Metsätraktorin korjaus osa 2 -70 l

Renkaan korjaus

Akseli korjauksen jälkeen tukin ajo sujui hyvin. Kuormat siirtyivät metsäautotien varteen Kiikassa, Putajassa, Pohjolanjärven maassa. Volgalla kuljettiin työmaalle ja takaisin. Pekkakin oli ajellut veljesten matkassa sellaisia teitä, ettei kuunaan yksin olisi niille eksynyt. Hannu oli tarkka polttoaineen kulutuksesta. Siksi aina katsottiin lyhin reitti. Oltiin tulossa Kiikan puolelta kohti Vaununperää. ”Mennääs tästä suoraan. Tämä tie vie yhden talon pihaan. Siitä se jatkuu Liuhalan puolella vielä pienempänä polkuna, mutta kyllä siitä hyvin pääsee.” ”Olette siitä ennenkin ajaneet?” ”Kyllä vaan, siinä tiessä talolle on käytetty kunnan rahaa sannoittamiseen. Silloin se on kuntalaisten käytettävissä.” ”Joo, se pitää paikkansa, ei sellaista tietä voi sulkea kuin kelirikon aikana, mennään vaan.” ”Ainoa haitta siinä on talon isäntä, hän ei hyväksy pihasta läpiajoa. Ei siitä muuten pääse. Isäntä karaa kyllä heti kiinni, jos ehtii ja on kotona.” Osmoa selvästi hymyilytti edessä mahdollisesti tapahtuva yhteenotto. Takapenkkiläinen ei kyllä sellaiseen aikonut osallistua. Volga töyssysi eteenpäin, mutkan jälkeen näkyi pihamaa ja punainen talo. Hannu lisäsi vauhtia pihatanhualla, Osmo otti tukea kojelaudasta, Pekka kurkki taloa. Aivan talon rappusten kohdalla ovi aukesi, hurjistunut isäntä säntäsi nyrkit pystyssä huitoen ulos. Hänen loikkansa rappuja alas oli nopea, Volga oli nopeampi. Sivuikkunasta näkyi suu auki huitova mies, ottipa auton perään muutaman juoksuaskeleenkin. Jälkeen jäi. ”Näin me tästä mennään,” tuumi Hannu. ”Mennään vaan, mutta en minä tästä kyllä yksin aio ajaa.”

Sallin kallion takametsissä veljesten traktorista puhkesi takarengas. ”Voi helvetti, eikä tietäkään oli lähellä, milläs me tuo rengas nyt paikataan?” Osmoa harmitti kaksinkertaisesti. Kyllä miehet renkaita olivat paikanneet. Takapyöränkin irrotus kävi kätevästi, kunhan alla vaan oli kovaa maata. Nyt ei ollut. Tukeista oli rakennettava peti, jotta tunkki voitiin työntää taka-akselin alle ja nostaa pyörää. ”Otetaas ensin pultit löysään ennen nostoa.” Kävihän se, kun rengas ei päässyt pyörimään. Lisäksi heillä oli pitkä jatkovarsi. ”Aikas pamauksen päästi, ennen kuin irtosi, taitaa kaikki paukkua.” ”Tämä kyllä käy, mutta milläs ilveellä me saadaan rengas täältä pellon ja suon takaa pois?” ”Ei sitä kukaan jaksa pyörittää, on haettava toinen traktori ja vedettävä se vinssillä tielle.” ”Jaa kurasen pellon läpi? Ei muuten tule.”

Pekka pyöräili Virtasille. Pihassa olivat veljekset ja Alangon Matti hirmuisen takapyörän kimpussa. ”Moro, mikäs nyt on menossa?” ”Pumppaus. Osmo jo paikkasi renkaan, nyt siihen olisi saatava ilmaa.” ”Jaa käsipumpulla, älkääs nyt, ei helvetti se onnistu.” ”Tää on jalkapumppu.” ”Niin näyttää, mutta silti.” ”Olemme me ennenkin pihassa pumpanneet kahteen mieheen, sata pumppausta ja vaihto. Nythän meitä on neljä.” ” Helvetti, kaikkeen minäkin joudun, mutta osani painan.” Päivä oli kuuma, hyttyset löysivät hikiset selät, kärpäset tunkivat huohottavaan suuhun. ”Yk-si, kak-si, kol-me, nel-jä, laske sinä, vii-si… Kolme veijaria pääsi juttelemaan ja naureskelemaan neljännen kustannuksella, pian oli oma vuoro. ”Oletteko tosiaan pumpanneet takarenkaan täyteen? Me olemme jo iskeneet sinne tuhansia pumpullisia, eikä sivu ole yhtään noussut. Paljonkohan tänne menee litroina?” ”Ilma puristuu kasaan, täytenä siellä on mahoton määrä normaalipaineista ilmaa.” Veljekset olivat isä Matin kanssa oppineet kaikesta työstä itse selviytymään, aika ei maksanut mitään. Renkaaseen saatiin niin paljon ilmaa, että sen saattoi kääntää ja tarkastaa renkaan painuminen vanteeseen. ”Onneksi tässä ei tarvi käyttää häkkiä niin kuin kuorma-auton renkaassa.” ”Minä olen sellaisten täyttöä monesti katsellut Salmisen Kumikorjaamossa. Vanhan korjaamon katossa Sylvään Albertin takapihalla on komea lukkorenkaan kuva. Se pamahtaa sinne kuin ammuttuna, jos se ei ole kunnolla paikoillaan. On siihen miehiä kuollutkin. Eivät ole olleet tarpeeksi sivussa.” ”Mikä siinä onkin, että tämä pysyy vanteessa ilman lukkoa?” ”Kait tässä vaikuttaa alhaisempi paine, kuorma-autossa paino ja paine ovat hirmuiset.”

Saivat renkaaseen niin paljon ilmaa, että sen saattoi nostaa lavalle ja ajaa huoltoasemalle lopputäyttöä varten. Matti ja Pekka palailivat omiin töihinsä juotuaan ensin keittiössä hyvät kahvit ja nautittuaan emännän rusinapullasta. Sopivat isännät seuraavan päivän reissusta katsomaan Karkussa Matin pystyyn ostamaa heinämaata. ”Mennään illalla töitten jälkeen, mä tuun Transitilla.”

Takarenkaan vienti metsään oli helppo tietä pitkin. Siinä se oli nostettava lavalta alas. Hannu ajoi traktorin pellon taakse, veti vinssin vaijerin tielle. ”Saatana kun pelto on kurainen, kato nyt mun saappaita.” ”Ei auta, palaa vaan takas, mä kiinnitän tän vaijerin.” Suopelto ja suo sen takana olivat märät. Metsätraktori seisoi siellä niiden takana ilman pyöräänsä. ”Mä aloitan!” Hannu kiristi vinssin vaijeria. Rengas alkoi liikkua kyljellään, yli ojan, ylös pellolle. Sen etureuna kynti kuraiseen peltoon valtavan jäljen poikki sarkojen. Rengas oli pian niin kuran peittämä, ettei siitä enää oikein saanut selvää, mitä ne miehet siinä kiskoivat. Vissitraktoria oli siirrettävä toiset viisikymmentä metriä, veto jatkui, lopulta oltiin perillä. ”Meidän on vähän putsattava tätä, eihän tätä saa muuten edes pystyyn.” Suurimmat tilsat siivottuaan ähelsivät kaksin renkaan pystyyn ja nytkyttelivät sen hollille. ”Täytyy vähän vielä nostaa että sopii. Ilmaa on nyt alapuolellakin. Joko pultinreiät osuvat?” Hannu työnsi rengasta suorempaan, ”nyt osuu ensimmäinen, anna pultti.” Rengas oli paikoillaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tukin ajo saattoi jatkua.