Juhlia kylässä -70 l

Kylä juhlii

Ullan viuluopetus tuotti tulosta. Oppilas oli kovin innostunut harjoittelemaan, ajoi kerran viikossa Tampereelle jäähallin kupeelle saadakseen ohjausta. Ensimmäisestä tunnista alkaen viululla tapailtiin Innanmaassa kappaleita, sormitus ensimmäisessä asemassa oli looginen ja helppo. Sensijaan äänen puhtaudessa oli vaikeuksia. Viulu piti aina virittää, joka kerta ennen aloitusta. Pekan korva ei tahtonut oppia kahden kielen yhtaikaisesta soinnista oikeaa kohtaa, johon viritys piti lopettaa. Kyse oli siitä, että ensimmäinen kieli olisi pitänyt virittää ensin mittarin avulla, sitten toinen kieli kuulolla, samoin eteenpäin.

”Morjens, onko sinulla aikaa, minä en saa tätä vehjettä vireeseen, voisiko sen virittää näin puhelimella?” Ullaa alkoi naurattaa. ”No koetetaan, soita nyt ensin, niin minä kuuntelen.” Pekka veteli viululla menemään. ”Ylemmäs, ylemmäs, ei nyt alemmas, se on hyvä, eteenpäin, nyt....”

Näin edettiin kunnes opettaja oli tyytyväinen. Vähitellen puhelinvirityksestä voitiin luopua.
Heti kun soitto eteni uuden kappaleen verran, niin syntyi palava halu saada esittää se. Ei viulua sentään kuljetettu joka kyläreissulle, mutta Innanmaassa kävijät kuulivat, oliko soitto edistynyt vai ei. Kohteliaasti kyllä kehuivat.

Lehtimäessä Heikki kertoili vanhoja kylän tapahtumia. ”Isän vielä eläessä tässä meidän pirtissä reissumiehet nukkuivat lattialla vieri vieressä. Päivisin he kulkivat tuolla takana metsän hakkuulla. Oli ilma usein sakeana aamulla. Päivä alkoi aamun sarastaessa ja jatkui niin pitkään kun metsässä näki. Tällainen rupeama saattoi olla kestää jokusen viikon. Tukit ajettiin sitten hevosilla tien viereen. Täällä ei ollut vettä uittoa varten, muutoin tukit ja propsit vietiin joen tai järven rannalle. Siitä sitten ullivesien aikaan keväällä ne vieritettiin veteen ja uitettiin tehtaalle. Ne taas sijaitsivat vesien äärellä, monesti kosken partaalla. Silloin saatiin energiakin vedestä. Mouhijärveltäkin uitettiin Sirppujokea pitkin Rautavedelle. Kokemäen Uittoyhdistys hoiti sitten jatkokuljetuksen. Muodostettiin tukeista irtolautta, jonka ympärille rautaveneellä kierrettiin puomilitka. Sitä sitten vedettiin konevoimalla, hinurilla. Siellä oli oma miehistö, konemies, päällikkö ja laivamies tai kaksi.” Heikki oli tietopankki, hän muisti mahdottoman määrän tarinoita ja kertoili niitä lupsakasti. Paula oli mukana lauantaisin, jolloin saunan jälkeen juotiin kahvia ja saatiin Ilmin nisusta. Illan edetessä otettiin Heikin valmistamaa kotiviiniä. Se oli niin helvetin pahaa, että Pekka aina kulauksen jälkeen irvisti hurjasti. Ilmiä ja Heikkiä se niin nauratti, etteivät he sitä viiniä itse juoneet. Säästettiin Pekalle. Miten paljon sitä lie valmistettu, yhdeksi talveksi sitä kyllä riitti irvisteltäväksi.

"Ennen aikaan meillä oli tapana täällä käydä yöllä kahdeltatoista laulamassa ikkunan alla sille, jolla oli syntymäpäivä seuraavana päivänä.” ”Älä, sepä oli mukava tapa, onko se nyt loppunut?” ”On se, samoin kokoonnuttiin sitten illalla sen luokse kahville, jolle oli yöllä laulettu. Kaikki kävivät näin kylässä ilman erillistä kutsua, laulun palkkana.” Keskustelivat vielä muistakin illan istujaisista. Niihin ei tarvittu kummoistakaan syytä. Televisiota ei tietenkään ollut, kerrottiin tarinoita ja siitä, miten työt olivat sujuneet. Miehet tietenkin puhuivat hevosistaan ja naiset lehmistään.
”Minullakin oli monen laisia hevosia. Yksi viimeisistä oli vallan hullu, se antoi kyllä valjastaa itsensä reen eteen, mutta sitten mentiin. Mikään ei pysäyttänyt sitä. Minä hyppäsin kyydistä, hevonen ravasi raivokkaasti tieltä pois tuohon haan vitikkoon niin pitkälle koivujen ja leppien väliin, että lopulta sen kaviot olivat ilmassa. Oli kyljistään kiilautunut.” ”No voi helvetti, ei sellaisella sitten mitään voinut tehdä.” ”Pian minä sen myinkin.”
”Se yölaulaminen kuulosti mukavalta, elvytetääs se, kukas seuraavana täyttää vuosia?” ”Ylöniemen Anna tuosta naapurista, leskiemäntä, hän on ollut aina riennoissa mukana.”

Sopivat sitten naapureiden kanssa laulamisesta Annalle. Illalla kokoonnuttiin taas Lehtimäkeen. Juotiin kahvia ja aloitettiin harjoittelu. Pekalla oli viulu mukana ja hän johti soitolla laulua: Sä kasvoit neito kaunoinen... Kaikki oli klaarissa. Vähän ennen kahtatoista lähdettiin kävelemään Annan ikkunan alle. Vähän oli jännittävääkin. Tasan keskiyöllä Pekka sanoi: ”Tästä lähtee,” ja tempaisi ensimmäisen nuotin ilmoille. Sen täytyi mennä ulkomuistista, muut lauloivat osansa. Ikkuna avautui ja naurava Anna sieltä pisti päänsä ulos. ”Kyllä oli kaunista, ja viulu ja kaikki. Tulkaa sitten illalla kaikki meille kahville.” Näin yhtenä kesänä kierrettiin useampien ikkunoitten alla, ja saatiin iltaisin mukavat kahvihetket palkaksi. Emännät laittoivat tietenkin sortteja tyrkylle, leipoivat kakkuja ja piirakoita, suolaista ja makeaa. Aluksi juteltiin yhdessä, emännät ja isännät, illan mittaan eriinnyttiin mies- ja naissakkeihin, jos tilat sen sallivat.

Pietilän Semmi keksi siivota poikiensa kanssa heidän suulinsa Juhannukseksi. Sana levisi pitkin kylää, että siellä olisi tanssit ja vähän virvokkeita ja makkaraa. Kaikki ottivat vaarin, keillä muuta menoa ei ollut, sukulointia tai reissua. Pietiläänkin olivat kokoontuneet kaikki lapset, Lehtimäet olivat paikalla, olihan Ilmi Pietilästä syntyisin, Sianojilta Harri ja Anja, Riuttan väki, Pekka ja Paula. Levymusiikki soi, limoilla oli lujasti koristeltu paikat, kahvia ja makkaraa nautittiin, vähän väkeviäkin. ”Ottaa Turtiainen nyt vaan.” Semmi tarjosi pullostaan ja nauroi päälle. Kaikki tanssivat, ilta oli leppeimmillään, mukavaa seuraa. Huokaistiin vähän ja käytiin ulkona. Pekka haki tanssiin Semmin ja Kertun komeaa tytärtä, hän oli vallan Helsingistä käymässä. Nauravainen niinkuin isänsä, hyvä tanssimaan. Niin hyvä, ettei loppuillasta enää kaivattu puhetta, yhdessä pyörittiin yhtenä hahmona hitaasti hämärtyvässä illassa. ”Kattos Turtiaista kun pyörittää niin meidän plikkaa.” Semmi kailotti ja nauroi, siitä tanssijat huomasivat muutkin, erkanivat ja kävivät hiukan erilleen. Penkin kohdalla pieni sanaton kumarrus.

Juhlat jatkuivat, hiki tuli kaikille, väki alkoi harveta. ”Huomenna sitten siivoamaan,” Semmi kääntyi huikkaamaan ja asteli Kerttu kainalossaan taloon maate. Pekalla oli auto, mutta se sai jäädä suulin seinustalle. Hän lähti kävellen kohti kotia, Paula oli aiemmin mennyt Riuttan kyydissä. ”Mukavat juhlat, hauskaa että vanhempas olivat niin kovin mukana.” Ilmi ja Heikki kävelivät Pekan kanssa, Ilmi kertoili siskostaan, jota Pekka niin tanssitti. Yläkerran ikkunassa kuumotti valo.