Viivi Lönnin
piirtämä paloasema
Meille oli
järjestetty tutustuminen Tampereen pääpaloasemaan. Katsoin edeltä
tiedot Vikipediasta. Viivin töitä olen aiemminkin ihaillut,
Jyväskylässä ja Tampereella. Upea Tuomiokirkkomme on myös Viivin
piirtämä, samaa hakattua graniittia on senkin ulkoseinässä.
Lähdin ajoissa ja
tarkoitukseni oli mennä st1 asemalle tankkaamaan. Olen jo monta
viikkoa yrittänyt hyötyä bonus kortistani, kerran olin väärällä
asemalla, kerran olin oikealla asemalla, mutta en saanut alennuksia,
Shellistä. Asema on pikatien varressa Lempäälässä. Pumpulla
työnsin bonuskortin aukkoon, kone käski kääntää
syöttö suunnan. Minä käänsin, kortti tunnistettu. Haa, no nyt,
ajattelin ja työnsin pankkikortin perään. Näppäilin pin koodin
ja aloitin tankkaamisen. Silloin kone ilmoitti, ettei korttiani ole
hyväksytty. Sinne meni taas bonukset, polttoaineen sentään sain.
Finlaysonin kupeessa
Satakunnan kadulla on kansallismaisemamme, punatiilistä kaunista
muurausta ja karkeaksi hakattua graniittia Kurusta. Jugend oli esillä
monien eturivin arkkitehtiemme töissä, Tampereellakin on 10
kohdetta, jotka ovat Viivin piirtämiä.
Kokoonnuimme
pihalla, meitä valui siihen yli kaksikymmentä henkeä, jokusen
tunsinkin ennalta. Alkuun ihailimme kauniita alkuperäisiä ovia,
jotka oli piirretty kaaren muotoon siten, että jokaisesta ovesta oli
suora kulku portille. Ovet oli tietenkin piirretty hevosille ja
niiden vetämille palovaunuille. Sisällä katsoimme, missä oli
pidetty hevosia, josta hälytyksen tullen ne astuivat halliin, ja
katosta laskeutui valjaat. Hevoset kuulemma jännityksen nostaessa
adrenaalia veressä pissasivat hallin lattialle ollakseen valmiina
sotaan tulta vastaan.
Nykyiset paloautot
mahtuvat hyvin ovista ja paikalleen hallissa. Meille esiteltiin
paloautojen varustusta. Kokonaispaino on 50000 tonnia, koneissa on
yli kolmesataa hevosvoimaa, ja ne voivat kiitää sataa
viittäkymmentä. Kyytiin mahtuu ohjaamoon ajaja ja johtaja, takana
on pieni koppi neljälle palomiehelle. Savusukeltajia ja pinnan alle
sukeltajia varten on hiukan isommat tilat, jotta räpylät saadaan
jalkaan. Varustuksia on isosta puhaltimesta Aku Ankasta tuttuihin kirveisiin, moottorisahoja, leikkureita, kankia ym.
Hallin takaseinässä on edelleen alkuperäiset Jugend
puuovet, jotka kapenevat kauniisti yläosastaan. Samoin kaartuvat
karmitkin. Ovet oli maalattu vaalean vihreällä värillä yli koko
pinnan, ja ne näyttivät aivan kuin äsken maalatuilta, 1907.
Paloautojen vieressä
oli lattialla hampurilaisia, palomiesten saappaat ja haalarit kasalla
niin, että palomies voi suoraan astua saappaisiinsa ja vetää
haalarit ylös. Kaikkialla oli tiukka siisteys ja järjestys.
Hälytyshän voisi tulla koska tahansa, ja silloin myös
esittelijämme olisi hypännyt paloautoonsa ja karauttanut muiden mukana
tulta päin.
Astelimme pihalle ja
toiseen rakennukseen, jossa sijaitsi ambulanssien tallit. Niitä
meille tuli esittelemään nuori nainen, ensihoitaja. Hän kertoi
hieman auton varustuksesta ja omasta työstään. Ennen palomiehet
olivat hoitaneet ensiavun potilaille. Nykyisin siinä toimii
lääkinnän ammattilainen. Saimme kuulla erilaisista hälytyksistä,
lyhimmillään matka on jatkunut vain portille, kun on jo tullut
peruutus. Sitten on vuorokausia kestäneitä sotia, joissa on vain
miehistö vaihtunut autojen pysyessä paikoillaan. Nykyään autoissa
on vesi ja vaahto paikoillaan, eikä enää tukeuduta kaupungin
vesijohtoverkkoon. Sitten tuli hälytys. Kaiuttimista kuului
millaiseen tehtävään valmistauduttiin. Se ei kuitenkaan koskenut
meidän esittelijöitämme. Hauskana yksityiskohtana meille
kerrottiin, että palomiehet sanovat tulevansa kotiin, kun he
palaavat talleille. Näimme vielä kuuluisan tangon, joka edelleen on
käytössä miehien kiiruhtaessa toisesta kerroksesta autoille.
Kävimme myös
kellarikerroksessa palomuseossa. Sen olivat rakentaneet eläkkeellä
olevat palomiehet. Sinne oli paljon pelastettu esineitä ja
valokuvia, hieno kokonaisuus. Kiitimme opastamme raikuvilla
aplodeilla.
Kävelimme asemalta
sillan yli Plevnaan syömään.
Paluumatkalla
huomasin Pikku Vuolteella taas joutsenen, jota arvelin
pikkujoutseneksi. Käänsin auton, ajoin tien sivuun ikkuna auki ja
kamera valmiina. Joutsen oli uinut puiden taakse, ja minä nousin
autosta. Laskeuduin rinnettä ja näin sen uivan, laukaisin muutaman
kerran ja yritin edetä hyvälle hollille. Niitä olikin kaksi,
näkyivät hyvin. Otin asennon ja laukaisin. Etsin oli musta, ja
siinä luki: Lataa akku.
Olipas vauhdikas ja mukava kertomus! Vivin työt ovat upeita. Kiinnostus heräsi myös tuohon kellarin museoon. Onkohan tuo tapa kerätä vanhoja tavaroita museoksi monellakin paloasemalla? Meillä Hämeenlinnassa on meinaan kanssa paloasemalla museoituna tavaraa. Lisää tarinoita odotellessa,
VastaaPoistaKiitos!
- Anne
Kiitos, mukava saada kommentteja.
Poista