Sikala valmistuu
Muuraukset
olivat valmiit. Lautaseinän tilalla oli kaunis keltatiilinen seinä,
ikkunoita ei sille seinälle laitettu. Sontaluukut vaihdettiin vähän
isompiin oviin. Ne tehtiin vaneritehtaalta haetusta sekunda
filmivanerista. Sitä tuotiin peräkärryllinen.
”Kuules,
tekisitkös sinä minulle tästä fanerista sikalaan karsinoiden
seinät ja sontaluukujen ovet? Minulla on tuolla vintillä vielä
purkutavaraa, jota saat vapaasti käyttää. Siitä oli tarkoitus
tehdä mökin lattiat, ne lankut olivat komeita, mutta ei se
onnistunut. Muistatkos kun minä otin lukiolaisia taksvärkkiin.
Yhden pojan piti sitten tehdä talliin uusi välikatto. Minä vein
hänet parvelle ja näytin mistä kasasta hän saa ottaa tavaraa.
Niskat olivat jo paljaana. Minä onneton sanoin myös, mistä kasata
hän ei saa ottaa. Päivällä olin opettamassa, ja kun tulin
katsastamaan illalla hänen työtään, niin olihan hän tehnyt
hienon katon. Väärästä kasasta tietenkin, teki sen mökin
lattialankuista. Oli siinä sitten hevosen hyvä katsella leveitä
lankkuja. Niin että nyt siellä vintillä olevat tavarat ovat
vapaata tavaraa.”
”Kyllä
minä huomasin pojan tekevän hyvästä tavarasta välikattoa, mutten
minä siitä mitään tiennyt.” ”Se nyt vaan meni sillai, muutoin
hänen työnsä on ollut asiallista.” ”Kunhan et sitten määrää
minulle takarajaa työlle, niin teen sen kyllä. Näytä nyt ensin
karsinoiden paikat.”Ismo oli hyvä työmies, sen minkä otti tehdäkseen syntyi varmasti. Hän tarvitsi vaan oman tilan ympärilleen. Karsinat, niiden portit ja lantalan ovet tulivat parissa viikossa valmiiksi.
Navetan
päädyssä ollut pikkula oli purettu, sinne johti ennen sisäraput, jotta
oli tilaa peräpäästä päästää. Ainoastaan väliseinä talliin
jäi siitä jäljelle. ”Mitäs tuumaat, jos siihen ei tehdäkkään
seinää ja pariovia?” Markus ja Pekka katselivat seinän aukkoa.
”Miksei tehtäis, olishan se sateelta suojassa?” ”Kyllä kyllä,
mutta kun sinne tulee tonne sisälle seinän vieraan vasaramylly,
eikä siellä sitten vakinaisesti muuta olekkaan. Peräkärryn minä
saan paremmin peruutettua myllylle, ja korkeus riittää kipin
nostolle. Jos me teemme siihen ovet, niin aukko menee ahtaammaksi.”
”No kyllä niin, on se minusta vähän keskeneräisen näköinen
tollaisena. Kait siihen tottuu.” Asia oli sillä selvä, matka
jatkui Vammalaan Hankkijalle.
”Mitäs
sinä nyt tarviit?” ”Vasaramyllyn, sen pitää kyetä imemään
kuormasta ja puhaltamaan siiloon, JuKo taitaa tehdä niitä.”
”Jahas, kyllä vaan, katsos tässä on esite sellaisesta.”
”Hyvältä näyttää muut paitsi hinta, minun täytyy saada siihen
vielä letkutkin, mitäs ne maksaa?” Kauppaa veivattiin, lopulta se
oli valmis, tuotaisiin tilalle viikon sisään. Mikkoa tarvittiin
taas sähkötöihin, nyt sikalaan. Sinne vedettiin uudet valot ja
myllylle töpseli seinään. Vielä oli jäljellä vesipumpun
moottorille vedettävä johto. Välikattoon oli asennettu viiden
sentin tihveräisestä eriste, se oli kiinnitetty listoilla
tukevasti. Pekka päätti jättää vielä välikaton laudoituksen
uusimisen toiseen kertaan, mutta eriste oli pakko laittaa, kun
parvelle ei enää viety heiniä varastoon ja samalla eristeeksi.
Ismo
sai työnsä karsinoiden kimpussa valmiiksi, ovet karsinasta toiseen
olivat sontakourun päällä, lukitukseksi oli laitettu irtonainen
lankku, joka liikkui hahloissa väliseinän päällä.
Hiekkatiiliseen seinään oli kaiverrettu kolo, johon vapaa pää
tukeutui. Se oli niin korkealla, ettei sika saanut siihen kärsäänsä.
Porsaat
saapuivat SOT:n autolla, tottuneesti kuljettajat ohjasivat niitä
pieniä ja punaisia nasuja liikuteltavien vanerilevyjen avulla. Niitä
oli kaikkiaan 120. Kiljuivathan ne, sika kiljuu aina muutoksesta,
pian ne rauhoittuivat karsinassaan, niitä oli vajaat kaksikymmentä
kussakin. Tilaa näytti olevan aivan liikaa. Pekka ja Paula
katselivat sikojaan tyytyväisinä. ”Heitellään niille vielä
heiniä, saavat nassuttaa ja telmiä, minä haen.” Porsaat
katselivat uutta paikkaansa, purivat kaikkea mitä saivat kärsäänsä,
kiljahtelivat enää harvakseltaan. Kumisaappaita ne nuuhkivat, eivät
vielä uskaltaneet purra, kun niissä oli vieraat jalat.
Jokaisessa
karsinassa oli vesipiste, sioille kehitettu teräksestä valmistettu
tutti. Se oli liitetty vesijohtoputkeen 90 asteen mutkalla. Tuttia
tönättäessä siitä tuli vettä lirumalla. Sika kun tutki koko
karsinan, niin pian ne huomasivat veden. Yksi ensin aloitti tutin
tönimisen, veden haju levisi, ja pian ne tönivät toisiaan pois
päästäkseen itse juomaan. Ruokintapöydän väliseinän puoleiseen
päähän oli rakennettu siilo parvelta fanerista. Kottarit olivat
oiva apu rehun siirtämiseen. Ei sitä alkuun paljoa kulunut. Jauhot
tiputettiin karsinoiden yläpäähän. Siat pitivät sen paikan
puhtaana, samoin kuin miltei koko lattian. Ne käyttivät käymälänään
paskakourua. Pekalla oli sellainen pitkävartinen kumireunainen
lasta, jolla oli hyvä tönätä sonnat kourua myöten eteenpäin. Se
kävi kätevästi silloin, kun oli ensin annettu jauhot etupäähän.
Kaikki kilvan juoksivat siihen syömään. Ei niitä kiinnostanut,
mitä isäntä takaosassa touhusi. Mussuttivat kuivaa jauhoa
suuhunsa, kävivät välillä vesipisteellä kostuttamassa ja taas
kiiruusti syömään. Aamulla ja illalla oli ruokinnat samaan aikaan
joka päivä.
Isäntäpari
oli katselemassa iltasyöntiä. ”Katso nyt,kun tässä ekassa
karsinassa eivät anna tuon pikkuisen ollenkaan syödä.” ”Niinpä
näyttää, se on kasvussaan vähän jäljessä ja siksi heikompi
muita. Vartoos, minä vien sille ämpärillä eri paikkaan tuonne
taakse.” Pikkuporsas huomasi nopeasti jekun, ja tuli syömään eri
kattaukselle. Pian se jäi jo valmiiksi varttumaan takanurkkaan,
vaikka jauhot tiputettiin etulaitaan. Siihen koetti joskus joku
muista sioista tulla apajille, mutta ne häädettiin heti pois.
Pikkusiasta alkoi kasvaa iso sika, se alkoi pärjätä muiden kanssa.
Aina se muisti tulla kyhnytettäväksi, kun sontaa laapittiin.
Eläinlääkäri Nurmi tuli tarkastuskäynnille ja rokottamaan siat. Ne olivat jo noin neljäkymmentä kiloisia. Nurmella oli aina Haapanen kyytimiehenä. Hän oli rivakka taksimies, joka tuli aina avuksi, missä tarvittiin. Menivät nyt kolmin sikalaan. ”Katsos, kun sinulla on komeita sikoja, onkos ollut mitään sairautta?” ”Eipä ole ollut mitään, terveitä porsaita ne ovat.” ”Aloitetaan rokotus, minulla on tässä tällainen pistooli, jonka aina laukaisen jokaisen sian niskaan. Siinä menee rokote sisään. Ota sinä Haapanen tussi käteesi, ja merkka aina samalla se sika, jonka saan rokotetuksi.” Työ lähti hyvin käyntiin, siat olivat etulaidalla uteliaina katsomassa. Nurmi laukaisi ensimmäiseen rokotteen, Haapanen vetäisi selkään pitkän sinisen viirun. Näin jatkui jonkin aikaa, sitten rokotettava sika kiljaisi. Se oli viimeinen, joka tuli laidalle. Muut perääntyivät taaemmas. ”Mitäs nyt tehdään, täytyy mennä karsinaan ja ajaa niitä tänne,” Nurmi puntaroi. ”Minä menen, josko ne tottelisivat,” Pekka sanoi. Eiväthän ne totelleet, silloin isäntä kumartui merkkaamattoman sian kohdalla äkisti, koppasi sian keskikohdalta kätensä sen ympäri ja nosti sian ilmaan. Voi sitä kiljumista ja sätkimistä, mutta ote piti ja sika sai rokotteen. Seuraava sika kyytiin, se oli kuin potkiva viljasäkki, mutta rokotteelle sekin pääsi. ”Pekka onkin voimakas kuin vaarinsa. Kyllä minä muistan Iivari Tuomiston. Hän oli raskaan sarjan maailman mestari painissa. Tyttärenpojan otteissa on samaa sähäkkyyttä ja voimaa. Niistä Iivari oli kuulu, hän kiepsahti niin nopeasti vastustajan selän taakse, ettei tämä ehtinyt väistää. Katsos nyt kuinka sika kiikkuu.”
Ensimmäinen
karsina tuli valmiiksi. Seuraavassa toimittiin samoin, eivät siat
enää tulleet laidalle, kun kuulivat kaverien varoituskiljunnan.
Pekka koppasi sian kerrallaan, alkoihan se painaa, neljännen ja
viidennen karsinan kohdalla. Kerralla kuitenkin työ tehtiin, niin
siat saivat rauhan.
Hieno tuntui sikalasta ja karsinatiloista tulevan. Ei ole näemmä yksinkertaista perustaa sikalaa - eikä halpaa, vaikka hintoja hyvin tutkailisikin.
VastaaPoistaSiat ovat somia ja älykkäitä elukoita, jotka mielellään olisivat puhtaina, jos olot sen sallisivat (eivät pasko mihin sattuu, jos vain on tilaa). Sääli, että yleensä sian nokkeluutta ja herkkämielisyyttä ei oivalleta. Mikä on sen mukavampi kaveri, kuin töpseliveikko, tykkään minä.