Ismo mökin teossa -70 l

Mökin rakentelu

Hirret saatiin hyvin kuormaimen avulla ladon ovesta sisään. Ovi oli riittävän korkea jotta varsi riitti kumartumaan pitkälle sisään. Kasa alkoi kohota korkealle, hirsiä tuli kasaan noin puolentoista metrin korkeuteen. ”Tuikkaa seuraavat tähän oviaukkoon, minä nostelen ne sitten siitä edelleen.” Pekka alkoi nostella viimeisiä hirsiä kasan päälle, toisesta päästä kiinni, nosto kasan päälle poikittain, työntö takapäästä kannatellen puntariin, ja sitten vaan hirren kääntö kasan suuntaiseksi. Oviaukko saatiin kuljettavaksi, ja kasa kohosi. Lattialankut koottiin navetan vintille, samoin kattolaudat. Ne olivat hyvin käyttökelpoista tavaraa, osansa siitä saivat Virtasen miehet.

”Ismo, olisiko sinulla aikaa, käydään tuolla suulissa. Katsos näitä hirsiä, oletko sinä koskaan tehnyt hirrestä seinää?” ”En ole, en tiedä siitä mitään.” ”Mitäs sanot, jos kokoat näistä minulle mökin?” ”Ei siitä taida tulla mitään.” ”Kiinnostaako sinua?” ”Kyllä kiinnostaa.” ”Sittenhän asia on selvä, teet näistä aineista sen kokoisen kuinka mukavasti saat, etunurkkaan sauna, sen eteen pieni eteinen ja sitten pirtti. Salva rakennus ilman ikkunoita, vain oviaukko ulkoseinälle ja oviaukko saunaan.” Ismosta näki, kuinka hän alkoi miettiä työtä kiinnostuneena, katseli hirsikasaa, tutki niitä läheltä, katseli suulin lattiaa ja korkeutta. Mittaili mielessään, miten kehikko mahtuisi nousemaan. ”Minulla on taas omat ehtoni.” ”Tottakait, mitä sinulla on mielessä?” ”Minä kasaan sen ihan omaa tahtiani, enkä halua vieraiden käyvän työmaalla, kun minä olen paikalla.” ”Se on sovittu juttu, minä pidän siitä huolen, pidätkö taas itse kirjanpitoa, ja onko palkka sama.” ”Pidän kirjaa itse, mutta olen ajatellut, että voisitko sinä nostaa palkkaa, nyt se on kaksi ja puoli markkaa tunnilta, voisinko saada kolme markkaa tunnilta?” ”Se ei kyllä käy,” sanoi Pekka ja katsoi miten Ismo reagoi. ”Minä maksan sinulle viisi markkaa tunnilta.” Hyvän olon mieli paistoi yllättyneen rengin kasvoilta, asia oli sovittu.
”Katsotaas vielä näitä hirsiä, minä en tee yhtään lahoisesta hirrestä, tai jos siinä on toukan reikiä.” ”Lahoa ei kyllä ole, mutta muutama toukan reikä ei tee mitään.” ”Minä en laita reikäistä hirttä seinään.” ”No, hyvä on, tarkastellaan nyt vähän näitä.” Ismo otti ylimmän hirren alas kasasta, kävi kontilleen sen viereen, tarkasteli ja pyöritti sen kokonaan ympäri. Hirsi läpäisi seulan. Otettiin seuraava tarkasteluun. Taas meni Ismo kontilleen. Samassa hirsikasa alkoi sortua häntä päin, ylimmät hirret saivat putouksesta liikevoimaa ja vyöryivät vauhdilla kohti Ismoa ja Pekkaa. Ensimmäisen hirren melkein iskeytyessä Ismon jalkoihin ponnahti hän hyppyyn ja tasajalkaa ilmaan hypäten väisti alitseen vyöryvän hirren. Ismo jäi hieman kyykkyyn ensimmäisen hirren mentyä ohi, seuraava tuli heti perässä. Ismo kyykystä ponnistaen pääsi siitäkin yli, jäi aivan syvään kyykkyyn takapuoli miltei maassa. Vielä sieltä vyöryi hirsi uhaten Ismon sääriä. Mistä saikin hän voimaa, kun hyppäsi kuin ankka juuri ja juuri sen verran, että putosi suoraan hirren päälle ja jäi siihen tasapainoilemaan. Miehet katsoivat toisiaan ja purskahtivat nauruun. ”Voi helkatti, kun sinä hyppelit nätisti, onneksi ei tullut enempää.”
Ismo sai valittua ehjät hirret ja aloitti veistämisen. Ylempi hirsi sovitettiin alemman selkään, sitä touhua Pekka vähän jäi katselemaan ja ehkä, luuli ainakin, vähän neuvomaan.
Ismo oli välillä työmaallaan, välillä hän poistui talosta muutamaksi päiväksi. Pekka ei niistä reissuista mitään kysynyt, pysytteli vaan omissa töissään ja oloissaan. Oli kyllä keskusteltu siitä, että hänen sopii kyllä tulla taloon, vaikka vaan televisiota katsomaan, tai lehtiä lukemaan. Kesä hiipui syyspuolelle, porstuasta kuului askeleet ja sisään astui Ismo. ”Ei minulla mitään asiaa ole, tulimpahan vaan katsomaan.” ”Tervetuloa, käy istumaan. Otatko jotain, vaikka kahvia?” ”Minä en juo kahvia ollenkaan.” ”No teetä sitten tai maitoa.” Ei kelvannut Ismolle mikään syötävä tai juotava. Hän istahti tuolille ja alkoi isäntäparin kanssa katsella televisiota. Muutaman hetken päästä teki lähtöä toiselle puolelle, Pekka sai annettua muutaman lehden matkaan. ”Mukava, kun kävi edes hetkeksi.” ”Niin oli, mutta ei kelvannut mikään talon anti.” ”Mahtoiko hänellä kuitenkin olla jotakin mielessä. Osmo sitä kertoi, että Ismolla on isänsä mökki Kangasalalla. Käy siellä toisinaan, mutta kävelee sinne metsiä pitkin, ei mene linjurin kyytiin, muttei myöskään käytä teitä.” ”On siinä kävelemistä.” ”On, ja vähän täytyy tietää suuntiakin, kun salolla kulkee.”
Ismon asunnossa oli lattia päässyt painumaan vinoon. Hän siitä sanoi, ja esitti saman tien, että hän kyllä korjaa sen, jos saa aineet. ”Mitä olet ajatellut, kuinka korjaus käy?” ”Jos tuot paksua lastulevyä, niin minä kyllä koolaan sen suoraan lattiaksi.” ”Ja minkähän paksuista sen tulisi olla, käykö sellainen tuumanen?” ”Ei käy, kyllä sen on oltava vähintään kaksi tuumaa paksu.” Pekka tiesi turhaksi tinkimisen ja toimitti lastulevyt paikalle. Ismo kutsui sitten katsomaan lopputulosta. ”Saamarin hyvin olet laittanut, tämähän näyttää hyvältä.” Ismo oli mielissään pienestä kehusta. Sitten yllättäen hän kysyi, olisiko talossa miesten polkupyörää. ”On minulla tuolla tallissa, sellainen kolmivaihteinen.” ”En tiedä, voinko sillä ajaa, eikö olisi vaihteetonta?” ”Ei ole kuin naisten pyörä, millä Valtteri aina joskus pyöräilee asioilleen Vammalaan.” ”Näytä sitten sitä miesten pyörää.” Mentiin talliin, Pekka esitti pyöränsä, ajoi sillä pihassa ringin ja antoi pyörän Ismolle. ”En minä sitä nyt koita, saanko minä tämän ottaa, kun tarvitsen?” ”Senkun vaan, en minä sitä juuri tarvii.” Pekka varoi visusti kysymästä mitään renkinsä aikeista, ”itsepä tietää mitä tekee.”
Muutaman päivän perästä Ismo lähestyi uudelleen pyöräasiassa. Hän kertoi olevansa menossa Kangasalalle, missä hänellä oli mökki. ”Menisin kävellen Rollen kanssa, mutta siihen menisi nyt liikaa aikaa, minä koetan nyt sitä polkupyörää siihen.” ”Muista sitten, että siinä ei ole jalkajarrua. Jarrut ovat ohjaustangossa nämä vivut.” ”Kävin kyllä jo harjoittelemassa, vähän hankalalta tuntuu.”

Palattuaan parin päivän päästä Ismo talutti pyörän talliin ja poikkesi sisälle. ”Minä en enää aja sillä, se on liian tekninen.”