Porsaat tulevat -70 l

Sikala valmistuu

Muuraukset olivat valmiit. Lautaseinän tilalla oli kaunis keltatiilinen seinä, ikkunoita ei sille seinälle laitettu. Sontaluukut vaihdettiin vähän isompiin oviin. Ne tehtiin vaneritehtaalta haetusta sekunda filmivanerista. Sitä tuotiin peräkärryllinen.

”Kuules, tekisitkös sinä minulle tästä fanerista sikalaan karsinoiden seinät ja sontaluukujen ovet? Minulla on tuolla vintillä vielä purkutavaraa, jota saat vapaasti käyttää. Siitä oli tarkoitus tehdä mökin lattiat, ne lankut olivat komeita, mutta ei se onnistunut. Muistatkos kun minä otin lukiolaisia taksvärkkiin. Yhden pojan piti sitten tehdä talliin uusi välikatto. Minä vein hänet parvelle ja näytin mistä kasasta hän saa ottaa tavaraa. Niskat olivat jo paljaana. Minä onneton sanoin myös, mistä kasata hän ei saa ottaa. Päivällä olin opettamassa, ja kun tulin katsastamaan illalla hänen työtään, niin olihan hän tehnyt hienon katon. Väärästä kasasta tietenkin, teki sen mökin lattialankuista. Oli siinä sitten hevosen hyvä katsella leveitä lankkuja. Niin että nyt siellä vintillä olevat tavarat ovat vapaata tavaraa.”

”Kyllä minä huomasin pojan tekevän hyvästä tavarasta välikattoa, mutten minä siitä mitään tiennyt.” ”Se nyt vaan meni sillai, muutoin hänen työnsä on ollut asiallista.” ”Kunhan et sitten määrää minulle takarajaa työlle, niin teen sen kyllä. Näytä nyt ensin karsinoiden paikat.”
Ismo oli hyvä työmies, sen minkä otti tehdäkseen syntyi varmasti. Hän tarvitsi vaan oman tilan ympärilleen. Karsinat, niiden portit ja lantalan ovet tulivat parissa viikossa valmiiksi.

Navetan päädyssä ollut pikkula oli purettu, sinne johti ennen sisäraput, jotta oli tilaa peräpäästä päästää. Ainoastaan väliseinä talliin jäi siitä jäljelle. ”Mitäs tuumaat, jos siihen ei tehdäkkään seinää ja pariovia?” Markus ja Pekka katselivat seinän aukkoa. ”Miksei tehtäis, olishan se sateelta suojassa?” ”Kyllä kyllä, mutta kun sinne tulee tonne sisälle seinän vieraan vasaramylly, eikä siellä sitten vakinaisesti muuta olekkaan. Peräkärryn minä saan paremmin peruutettua myllylle, ja korkeus riittää kipin nostolle. Jos me teemme siihen ovet, niin aukko menee ahtaammaksi.” ”No kyllä niin, on se minusta vähän keskeneräisen näköinen tollaisena. Kait siihen tottuu.” Asia oli sillä selvä, matka jatkui Vammalaan Hankkijalle.

”Mitäs sinä nyt tarviit?” ”Vasaramyllyn, sen pitää kyetä imemään kuormasta ja puhaltamaan siiloon, JuKo taitaa tehdä niitä.” ”Jahas, kyllä vaan, katsos tässä on esite sellaisesta.” ”Hyvältä näyttää muut paitsi hinta, minun täytyy saada siihen vielä letkutkin, mitäs ne maksaa?” Kauppaa veivattiin, lopulta se oli valmis, tuotaisiin tilalle viikon sisään. Mikkoa tarvittiin taas sähkötöihin, nyt sikalaan. Sinne vedettiin uudet valot ja myllylle töpseli seinään. Vielä oli jäljellä vesipumpun moottorille vedettävä johto. Välikattoon oli asennettu viiden sentin tihveräisestä eriste, se oli kiinnitetty listoilla tukevasti. Pekka päätti jättää vielä välikaton laudoituksen uusimisen toiseen kertaan, mutta eriste oli pakko laittaa, kun parvelle ei enää viety heiniä varastoon ja samalla eristeeksi.

Ismo sai työnsä karsinoiden kimpussa valmiiksi, ovet karsinasta toiseen olivat sontakourun päällä, lukitukseksi oli laitettu irtonainen lankku, joka liikkui hahloissa väliseinän päällä. Hiekkatiiliseen seinään oli kaiverrettu kolo, johon vapaa pää tukeutui. Se oli niin korkealla, ettei sika saanut siihen kärsäänsä.

Porsaat saapuivat SOT:n autolla, tottuneesti kuljettajat ohjasivat niitä pieniä ja punaisia nasuja liikuteltavien vanerilevyjen avulla. Niitä oli kaikkiaan 120. Kiljuivathan ne, sika kiljuu aina muutoksesta, pian ne rauhoittuivat karsinassaan, niitä oli vajaat kaksikymmentä kussakin. Tilaa näytti olevan aivan liikaa. Pekka ja Paula katselivat sikojaan tyytyväisinä. ”Heitellään niille vielä heiniä, saavat nassuttaa ja telmiä, minä haen.” Porsaat katselivat uutta paikkaansa, purivat kaikkea mitä saivat kärsäänsä, kiljahtelivat enää harvakseltaan. Kumisaappaita ne nuuhkivat, eivät vielä uskaltaneet purra, kun niissä oli vieraat jalat.

Jokaisessa karsinassa oli vesipiste, sioille kehitettu teräksestä valmistettu tutti. Se oli liitetty vesijohtoputkeen 90 asteen mutkalla. Tuttia tönättäessä siitä tuli vettä lirumalla. Sika kun tutki koko karsinan, niin pian ne huomasivat veden. Yksi ensin aloitti tutin tönimisen, veden haju levisi, ja pian ne tönivät toisiaan pois päästäkseen itse juomaan. Ruokintapöydän väliseinän puoleiseen päähän oli rakennettu siilo parvelta fanerista. Kottarit olivat oiva apu rehun siirtämiseen. Ei sitä alkuun paljoa kulunut. Jauhot tiputettiin karsinoiden yläpäähän. Siat pitivät sen paikan puhtaana, samoin kuin miltei koko lattian. Ne käyttivät käymälänään paskakourua. Pekalla oli sellainen pitkävartinen kumireunainen lasta, jolla oli hyvä tönätä sonnat kourua myöten eteenpäin. Se kävi kätevästi silloin, kun oli ensin annettu jauhot etupäähän. Kaikki kilvan juoksivat siihen syömään. Ei niitä kiinnostanut, mitä isäntä takaosassa touhusi. Mussuttivat kuivaa jauhoa suuhunsa, kävivät välillä vesipisteellä kostuttamassa ja taas kiiruusti syömään. Aamulla ja illalla oli ruokinnat samaan aikaan joka päivä.

Isäntäpari oli katselemassa iltasyöntiä. ”Katso nyt,kun tässä ekassa karsinassa eivät anna tuon pikkuisen ollenkaan syödä.” ”Niinpä näyttää, se on kasvussaan vähän jäljessä ja siksi heikompi muita. Vartoos, minä vien sille ämpärillä eri paikkaan tuonne taakse.” Pikkuporsas huomasi nopeasti jekun, ja tuli syömään eri kattaukselle. Pian se jäi jo valmiiksi varttumaan takanurkkaan, vaikka jauhot tiputettiin etulaitaan. Siihen koetti joskus joku muista sioista tulla apajille, mutta ne häädettiin heti pois. Pikkusiasta alkoi kasvaa iso sika, se alkoi pärjätä muiden kanssa. Aina se muisti tulla kyhnytettäväksi, kun sontaa laapittiin.

Eläinlääkäri Nurmi tuli tarkastuskäynnille ja rokottamaan siat. Ne olivat jo noin neljäkymmentä kiloisia. Nurmella oli aina Haapanen kyytimiehenä. Hän oli rivakka taksimies, joka tuli aina avuksi, missä tarvittiin. Menivät nyt kolmin sikalaan. ”Katsos, kun sinulla on komeita sikoja, onkos ollut mitään sairautta?” ”Eipä ole ollut mitään, terveitä porsaita ne ovat.” ”Aloitetaan rokotus, minulla on tässä tällainen pistooli, jonka aina laukaisen jokaisen sian niskaan. Siinä menee rokote sisään. Ota sinä Haapanen tussi käteesi, ja merkka aina samalla se sika, jonka saan rokotetuksi.” Työ lähti hyvin käyntiin, siat olivat etulaidalla uteliaina katsomassa. Nurmi laukaisi ensimmäiseen rokotteen, Haapanen vetäisi selkään pitkän sinisen viirun. Näin jatkui jonkin aikaa, sitten rokotettava sika kiljaisi. Se oli viimeinen, joka tuli laidalle. Muut perääntyivät taaemmas. ”Mitäs nyt tehdään, täytyy mennä karsinaan ja ajaa niitä tänne,” Nurmi puntaroi. ”Minä menen, josko ne tottelisivat,” Pekka sanoi. Eiväthän ne totelleet, silloin isäntä kumartui merkkaamattoman sian kohdalla äkisti, koppasi sian keskikohdalta kätensä sen ympäri ja nosti sian ilmaan. Voi sitä kiljumista ja sätkimistä, mutta ote piti ja sika sai rokotteen. Seuraava sika kyytiin, se oli kuin potkiva viljasäkki, mutta rokotteelle sekin pääsi. ”Pekka onkin voimakas kuin vaarinsa. Kyllä minä muistan Iivari Tuomiston. Hän oli raskaan sarjan maailman mestari painissa. Tyttärenpojan otteissa on samaa sähäkkyyttä ja voimaa. Niistä Iivari oli kuulu, hän kiepsahti niin nopeasti vastustajan selän taakse, ettei tämä ehtinyt väistää. Katsos nyt kuinka sika kiikkuu.”

Ensimmäinen karsina tuli valmiiksi. Seuraavassa toimittiin samoin, eivät siat enää tulleet laidalle, kun kuulivat kaverien varoituskiljunnan. Pekka koppasi sian kerrallaan, alkoihan se painaa, neljännen ja viidennen karsinan kohdalla. Kerralla kuitenkin työ tehtiin, niin siat saivat rauhan.