Pentin vierailu -90 l

Vierailu

Puhelin soi.

 - Linkola täällä, terve. Olen tässä lähellä, Annelilla käymässä. Oletko illalla kotona, poikkeaisin käymään. Minulla on maksamatta sataseitsemänkymmentä markkaa sinulle. Kaksikymmentä kuhasta ja loput jalkineista. Tai jos oletkin kotona, menetkö taas nukkumaan yhdeksältä? Minä en ehdi vielä siihen aikaan,

- Kyllä meille voit tulla myöhempäänkin, meillä on nyt vieraita, Petäjistötö, joille olet monta kertaa myynyt kaloja. Mitä sinulla on menossa Annelilla?
- Minä editoin Annelin kirjoituksia. Hän on kirjoittanut monta vuotta jo romaania.
- Älä, mikä romaani se on?
- Sellainen rakkausromaani.
- Mitä Anneli sieltä huutaa?
- Korjaa sen ekologiseksi nuorisoromaaniksi.
- Sinä olit kait ollut taas kalakaupoilla, kärryllä?
- Joo, ensimmäisen kerran nyt kärryillä. Niissä oli valjastamisessa vaikeuksia. Kun ei tule luokkaa, laitoin kakkulat ja länget, mutta ei luokka, niin en saanut niitä kireälle, vaan rinnustinkin aukesi matkalla ainakin neljä kertaa. En ensin meinannut ollenkaan saada Roopea aisoihin, kun en ymmärtänyt valjaista, enkä muistanut enää ohjeita. Soitin Matti Lahtiselle, onneksi hän oli kotona ja neuvoi minua puhelimitse. Jotenkin se sitten kävi.
Pekka mietti, miten Pentti voi olla niin kömpelö käytännön asioissa. Hevosellakin oli ajanut jo vuosikymmeniä. Menivät sitten Petäjistöjen kanssa tiiraamaan taivaalta komeettaa. Sen piti näkyä sinä yönä. Kiikareilla sitten tiirailivat tyytyväisinä iltatähti Venusta. Komeetta oli näkynyt toisella puolen taloa.

Ovikello soi. Pentti ja Pekka tervehtivät toisiaan, Lotta kerjäsi ja sai hyväilyjä rappusilla.
Tule sisälle.
- En taida tulla tämän pitemmälle, täytyy päästä vielä nukkumaan.
- Ei kello vielä ole kuin kymmenen. Millä sinä olet liikkeellä?
- Polkupyörällä, sillä on paljon mukavampi kuin hevosella näin lyhyt matka. Pakkastakin on sopivasti ja tiet kunnossa.
Vähitellen Pentti kuitenkin astui peremmälle, tervehti Paulaa. Tarjottiin teetä juotavaksi.
- Minä olen lipittänyt teetä koko illan.
Asteli kuitenkin pirttiin, laittoi rukkaset ja salkun sohvalle ja istahti pirtin pöydän ääreen. Mukanaan toi salkusta ottamansa kirjoituksen ja laski sen pöydän reunalle. Paula oli jättänyt petäjistöjen vierailusta pöydälle kattauksen. Pentti sai puhtaan kupin.
- Sinulla taitaa olla siinä Mustialan kokouksen julkilausuma, onko sinulla siitä kopiota?
- No ei, tämä on ainoa kappale, voin vielä sitä tarvita.
Minä luen sen tässä nopeasti.
Pekka alkoi lukea monisivuista eri pykäliin jaettua tekstiä.
- Oletpa aikamoisen kirjoituksen laatinut, koskas tämän ehdit tekemään?
- Tässä heti sen laadin, kun ajattelin, ettei siellä kokouksessa kuitenkaan saada sitä aikaan. Saa nähdä, mitä tästä jää siellä jäljelle.
- Olet laittanut tähän lievän maareformin?
- Kyllä, ei sitä voi muutoin käsitellä, jonkin verran varovasti tulee käsitellä isoja tiloja, kartanot ovat jo niin monesti joutuneet luovuttamaan maitaan.
- Minä ajattelinkin metsäreformia. Tehtailla on valtaisat määrät maita hallussaan, samoin valtiolla. UPM-Kymmenelläkin 900 000 hehtaaria. Minusta näitä maita tulisi palauttaa viljelijöille, sekä palauttaa puun tuotantoon isännänlinjat. Hankintahakkuista kunnon toimeentulo, koneet pois, traktorilla tai jos joku haluaisi hevosella puut ulos metsästä.
- Ei siitä kuitenkaan olisi ruoan tuotantoon, esteli Pentti. Hänelle metsä oli niin tärkeä, että koko paperiteollisuus saisi hänen mielestään lakata. Hän pohti työttömyyden ja maatilojen ongelmaa perustuotannosta käsin.
Paula kaatoi kuppeihin toisen kerran teetä, miehet sekoittivat siihen hunajaa. Pekka söi kakkoa, Pentti otti tapansa mukaan pullaa ja kakkua.
- Minulla on sinun varallesi suunniteltuna uusia rasituksia ja toivottoman hankalia työtehtäviä. Mustialassa on ensin pari heikompaa luentoa, mutta sitten, olisiko sinulla mahdollisuus tulla sinne omasta kokouksestasi Helsingistä?
- Ei kyllä ole, vaikka niin ensin ajattelinkin. Meidän kokous kestää kaksi päivää, ja loppuu vasta lauantaina klo 24.00. Siitä ei voi lähteä mihinkään. Pääjuhla alkaa vasta lauantaina klo 17.00.
- Se on vahinko. Täytyy koettaa saada Kuulialan Jussi tulemaan mukaan. Antilan Hannulla on varmasti isänsä hautajaiset silloin. En tiedä, meneekö Jussikin sinne. Yleensä ne miehet ovat aina olleet joka paikassa yhdessä. Jussi kyllä sanoi, ettei hän vainajaa oikein tuntenut.
Pekka jäi miettimään. Mitä Pentillä olisi ollut hänenelle varattuna, mutta ei Pentti siihen enää palannut. Palautti vain kaksikymmentä markkaa lavastetusta kuhan ostosta ja lisäksi saappaitten suutarimaksun. Ne Pekka oli toimittanut Pentille, joka silloin oli ollut Pälkäneellä kaloja kaupalla, Roopella ja kärryillä.
- Minä näin Roopen kakkeja Pälkäneen tiellä, kun kävimme Laitikkalassa mökillä. Kait ne niitä oli?
- Pekka sanoi aina kakkeja nähdessään, että Roope on mennyt tästä, naurahti Paula.
- Mitä kautta te ajoitte?
- Unnaanmäen kautta.
- Minä tulin siitä takaisin, kävin Harhalassa, en nyt poikennut mökkiä katsomaan.
- Huomasin senkin, koska Roopen jälkiä ei näkynyt siellä.
Pentti sanoi Roopella olevan matoja, kun se ahmii niin paljon heiniä ja silti laihtuu. Siksi siellä oli niin paljon kakkia tiellä pitkin matkaa. Keskustelivat vielä komeetasta, miettivät mitä eroa on pyrstötähdellä. Pentti oli sitä katsonut kiikareilla, ja sanoi siinä selvästi näkyneen keskustan. Pekkakin oli sen nähnyt, vaikka olikin katsonut Venusta.
- Lähetin tällaisen kirjoituksen Helsingin sanomiin, muttei sitä julkaistu, se on yksityisautoilusta. Siellä oli ollut vähän samantapainen kirjoitus, näppärämmin kirjoitettu kuin minulla, ei siinä kuitenkaan ollut tuota työmatkaverotusta niinkuin minulla.
- Olet kirjoittanut rattoisista työmatkaporukoista, niinkuin Helmissä ja Heikissä.
- Niitä juuri ajattelin.
Pentti alkoi tehdä lähtöä, kokoili paperinsa ja asteli eteiseen.
- Sinulla oli salkku, muisti Paula. Se ja rukkaset otettiin sohvalta. Paula antoi vielä ruisleipiä orresta vietäväksi Roopelle.
- Saatko tämän pyörän sarveen?
- Minulla on laukut pyörässä. Pentti seisoi pihassa.
- Soitan, kun on asiaa.