Lehmät laitumelle ja vastoinkäymisiä v. 1966

Kevään ensimmäinen laitumelle lasku

Lehtimäen uusi navetta oli valmistunut, ja lehmät olivat ensimmäiseen talveen tyytyväisiä. Tieten myös kanat, jotka olivat saaneet navetan parvelle oman lämpöisen pesänsä. Ilmi sinne aina pari kertaa päivässä kiipesi ruokkimaan ja keräämään munat. Pekka oli käymässä kevään valmisteluja katsomassa, istui keittiön pöydän ääressä. ”Kuules, me lasketaan tänään lehmät laitumelle. Tulisitkos vähän auttamaan siinä?” ”Tieten tuun, koskas se tapahtuu?” ”Minä olen tehnyt laitumen valmiiksi tonne alapäähän, mutta sinne on vähän matkaa, mentäs vaikka heti.” Ilmikin tuli katsomaan miesten eläinten päästöä. Navetassa oli komeita eläimiä parhaassa tuotantokunnossaan, lisäksi isoja hiehoja valmiina kohta astutukseen. ”Minä avaan tämän päätyoven, tässä on hieman ahdasta, minä menen ensimmäisenä Kaunokin kanssa, se on kokenut tämän jo monet kerrat. Ovelta johtaa laitumelle aidattu tiemaa, siinä on paimenpoika molemmin puolin.” ”Täytyy sitten samalla kun menette ulos katsoa, etteivät ota kurkkuunsa tuosta laarista siemenperunaa, niinkin on joskus käynyt.” Ilmi oli lehmistään huolissaan. ”Elikot ovat jo vaistonneet pääsevänsä ulos, ne ovat levottomia.” ”Pekka, tuo sinä tuo hieho perässä, sillä on jo nuora kaulassa.” Heikki avasi portin, Pekka otti taluttimesta tiukan otteen, Kaunokin kytkyt irrotettiin, Ilmi avasi oven. Hieho tempaisi päätään, käännähti ovelle, Kauno lähti ryntäämään takaa ohi ahtaassa solassa. Heikki löi kämmenellään hiehoa takapuoleen, se oli poikittain hänen ja Kaunokin edessä. ”Mene sinä ensimmäisenä!” Hieho loikkasi pihalle, Pekka piti lieasta tiukasti kiinni ja tempautui ulos pielien kolistessa. Ensimmäinen kevät villiinnytti kokemattoman eläimen, se alkoi loikkia vauhdilla kaukana alarinteellä olevaa laidunta kohti lankojen välistä kujaa. ”Em perkele laskekkaan irti, juostaas ny.” Pekka huusi mennessään Ilmin katsellessa kaksikon koikkelehtimista. Kaunokkikin oli päässyt pihalle ja Heikki saattoi vain katsella menijöiden perään. Tulivat portille, se oli kiinni. Hieho painoi päin lankoja, Pekka jäi väliin. ”Ai saatana kun sähköttää, äläs ny hosu, mä avaan kyllä…”, silloin hieho loikkasi päin porttia. Sen etujalat menivät lautojen väleihin, takusilla se kuitenkin ponnisti eteenpäin. Portti repeytyi hieman, antoi periksi ja sinne meni. ”Piru, sitä laitumella pitelemään, senkus meet, haen liean myöhemmin.” Heikki asteli rauhallisesti Kaunokin kanssa alas, Ilmi oli laskenut muut elikot tulemaan heidän peräänsä. Sinne menivät, ei mitään ongelmaa, porttikin saatiin kiinni. ”Minä kyllä kattelin ja aattelin, että nyt menee jalka poikki, kun se sotkeutui portin  lautojen väliin.” ”No ei, onneksi tässä oli kokenut laskija ensimmäisenä, mutta olisipa tässä ollut joku kokematon, niin toista olisi tiennyt.”

Kylvöt oli taloissa tehdyt. Viimeisetkin hakamaat ja metsien sisällä olevat pellot nousivat oraalle. Isännillä riitti aikaa korjailla laitumia, kävellä peltoja, katsella elon kerääntymistä. Tulivat sateet ja ukkoset, kastelivat hyvin vielä korsiintumatonta viljaa ja heinäisiä laitumia. Sateen jatkuessa elikot alkoivat hakeutua hiukan suojaan, yleensä ei muuta ollut kuin laitumen reunoilla kasvavat puut. Niiden oksistot hieman vaimensivat veden valumista karvaiseen selkään. Jylinä lisääntyi. Lehtimäki oli rakennettu vähäisen mäen töyrään ylimmälle paikalle. Talon ja navetan välissä kasvoi komea mänty, liki navetan seinää. Laidun oli aidattu siten, että elikot pääsivät männyn juurelle. Ilmi ja Heikki olivat sisällä kun räjähti. Hirmuinen pamaus ja jylinä aivan täräytti taloa. ”Herranjestas, löikö se taloon?” Ilmi parkaisi ja Heikki ryntäsi ikkunaan. ”Se löi eläimet maahan, osui mäntyyn!” Juoksivat molemmat sateessa maassa makaavien lehmien luokse. ”Henki pois, nämä kuolivat kerralla.” Heikki kumartui tunnustelemaan jokaista makaavaa, ei eloa missään, vain yksi hieho oli pystyssä ja ammui hätäänsä. ”Meiltä meni koko karja. Näitä ei voi käyttää enää mihinkään, veri on maksoittunut sähköstä, ei toinna edes pistää.” ”Hyvät ihmiset sentään, mitäs nyt tehdään, minä päästän ton yhden sisälle.” Menetys oli hirmuinen, talon tuotantoeläimet menivät kuoppaan kerralla. Siukon Rauno saapui kaivurillaan, teki valtavan kuopan pellon alalaitaan ja vieräytti sinne kuusi lypsylehmää ja kaksi hiehoa. Pekan katsellessa Heikin kanssa eläimet peittyivät siniseen saveen.