Kevät on edennyt
hurjasti. Tavalliseen tapaan olen taas myöhässä pönttöjen
putsaamisen ja uudelleen asentamisen kanssa. Minulla on pihapiirissä
vajaan kymmenen pönttöä. Hieman joudun fuskaamaan, sillä
kunnostan joka kevät vaan osan pöntöistä. Lähdin työhuoneelle,
otin porakoneen ja nostin lattialla olleen pöntön pöydälle.
Valitsin sopivaa porakärkeä, koneessa oli kiinni peräkkäin kaksi
kärkien jatko-osaa. Yritin irrottaa ne toisistaan. Ei irronnut. Vein
osat viilapenkkiin ja paukautin vasaralla, niin johan irtosivat.
Pöntön pohja oli auki, ja valmis kiinnitettäväksi. Kaksi
teräslankaa kulki pohjan yli, ja kun ne viritti laidalle, niin
lenkkeihin sai hyvin ruuvit. Rannan Mikko minulle oli sen pöntön
tehnyt jo vuosia sitten. Mukava mies ja moniosaaja Raumalta, on vaan
maannut mullissa useamman vuoden. Ehti tekemään minulle vieläkin
käytössä olevan roskakatoksen.
Otin kärkien rasian
mukaani toiseen taskuun ja muutaman uuden ruuvin toiseen. Pihan
laidalla on pieni huvimaja, sain sen vuosia sitten Kuulialan
Jussilta. Jussi sai minulta soutuveneen. Majan räystään suojassa
oli vanha pönttö kiinni. Siinä on sinitiainen pesinyt jo vuosia.
Ei pelkää, vaikka olemme majassa kahvilla. Valitsin sopivan kärjen,
ja aloin porata pöntön kiinnikkeitä irti. Tietysti päräytin
poralla väärään suuntaan, ja metallihileet nousivat reiästä.
Käänsin suunnan ja koetin uudelleen. Ruuvi ei noussut. Olkoon,
ajattelin ja porasin ylemmän ruuvin irti. Sitten aloin kitkutella
pönttöä, kas, siinä oli vielä kolmaskin ruuvi piilossa. Lisäsin
hieman voimaa kitkutteluun, ja sain pöntön irti. Laitoin tilalle
Mikon tekemän.
Kävelin pöntön
kanssa penkille ohi hyönteishotellin. Kurkkasin, josko siellä joku
olisi talvehtinut. En ainakaan huomannut mitään. Irrotin vanhan
pöntön kannen, ja poistin sieltä kahden vuoden pehmikkeet. Linnut
ovat ohjelmoituja pesän pehmustajia. Turha sinne on mitään laittaa
valmiiksi, emo tuo joka tapauksessa omat petivaatteet. Minulla on
aitassa rulla tervattua pellavaa. Sieltä olivat käyneet kiskomassa
pesäaineita. Minä sitten keväisin leikkaan siitä rullasta
saksilla muutaman tukon, ja vien tukot eri puolille pihaa. Näkyy
kelpaavan.
Ruuvasin kannen
kiinni ja ajattelin viedä sen aitan kylkeen. Nurkalla huomasin
tintin tarmokkaasti nokkivan vanhan pöntön suuaukon reunoja. Jäin
sitä katselemaan, ja yritin ottaa siitä kuvan. Kännykkä kuntoon
ja tavarat maahan. Porakonen kopsahti nurin, tintti katsahti minua ja
väisti pesältä. Jätin sitten sen pöntön rauhaan ja vein
pönttöni toiselle puolelle aittaa. Siellä on ollut monta vuotta
pesä korkealla rästään suojassa. Useina vuosina siinä oli
sinitiaisen pesä. Kylmänä keväänä, poikasten ollessa jo
kuoriutuneita, emojen oli pakko muuttaa etelämmäs. Poikaset
paleltuivat, 4 niitä oli. Sen jälkeen siinä ei ole ollut
kertaakaan pesintää. Ruuvasin uuden pöntön siihen alapuolelle.
Sinitiainen on
ensimmäinen pesijä, sillä kun on pihalla reviiri, ja se on ollut
laudalla syömässä koko talven. Muutoaalto saapuu, ja kirjosieppo
alkaa vallata tintin pesää. Se laittaa oman pesänsä vaikka
sinitiaisen poikasten päälle. Meillä oli vuosia sitten pönttö
autotallin päädyssä ja aitan seinällä. Väliä siinä on
kuutisen metriä. Sinitiainen pesi toiseen ja kirjosieppo toiseen
pönttöön. Tintti oli meidän tuttu, kävi kädellä syömässä,
kun vaan sen ojensi. Tulimme mökiltä käymään. Tintti kiiruhti
hakemaan ruokaa poikasilleen. Kirjosieppo istui aidan seipään
päässä, ja vahti. Se syöksyi tintin perään, nokkasi selästä,
tintti pudottautui maahan ja lensi siitä Paulan kädelle hakemaan
pähkinää. Mikään ei auttanut, sieppo hyökkäsi aina. Minä
menin sitten seisomaan eteen, kirjosiepon reitille. Tintti pyrähti
pesästä, sieppo ponnahti liikkeelle. Minä levitin käteni, ja se
palasi takaisin. Näin tintti sai ruokittua poikasiaan, sillä
kertaa. Pesinnän jälkeen tarkastin tintin poikueen. Siellä oli
kuivettunut jo aivan emonsa väriseksi kasvanut yksi poikanen.
Poistin sen pöntön käytöstä.
Pihalintuja joskus
autetaan enemmän kuin luonnossa. Ei se kuitenkaan oikein istu,
niiden pitäisi tulla talviruokintaa lukuun ottamatta omillaan
toimeen. Luonnonvalinta hoitaa loput. Vaan on siinä sekin seikka,
että itse olemme pöntöt asettaneet houkuttimeksi pesintään.
Varpusten katoaminen
ihmetyttää, kaksikymmentä vuotta sitten niitä oli piha täynnä.
Pesivät katolla jokaisen tiilen aukossa. Sinitiainen oli
harvinainen, nyt niitä on enemmistö tinteistä. Pikkuvarpuset ovat
yleistyneet, en ole huomannut, missä pesivät. Pahin on jo
tapahtunut, Euroopan laajuisesti. Hyönteiset ovat katastrofaalisesti
kadonneet. Ei tarvitse kesäisin itikoita tuulilasista pestä joka
tankkauksella, josko ollenkaan. Saksasta ja Ranskasta ovat monet
lintulajit taantuneet 40-80 prosenttia, meillä on sama katoaminen
käynnissä. Olin muutama vuosi sitten kesällä Sevettijärvellä
Sanilan porotilalla. Juttelin paikan isännän kanssa ruokaillessamme
siellä. Kysyin sääskistä. Isäntä vastasi: ”Kävin kesällä
Rovaniemellä, ja näin siellä yhden.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti