Punkalaitumella saunassa v. 1973

Saunamatka Punkalaitumelle

Keskikesä. Viitaset Ruotsista olivat Heikin apuna heinäpellolla, tyttäret ja vävy shortseissaan ja paidattomina. Nahka paloi jo ensimmäisenä päivänä ja hellät kädet menivät rakoille. Hymyssäsuin kuitenkin juttelivat Pekan poiketessa työmaalla. ”Joka kesä te kans jaksatte täällä töissä käydä.” ”Kyllä, tämä on vastapainona talven töille, nuo tytötkin ovat jo kasvaneet isoiksi ja riuskoiksi. Karilta nyt työt sujuvat. Pari päivää menee mukavasti ja saa samalla autella Heikkiä.” Pitivät pientä kahvitaukoa istuskellen heinäseipäiden varjossa. Illalla Paula ja Pekka poikkesivat käymään. ”Kyllä nuo Viitaset ovat isona apuna.” Ilmi oli mielissään. ”Nytkin tehtiin aika rupeama, mutta kyllä heidän vaalea iho taas paloi.” ”Jos heinän paalaisi, niin olisi siinäkin työtä, paali kun painaa kymmenen kiloa, siihen täytyisi palkata joku ajamaan. Näin on hyvä, saadaan omalla väellä tehtyä latoon ajokin.” Heikki oli aina tarkkana kustannuksista. Muutamaa vuotta aikaisemmin Pekka oli hankkinut kylvölannoittimen, sillä jäi yksi vaihe peltojen ajelussa pois. Heikki oli pyytänyt ajamaan heidänkin kylvön yhdellä lohkolla. Työt sujuivat hyvin, Pekka teki kaiken niin nopeasti ja tehokkaasti kuin kykeni. Sisällä kahviteltaessa tuli maksun aika. Ei ollut Pekka vielä oikein tullut tutuksi taksojen kanssa. Maaseudun Tulevaisuudesta oli lukenut tuntitaksoja eri koneille. Sen mukaisesti määräsi hinnan, kolme ja puolisataa markkaa. Seuraavana keväänä Heikillä oli oma kylvölannoitin. Sen nähdessään Innanmaan isäntä vasta huomasi edelliskeväisen hintansa olleen turhan kovan. Rahaa ei sitten enää käsitelty, tehtiin työ työstä.

Istuttiin taasen Lehtimäen keittiössä kahveilla, Ilmi kaatoi kuppeihin, Heikki käski ottaa kastamista. ”Lähtisittekös Punkalaitumelle katsomaan, siellä on minun siskoni nyt miehensä kanssa Helsingistä. Heillä on pihasauna ja talo, jota ovat kunnostelleet. Eteisen lattia on sammaleen vihreä ja katto taivaan sininen.” ”No jopas, on heillä ainakin ollut rohkeutta tehdä oman mielensä mukaan, mennään vaan, onko sulla jo aika varattuna?” ”Lauantaina siellä olisivat myös minun vanhempani, silloin voitasi mekin mennä.” ”Jaa Semmi ja Kerttu. Minä muistan hyvin Semmin latotanssit. Ne olivat sitten mukavat.” ”Semmin vävy on sitten kova saunomaan.” Heikki vähän varoitteli. ”Jaa, minua ei kyllä saa lauteilta ihan äkkiä alas. Minä olin Niinisalossa ollessani kerran kavereitten kanssa Kankaanpäässä saunomassa ja uimassa. Mennessäni taas saunaan oli siellä melkoisen kuuma. Äijiä istui lauteilla ja pikkupoikia kärvisteli hieman alempana. Löylykipon pitelijä heitti lisää. Pikkupojat pakenivat. Tuo onneton paiskasi lisää löylyä. Minä siihen: ”Kyllä täällä on jo aika sopivasti löylyä.” Vastaukseksi siihen tuo toinen paiskasi taas pari kipollista lisää. Äijät kyyristelivät jo pahoin. Minä jatkoin: ”Mistä sinä olet karannut, on täällä muitakin saunojia.” ”Tulkoot sitten tänne, kun minä olen lähtenyt.” Jaha, siitä sukeutui ottelu, ajattelin etten täältä lähde ennen kuin tuo isottelija lähtee ensin. Hän heitti lisää vettä kiukaalle. Minua nipisteli jo aikas lailla korvista ja harteista. Istuin kuitenkin suorana ja huolettoman näköisenä. Kaikki muut hyökkäsivät ovesta ulos mölisten. En nyt vasiten pyytänyt heittämään lisää, mutta tiesin tuon toopen kyllä kohtaavan nyt voittajansa. Heitti turjake vielä, kipollisen vain. Istuimme paikoillamme, heitti toisen. Sen vielä kestimme yhdessä. Turjake kimmahti rappusia alas kippo kädessään, heitti sen tyhjäksi mennessään kiukaaseen. Ovi kolahti. Nyt sain minäkin kumarruttua löylyä vastaan, mutten lähtenyt, ennen kuin olin senkin kipollisen nauttinut. Ulos tullessani näin tulipunaisen täysin voipuneen turjakkeen istuvat suihkun alla, missä hänen kaverinsa häntä hoivasivat.” ”Olit sinä aika löylyissä. Ei Punkalaitumella varmaan niin kovaa kisaa tule.”

Istuttiin autossa, santatie pölysi pyörissä, mentiin Roismalan ohi Punkalaitumen tietä. ”Minä en ole ilmoittanut tulostamme, haluan yllättää siskoni.” Ilmi sanoi olevan mukavaa mennä näin. Sisko oli monesti heitä pyytänyt tulemaan. ”Mikäs siinä, kyllä me poiskin pääsemme, jos emme ole tervetulleita.” ”Kyllä me kahvit ainakin saamme, onhan Kerttukin siellä.” Pölistelivät ohi Kämmäkän tiehaaran, taloja oli harvakseltaan tällä metsätaipaleella. Ennen kirkonkylää käännyttiin vasempaan pihatielle. Saunarakennus oli ensimmäisenä pihatien vasemmalla puolella. Sen kohdalla ovi aukesi ja alaston naurava keijukainen tervehti iloissaan tulijoita. ”Mene saunaan siitä, me menemme sisälle,” Ilmiä hymyilytti siskonsa into. Eteisessä oli puheen mukaisesti sammaleen vihreät lankut lattiassa. ”Tämäpä on miellyttävän oloinen eteinen, päivää päivää.” Pekka paineli edeltä ja kätteli sisällä olijat. ”Terve, olette lähteneet kylään, ja Turtiainenkin on mukana Paulan kanssa, me pääsemmekin seuraavana saunaan.” Semmi oli mielissään vieraista. ”Saat sitten tämän vävyn kanssa saunoa kunnolla. Ei sitä kukaan kestä, Olli on aina viimeisenä lauteilla.” Naiset tulivat tupaan. ”No kas, Turtiaisetkin ovat lähteneet, juodaanko heti kahvit?” Kerttu aikoi keittää vieraille. ”Ei me sitä nyt odoteta, me mennään saunaan, otas tosta olutpullo kätees.” Samassa miehet olivat pihalla. ”Meillä on täällä vanhanaikainen kertalämpiävä sauna, siinä on ensin lauteet, ja sitten vielä katonrajassa isännän penkki. Siellä hän sai rauhassa istua väen saunoessa. Täällä oli välillä paljonkin väkeä yhtä aikaa, miehet ja naiset.” ”Sehän oli vanha tapa maalla. Sauna oli aina pyhä paikka, syntymän ja kuoleman näyttämö.” ”Kyllä vaan, ennen pestiin ruumis saunassa puhtaaksi ja vietiin sitten ruumislaudalle riiheen makaamaan. Vartosi siellä sopivaa hetkeä lähteä kirkkomaahan.” ”Pikkupojat kun kasvoivat, niin heitä sai hieman opettaa olemaan saunassa tirkistelemättä ja häiritsemättä hameväkeä.” Puhellessaan ja juodessaan pullonsa tyhjiksi olivat äijät jo riisuutuneet. Astelivat saunaan ja lauteille. Sauna oli aivan musta sisältä, hirret kiilsivät ikiaikaisesta löylystä ja hiestä. Savu oli ne puhdistanut ja kuuma peitannut. Kolme sukupolvea nautti olostaan ja ansaitusta lepohetkestään. Noustiin saunan seinälle istumaan. Uudet pullot olutta vajuivat kurkkuihin. ”Minä en enää saunaan tulekaan.” Semmi vanhimpana sai jäädä ensimmäisenä huokumaan. Muut nousivat uudelleen lauteille. ”No nyt, Pekka, katsotaan miten sinä saunot, Olli aloittaa.” Sopivat määrät löylyä, onka kiersi seinistä ja ympäröi istujat harsoonsa. Sen nautittuaan Heikki käveli ulos. Olli heitti uuden annoksen, juttelivat niitä näitä, tarkkailivat toisiaan. SHHH sihahti kiuas, ja taas. Olli hyppäsi pihalle Pekka aivan kannoillaan. Nahka piukassa kuin paistilla Pekka istui tuoliin, jonka Semmi siihen kiiruusti tarjosi. ”Olitpas aika poika, ei sieltä kukaan Ollin jälkeen ole tullut.” ”Olli taisi nyt olla kohtelias ja lähti ensimmäisenä, samoilla saranoilla me sieltä tultiin.”

Tuvassa tarinoitiin. Otettiin olutta ja juotiin kahvia. Tutustuttiin taivaansinisen katon alla.