lauantai 28. huhtikuuta 2018

Kevät etenee v. 2018



Vaahtera on tiputtanut nenänsä yltýmpäri pihaa. Useimmat siemenet ovat jo itäneet, syvä juuri on monen sentin syvyydessä. Jos kitkentä jää yli vuotiseksi, niin niitä on jo hankala saada juurineen maasta. Kolmantena vuotena ei voi kuin katkaista saksilla maan pinnasta jo jykevän varren. Istun siis matalalla jakkaralla ämpäri vieressäni ja nostelen nenät maasta. Haravoida en voi, koska olen laittanut kosolti mustaa katetta penkkien päälle ja väleihin. Puhaltimella koetin edellisenä keväänä. Kävihän se jotenkin pussauttelemalla. Keveät nenät ja keveä karike lensi. Ei niin saanut kaikkia pois. Paikat oli uudelleen käytävä läpi. Siispä tänä keväänä istun monta päivää ämpärin vieressä kitkien ja poimien.
Valmiit penkit palkitsivat kitkijän. Sammal on levittäytynyt maksaruoho penkkiin. Levitköön, kunhan ei koko penkkiä valtaa. Kivien sivuille ja päälle levinnyt sammal on mielestäni hyvinkin kaunista. Kukkapenkissä hennon patjarikon kanssa se kyllä valtaa ja tukahduttaa. Sammaleella on vielä kevät etu puolellaan. Se alkaa heti kasvaa, kun päivälämpötila yltää viiteen asteeseen. Vetelin rikon väleistä pitkäksi luikeroksi kasvanutta seinäsammalta. Hyvin se irtosi.
Penkit olen laittanut isojen kivilohkareiden eteen. Kuunliljat kasvavat hyvin, ja peittävät tavalliset rikkaruohot alleen. Nurmikon leviäminen on vallatonta. Olen kaivanut ojan siihen penkin eteen. Lapiolla viistoon pistäen ojat ovat hetkisen kauniita. Juuret etenevät hirmuista vauhtia, ja pian penkki on taas vallattu. Aivan riivattu on juolavehnä. Sen vaakasuorassa etenevät juuret menevät vaikka perunasta läpi. Olisikin vain yksi tai kaksi juurta, ei, ne haarautuvat ja muuttavat suuntaa niin, että lopulta maan sisässä on kudottu matto. Sellaista ei voi kitkeä ilman, että koko penkki nousee ilmaan. Sinulla on hieman rauhallisempi ja syrjäisempi lohko. Hyvällä tuurilla sinne on pesiytynyt vuohenputki. Sen juurien leviäminen on saman laista kuin juolavehnän. Tämä putki peijakas vaan menee syvemmälle. Siinä on sitten pisteltävä lapion syvyydeltä saadakseen kaikki pois. Onhan niitä muitakin, mutta niiden kanssa pärjää kitkemällä, paitsi humalan. Sitä piti istuttaa pitkin kivimuurien laitaa ja pisteaidan päätyyn. Ihanasti se kasvoi, monta metriä kesässä. Aita lahosi vuosien kuluessa korjauksista huolimatta. Se oli korjattava pois. Humala oli ehtinyt valloittaa laajan alueen aina kuusen juurelle saakka. Luulin sen poistamisen olevan helppoa. Ajoin leikkurilla yli. Humala oli kasvattanut lihavina vuosinaan puolen ranteen paksuiset sitkeät juuret. Se kasvoi hitaasti koristepensaan juurella, kiven laiteilla ja nousi ylös kuusen oksia. Urhoollisesti ajoin pensaan ympäriltä humalaa matalaksi. Se tarrautui leikkuriin, nousi minun käsille ja kaulaan. Ajaessani eteenpäin se tempaisi ihooni hurjat rannut. Punaiset ja jonkin verran kipeät, varsinkin kaulan ohuella iholla. Voitin taistelun monen kesän jälkeen vasta, kun leikkasin pensaankin maata myöten. Kasvakoon muualla takapihalla.
Humala ei helpolla antanut periksi, kivimuurista se levisi pensasaitaan. Isolehtisenä ja käärmeen lailla kiemurtelemalla se kuristi isäntäkasvinsa. Päätin voittaa aitani pelastuksesta käytävän sodan. Istuin viime keväänä ja kesänä jakkaralla ja aloin pitkävartisilla leikkureilla katkoa aitaa juuresta. Jätin pienet tyngät. Nyt pystyin kiskomaan humalaa kunnolla. Ne hiveät juuret eivät millään antaneet vedolleni peräksi. Ne pitivät lujasti kiinni kivimuurin koloissa. Isäntähumalasta läksi juuria joka suuntaan. Ne taas sopivin välein nostivat pintaan uuden humalan, ja tanssi jatkui. Olin pakotettu juuren katkaisuun vahvoilla puutarhasaksilla.
Tässä istun poimin ja puudun.






 

Sammaleen ja mehitähden kilpailu.
Pahin ei vielä ollut ohi. Olin oikein siirtänyt isokiertoa pihaani pariin paikkaan. Kaunis vaalean punainen iso kukka palkitsi puutarhurin. Kasvaessaan kierto kiertyi pensasaidan vesoihin, kiepautti useamman oksan kasaan ja alkoi kuristaa isäntään. Edes tuulen heiluttaessa aitaa kierto ei irrottanut otettaan ja katkennut. Sen varsi on uskomattoman vahva. Kun riivin sitä pois aidasta oli käsissä oltava paksut hanskat. Muutoin sormet olisivat vahingoittuneet. Kierron juuri on valkoinen kuin parsa. Etenee kuin juolavehnä. Koko aita oli käytävä läpi. Siinä se kesä sitten humahti. Puutarha antaa paljon iloa hoidettuna. Jos ei näe vaivaa, niin puutarha vaivaa.
Tintit saivat viimeisen kattauksen tänä keväänä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti