukauksen, kunnes tarkennus hukkasi kurjet. Sain manuaalisesti ne näkyviin, ja lauoin niiden perään. No, ainakin tällä kertaa kerkesin. Yleensä ne menevät, joutsenet, hanhet, kurjet, niin nopeasti, etten millään kerkiä juhliin mukaan. Olen sitten ollut pihassa töissä kamera taskussa, pieni Ixus, muttei ole huutoa kuulunut.

Kurjet yrittelivät hakea auran muotoa

 

Istuin jakkaralla ja nostelin penkistä vaahteran siemeniä purkkiin. Se täyttyi, ja kävin tyhjentämässä sen kottikärryille. Paula haravoi villipuutarhaa ja katseli kukkapurkkiani. ”On siellä vapaita ämpäreitäkin.” ”Olkoon vaan, tämä tarttui käteeni.” Jatkoin nyppimistä. Niskani väsyi, niveleni venyivät tuskallisiin asentoihin, takapuoli puutui. Olkoon, ei näitä kukaan varasta, jatkan huomenna.