Hiekkakuormien haku -70 l

Hiekkaa

HydroMaster kaivuri oli kiinnitetty Majurin perään nostovarsiin. Härmän Pentti tuli käymään. ”Oletkos koskaan käynyt Sittamäessä?” ”En, mikä se on?” ”Meillä on tuolla Myllymaassa sellainen pienehkö kallio tien vieressä. Se rapautuu mustaksi soraksi, kun siitä pinnasta kaapaisee kaivurilla. Meidän miehet siitä aikoinaan ajoivat lapiopelillä ja hevosilla santaa, mennään katsomaan saataisiko me siitä mitään irti sun kaivurilla.” ”Mennään, sehän kuulostaa mielenkiintoiselta paikalta, onko sieltä koskaan etsitty malmia?” ”Kyllä, siellä on ainakin rautaa, muttei sinne ole kaivosta koskaan ajateltu.” Ajoivat Volkkarilla Innanmaasta kohti Saunanojaa, ohi Haapaniemen, sivulle jäi Lehtimäki, Ylöniemi, Kaski ja Pietilä. Siitä tie muuttui pienemmäksi yksityistieksi, se meni läpi pienen metsäkannaksen ja vähäisten kivisten peltojen. Siitä pääsi vähän kiviä kierrellen Myllymaahan ohi Selinin. Peltoaukean laidalla tien oikealla puolen kohosi vähäinen kalliokumpu, Sittamäki. Kummulla kasvoi joitain koivuja, pari pihlajaa ja kauempana tukkipuita, mäntyä ja kuusta. ”Tässä on ennen sotia ollut myös asumus, katsos, tässä on vielä pihaheinikkoa, kotikoivu sekä talon perustukset. Kovin ovat jo murentuneet, tässä on käytetty Sittamäen hiekkaa valussa.” ”Kappas vaan, näyttää saappaan allakin murenevan.” ”Tuolta vähän matkan päästä miehet hiekkaa kaivoivat, siellä on vielä monttuja jäljellä.” Miehet astelivat kallion kupeessa olevien vähäisten monttujen viereen. Pekka kävi potkimaan montun reunaa, siitä kallio hajosi mustiksi rakeiksi ja hiekaksi. ”Katsos vaan, näyttää tästä hyvin saavan, kaivuri hyvinkin pystyy tähän.” ”Niin, minulla oli mielessä, että aloitetaan täällä hiekan lastaus peräkärryihin, sinä kaivat ja minä kuskaan puoliksi sinulle ja meille. Tässä olisi nyt minulla pari päivää aikaa ajella. Sinä saat hiekan kaivuupalkalla.” ”Jo vain se sopii, tullaan aamulla tänne seitsemäksi, minä jyrryytän Majurin tänne, ajetaanko teidän traktorilla ja peräkärryllä, minun kärryni on vähän keskentekoinen.” ”Kyllä tietenkin, niin meinasinkin.”

Seitsemältä kohdattiin taas Sittamäessä. Majuri ajettiin montun reunan ylle, jotta kauhalla saattoi pistellä alamaahan ja jo kertaalleen irronneeseen hiekkaan. Vähän Pekkaa vielä epäilytti, kuinka kallio halkeaa. Ensimmäinen veto kauhalla oli helppo. Kauha täyttyi vanhasta tavarasta. Pentti peruutti peräkärryn hollille monttuun, niin että kauha ylettyi lavan päälle. Pian kärry täyttyi. Ensimmäinen kuorma meni Härmälle. Pekka alkoi kaivaa kallion reunasta, ihmeen hyvin siitä irtosi santaa, kallio siis aivan murentui. Oli se kallio päältäkin murentunut rakeiseksi, mutta oli vielä yhtenäisen ja lujan näköinen. Monttuun oli murennettu seuraava kuormallinen valmiiksi, kun Pentti palasi. Kuormia saatiin ajetuksi tasaisesti ilman haavereita. Puolilta päivin oli vuorossa kuorma Innanmaahan. Kaivurin kuski hyppäsi kuorman päälle. Oli sovittu ruokailu Härmällä. Loppumatka ajettiin autolla yhdessä. Tuovi emäntä tervehti iloisesti, ”Mitäs ne isännät nyt sai aikaan, onhan tänne tullut kuormia, onko Pekallekin mennyt sama määrä?” ”Puoliksi on ajettu, nyt siellä mäellä kävi minulla vieraita, isä ja poika läheisestä talosta, tulivat kysymään, voisinko minä kuormata heillekin. Lupasin kysyä Antilta, kunhan olemme syömässä.” ”Minä en kyllä myy kenellekään, mites sen saisit kauniisti sanottua?” ”Määrää vaan sellainen hinta, että luovuttavat.” ”Niin kyllä, mitähän hiekka maksaa kuutiolta?” Pekalla oli hyvin hinnat selvillä, Paulahan oli Läänin Kuljetuksessa töissä. ”Jaaha, no sitten hinta on reilusti kaksinkertainen, sanot sen niin eiköhän halut happane.” Tuovi oli kattanut pirttiin, sinne siirryttiin keittiöstä, kun hinta-asiat tulivat kuntoon. Siellä oli kiinnitetty renkaat kattoon. Ne roikkuivat köysien varassa niin, että niihin ylettyi kurkottamalla. ”Pystytkös kuinka vetämään leukoja?” ”Koetetaan.” Pekka kurkotti renkaat käteensä, tiesi hyvinkin kykenevänsä muut peittoamaan, ja alkoi vetää rauhallisesti kerta toisensa jälkeen, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen, yksitoista. Kolmentoista jälkeen vedot loppuivat, ei rasitukseen, muuten vaan, ei halunnut ylpistellä. ”Kolmetoista, varkaan luku,” naurahti Tuovi. Muut eivät käyneet kilpasille. Käytiin syömään. Kahvit juotiin päälle ja lähdettiin työmaalle.

Ensimmäinen ruokailun jälkeinen kuorma oli matkalla, kun Myllymaan yhdestä talosta erkani traktori ja peräkärry. Pekka katseli heidän tuloaan, sammutti traktorin ja valmistautui toiveen torppaukseen. ”Saadaanko me täältä hiekkaa?” ”Kyllä minä sain luvan kuormata, mutta talosta määrättiin aika kova hinta.” ”Jaa...” pettymys näkyi katseesta, ”no kuinkas paljon?” Hinnan kuultuaan viljelijä veti hiukan ilmaa ja ilmoitti, ettei sellaisella hinnalla kannata ostaa, vaikka läheltä saisikin. Pentti ja Pekka ajoivat Sittamäen santaa kaksi päivää.

Illalla kotona Paula kertoi Houhajärven hiekkamontulla käyneestä traktorimiehestä. Hän oli saanut luvan hakea hiekkakuorman, koska tarve sille oli sellaisessa paikassa, jonne kuorma-autot eivät hyvin päässeet. ”Pyöräkuormaaja latoi sellaisen lastin, että vaivoin oli päässyt matkaan.” ”Saisinkohan minäkin sieltä hakea, meillehän on sieltä tuotu monta kuormaa, voitkos sinä kysyä Helisevän Timolta?” ”Ei ne kuskit siitä tykkää. Saatan kyllä kysyä.” Pekka sai sitten luvan tuoda yhden kuorman. Traktori oli vaihtunut toiseen, isompaan ja voimakkaampaan, ja siihen oli teetetty sepällä peräkärry, vankkaa tekoa. ”Hyvin tämä menee, vanhalla kalustolla kerran paluumatkalla Sammaljoen Sementtivalimosta kuorman kanssa traktorista petti kytkin. Just pääsin valimon pihasta päällystetylle tielle, kun se laukesi. Minulla oli silloin Vauranojalta ostettu kärry, siinä oli vaihdelaatikko paikoillaan, voima tuli nivelakselilla. Kytkin vaihteen silmään peräkärrystä, vedon päälle, ja pienellä vaihteella peräkärry alkoi työntää traktoria. Kaasua lisättäessäkään vauhti ei muuttunut hurjaksi, pienessä myötäleessä otin vaihteen kärryssä vapaalle, sen pitkä vaihdetanko oli käännetty siten, että traktorista ylettyi kurkottamalla nuppiin. Kardaanin käänsin pois päältä, tempaisin kärrystä isoimman vaihteen päälle ja kardaanin vetoon. Kyllä siinä vähän hammasrattaat valittivat, mutta vaihde meni päälle, ja nopeus alkoi kohota. Helvetin jännittävää oli tulla Vammalan keskustan läpi, jarrut kyllä olivat kunnossa, mutta vetoa oli hieman hankala nopeasti hillitä, samoin uusi liikkeelle lähtö olisi hidas. Taiten ajellen pääsin läpi, yli sillasta ja kotiin.” Pekka muisteli reissuaan Sammaalle ja takaisin.

Santamontulla oli ahkera hyörinä käynnissä, kuormaamista odotti kaksi autoa, yksi nousi juuri tielle. Kauhakuormaaja oli valtava, siinä oli sellainen kauha edessä, että yhdellä kerralla tuli miltei neljä kuutiota tavaraa lavalle. Vuorollaan pääsi traktorikin peruuttamaan kärryn lastausta varten, kuormaaja murisi, kauha upposi hiekkaan, nousi ylös liian hiekan valuessa kuin kuola pedon kidasta. Käännähti hieman, ja laski hiekan valumaan hujauksessa lavalle. ”Kiitos, kyllä on mulle hyvä määrä!” Melun läpi huuto sai vastaukseksi kuskin lauseen: ”Ei siinä vielä ole koko kuormallista, mä pistän vielä vähän, vartoos nyt.” ”Älä sitten noin paljoa!” Peto murahti, kaapaisi kauhan vielä täydemmäksi ja tömäytti sen lavalle korkealta. Santa ja pöly lensi, laidasta valui yli, lavalle oli huitaistu ainakin kuusi kuutiota hiekkaa. Peräkärry notkahti. ”Ai saatana kuinka pistit, kaamea kuorma!” ”Hyvinhän se mahtui, terve vaan.” Traktori käyntiin, vaihde pienellä kuorma alkoi nousta montusta tielle. Vuoroaan odottavat kuskit heiluttivat iloissaan käsiään, kun Ford työnsi piipun täydeltä mustaa savua. Päällystetyllä tiellä meno helpottui, vauhtiakin saattoi vähän nostaa. Eteen tuli Punkalaitumen risteys, siitä oikealle kohti Vammalaa ja Vaununperää. Itsenäisyydenkatu meni hyvin, Aluesairaalan ohi, Tubitoimiston kohdalla ennen Bio-Sampoa kuului kaamea pamaus. Kärryssä oli paripyörät, Pekka ajatteli yhden renkaan räjähtäneen, hyppäsi ulos ja näki oikean puolen molempien renkaiden pettäneen. Hirveä kuorma ja renkaiden kuumeneminen sen teki. Onneksi traktori oli jo valmiiksi tien reunassa, sitä ei olisi voinut lainkaan siirtää. Vihattulan vanhalla myllyllä oli kumikorjaamo Salminen. Liike oli sinne siirtynyt Aarnontieltä. Siellä Pekka jo kouluaikoina kävi katselemassa renkaiden korjausta ja pinnoitusta. Yläkerroksessa toimi polkupyöräkorjaamo. Nyt oli käytävä jostain liikkeestä soittamassa Salmiselle. Sieltä luvattiin kohta tulla. Pakettiauto ajoi lavan taakse, sieltä nousi nuori Salminen, ”mikäs tässä, kyllä me tämä saadaan korjattua. Otan ensin pultit pyöristä auki, koetetaan sitten nostaa kuormaa.” Pyörän pultit uloimmasta renkaasta aukenivat kiljahtaen yhtäaikaisesta ristikkoavaimen nostosta ja jalalla polkaisusta. Ei se kyllä kotona olisi auennut, usein sitä oli kokeiltu, mutta siinä oli salaisuus aivan yhtaikainen nytkäys, jotta voima välittyi pultille, muutoin se ei avautunut. Tämän jälkeen sovitettiin yksi tunkki nostamaan, kun se pysähtyi, niin laitettiin toinen tunkki viereen. Vuorotellen niitä pumpaten alkoi kärry nousta. ”Onko sinulla jarrut polkaistu ja vaihde kiinni?” Tarpeellinen varotoimi, ettei kärry vaan luiskahda alta pois. Pekka katseli kuorma-autojen ajavan ohitseen hiekkakuorma päällä, ei tehnyt mieli vilkuttaa.