Maarianhaminaan
Elonpiiri pieneni, loputon tuuli ajoi meren liikkeeseen. Oli
vain seuraava aalto, miten maininki sitä keikutti, miten vene sen selvitti.
Tiukat purjeet, maston korkeus, kapea vene, ei muuta. Loputon keinahtelu,
maailma ei muuttunut. Kapeana viiruna saaret näkyivät aallon harjalta,
häipyivät taas, ja siinä se oli reitti kahden saaren välistä, Kihti oli
voitettu. Tuuli puuskahteli kallioiden väleistä, vene painui kyljelleen, vesi
huuhtoi jo kantta, meno kiihtyi, vene oikeni hieman kallistuakseen seuraavan
kallion takana. Vastaan purjehti heiluttavia veneilijöitä, puolet lipuista oli
ruotsalaisia, jokunen ahvenanmaalainen, hejssan heijssan, trevligt resa! Kaikki
eteen tuleva oli uutta, vain purjehtiminen säilyi. Aurinko alkoi painua saarten
väleihin, valo riitti vielä tunteja. Lopulta, aivan mantereen jo näkyessä
täytyi sytyttää purjehdusvalot, keulassa, perässä ja mastossa. ”Tuolla on
satamapaikka, aivan eteläpäässä Lemlandia, siellä on yöpymispaikkamme, kunhan
sinne vaan osutaan.” Mantere alkoi häipyä illan tummuuteen, joku harva valo
välkkyi, oli pakko laskea purjeet ja kiskasta peräprutku, veneen perään
kiikutettu ja kiinnitetty, haisevaan käyntiinsä. ”Nyt mennään varovasti, taitaa
olla kylänranta, kun ei ole virallisia valoja missään.” Molemmat tähystivät
silmät viivana merta edessä. Ei siitä mitään selvää saanut ennen kuin aivan
veneen keulassa. Rannan harva valopiste ohjasi suuntaa. Laituria suojasi
mereltä aallonmurtaja, se näkyi vasta aivan aukon kohdalla. Nyt tuli esiin
valaistu laituri ja veneet siellä. Kiinnittyminen oli helppoa, nopeat
iltatoimet, heti nukkumaan.
Timon kysyttyä Pekkaa kimppaan alkoi Eräveneen myynti.
Ilmoitus poiki ostoporukan, isä, poikia ja oliko isoisäkin siinä touhuamassa.
Vene oli kunnossa, moottori uusi, puutyöt ensiluokkaiset, varusteet runsaat.
Sovittiin uudesta tapaamisesta, raha ei vielä liikkunut. Puhelin soi, ostajat
alkoivat vänkyttää, oli sellaista ja ei ollut tällaista, Pekka hermostui,
muttei sanonut mitään. Soitto Mikolle, haluaisiko hän veneen Saimaalle. Ei
käynyt sinne, uusi yhteydenotto toiseen ostajaan, vaikutti hyvältä. Ensimmäinen
ostaja saapui innokkaana, olivat jo ostaneet erilaisia varusteitakin, aikoivat
vielä valittaa jostakin. Kutsuttiin sisälle, pyydettiin istumaan. Pekka
ilmoitti, ettei hän myy venettä heille. ”Mitä, me olemme ostaneet jo varusteita, mihin me
niiden kanssa, mihin me ne panemme, ei näin voi tehdä.” ”Minä teen niin kuin haluan
ja myyn omaisuuttani kenelle haluan. Ei meillä ollut mitään sopimusta, eikä
raha ole vaihtanut omistajaa.” Ei viitsinyt sanoa, että voisivat työntää
varusteensa …seensä. Mitäs vänkyttivät selvässä asiassa. Uusi ostaja sai hyvän
veneen sopuhintaan.
Ruotsinlaivat seilasivat redillä, kohtasivat toisensa,
menivät toinen sisään, toinen ulos, pienemmät veneet siinä välissä, myös Hai. ”Meidän
laituripaikkamme on tuolla purjelaivan takana, lähes lahden perällä, siellä
näkyy mastomeri ja kymmeniä veneitä.” Sigyn, vanha vehnäklipperi, oli saanut
viimeisen paikkansa oikeasta paikasta. Ahvenanmaalla oli ollut maailman suurin
purjelaivojen laivasto vuosisadan alkuvuosikymmeninä. Merikapteenin valtakirjan
suorittaminen vaati purjelaivakokemusta, eikä sitä saanut mistään muualta.
Mikko ja Hanna heiluttelivat Mikan kanssa laiturilla. ”Hyvinkö te pääsitte,
tervetuloa, oliko hyvä matka?” Halattiin ja juteltiin, päätettiin käydä vain
syömässä ja sitten takaisin merelle Mikko ja pikku Mika mukana. Gasti ajoi
auton takaisin Eckeröön Hannan ja pikku Tiinan kanssa. Lähtö kuvattiin
kaitafilmille, kuinka Hai luovi muutamaan otteeseen satama-altaassa, ennen kuin
se suuntasi kulkunsa merelle. Mainingit ottivat keikutukseensa, kierrettiin
länteen manner koko ajan oikealla. Mika nukahti kuin kehtoon, heräsi Eckerön
kyläsatamaan tultaessa. Komea postitalo otti tulijat huomaansa.
"Kaikki eteen tuleva oli uutta, vain purjehtiminen säilyi."
VastaaPoistaHienoa tekstiä.
Näin päästiin seilaamaan aina vain isommalle merelle - ilman vihernaamaa ja vaaraa, ilman kastumista, siis lukijana noukkimaan rusinat.
Mikä oli eräveneen rooli purjehtimisessa, rahoittiko se purjevenettä?
Meri oli jalkojeni edessä, purjevenettäni tehtiin Suodenniemellä, vesille oli päästävä, erävene tuli siihen saumaan ennen kimppavene Haita. Siispä se oli tarpeen myydä.
VastaaPoista